Ulkoministeri Valtonen: Ukraina määrittelee rauhan edellytykset, lännen tehtävänä on jatkaa pitkäjänteistä tukea

Venäjän laajamittainen hyökkäyssota Ukrainassa on jatkunut pian puolitoista vuotta. Puolitoista kuukautta Suomen ulkoministeriötä johtaneen Elina Valtosen (kok.) mukaan länsimaat tekevät parasta rauhantyötä sodan lopettamiseksi tukemalla Ukrainaa ”voimakkaasti, uskottavasti ja pitkäjänteisesti”.

Se, miltä kaivattu rauha lopulta näyttää, on Valtosen mukaan määriteltävä Ukrainan lähtökohdista käsin.

– Varsinkin tässä kohtaa on erittäin tärkeää, ettei Ukrainaa painosteta mistään muualta mihinkään suuntaan, Valtonen sanoo STT:n haastattelussa.

Hän muistuttaa Ukrainan olevan kansainvälisesti suvereeni valtio, jolla on oikeus alueelliseen koskemattomuuteen ja sen puolustamiseen.

– Samalla logiikalla Ukraina kykenee määrittelemään myös sen, milloin se on valmis rauhanneuvotteluihin tai mahdollisesti solmimaan rauhan, Valtonen toteaa.

Vaikka sodan on ennustettu jatkuvan vielä pitkään, ei kaikki ole Valtosen mukaan täysin synkkää.

Saudi-Arabiassa järjestettiin viime viikonloppuna kansainvälinen Ukraina-kokous, jonka pohjana oli presidentti Volodymyr Zelenskyin aiemmin esittelemä rauhanohjelma. Tapaamiseen osallistui yli 40 maata, muun muassa Kiina, jonka sotilaallisesta tuesta Venäjälle on liikkunut enemmän tai vähemmän vahvistettuja tietoja.

– Kokouksen merkitys on valtava, koska se toi kyseisiä maita laajemman yhteisymmärryksen piiriin siitä, mitä rauha Ukrainassa voisi tarkoittaa, Valtonen sanoo.

Rauhaa odoteltaessa länsimaiden on tarjottava Ukrainalle paras mahdollinen selkänoja sotilaallisella ja muulla tuella, Valtonen sanoo. Hänen mukaansa länsimaita tai Natoa on turha tulla syyttämään sodan laajenemisen eli eskalaation vaaran kasvattamisesta.

– Silloin kun toimitaan kansainvälisen oikeuden puitteissa ei voi olla kyse minkäänlaisesta eskalaatiosta. Kyllä tässä on viimeisten puolentoista vuoden ja vuosien aikana nähty, että eskalaatiosta – varsinkin sotilaallisesta sellaisesta – on vastannut Venäjä yksin, Valtonen sanoo.

Ulkoministeri on tyytyväinen siihen, miten yhtenäisenä läntinen rintama on tähän saakka pysynyt Ukrainan tukemisessa. Poliittisen johtajien tehtävä on hänen mukaansa huolehtia siitä, että auttamishalu pysyy korkeana jatkossakin eikä sotaväsymys pääse iskemään.

Mutta jos halua auttaa onkin, niin onko kykyä? Ukrainan rintamilla kuluu ammuksia ja muita sotatarvikkeita sellaista tahtia, että Euroopan ja jopa Yhdysvaltain varastojen on pelätty ennen pitkää ehtyvän. Valtosen mukaan nyt ollaan jo paremmassa tilanteessa kuin pari vuotta sitten, mutta tehtävää riittää ja puolustusteollisuuden ”ajaminen ylös” on tärkeää niin Suomessa kuin Euroopassa.

Vaikka uusia tai vanhojakaan tuotantolinjoja ei käynnistetä kädenkäänteessä, ovat jo poliittiset päätökset ja niiden takaama rahoitus tärkeitä sinänsä.

– Eivät puolustusteollisuuden toimijat ja sijoittajat lähde rakentamaan mitään uutta kapasiteettia jonkun puolen tai puolentoista vuoden mahdollisen tarpeen vuoksi vaan pidemmän tarpeen varaan, Valtonen muistuttaa.

Puolustusteollisuuden kapasiteetin lisääminen on Valtosen mukaan tärkeää Ukrainan tukemisen lisäksi myös Euroopan oman puolustuksen vahvistamisen takia. Asia on niin tärkeä, että minkäänlaiseen kansalliseen nurkkakuntaisuuteen tai protektionismiin ei ole varaa.

–  Eli jos on tarve toimittaa Ukrainalle ammuksia huomenna, niin ne pitää hommata sieltä, missä niitä on, Valtonen selventää.

Se, mikä pätee puolustusteollisuuteen, kelpaa Valtosen mukaan ohjenuoraksi laajemminkin. Lähtökohtaisesti esimerkiksi Euroopan oman kilpailukyvyn edistäminen on hänen mielestään aivan perustavanlaatuinen ja tärkeä tavoite.

– Ei ole minkäänlaista kykyä puolustaa omia arvoja – ihmisoikeuksia, demokratiaa, oikeusvaltiota – ja eurooppalaista elämäntapaa, ellei meillä ole taloudellista ja teknologista iskukykyä, Valtonen linjaa.

Hänen mukaansa kilpailukykyä ei voi mistään ostaa, vaan muita houkutteleva tuotanto on kyettävä itse luomaan. Protektionismi ei kuitenkaan ole Valtosen mukaan oikea vastaus ongelmaan edes silloin, jos toiselle osapuolelle vain vastataan samalla mitalla.

– Pelkästään suojamuureja asettamalla ei kyllä pitkälle pötkitä, varsinkin jos niitä asetetaan Euroopan sisällä tai ystävällisille maille, kuten Yhdysvalloille, Valtonen sanoo.

Mikä sitten neuvoksi, kun esimerkiksi Yhdysvalloissa vihreän siirtymän tueksi muodollisesti lanseerattu Inflation Reduction Act on nähty Euroopassa kilpailua vääristävänä valtion tukipolitiikkana?

– Jos tai kun on niin, että Yhdysvalloissa tuetaan jotain teollisuudenalaa veromaksajien rahoilla, niin mehän voimme ostaa sieltä halvemmalla ja tehdä täällä jotain muuta tehokkaammin itse, kuuluu Valtosen vastaus.

Valtonen ei ole pessimisti myöskään länsimaisten arvojen viennin suhteen. Monet ovat jo arvioineet liberaalin demokratian voittokulun maailmalla pysähtyneen tai jopa ottaneen takapakkia.

– Itse en usko siihen hetkeäkään. Jos ihmisten annetaan aidosti itse päättää, niin kyllä he valitsevat mieluummin tämän polun kuin jonkin muun, Valtonen sanoo.

Hänen mukaansa globaalin etelään olisikin syytä panostaa enemmän ja tuoda maita esimerkiksi kansainvälisten kauppasopimusten piiriin. Erityisesti tämä koskee Euroopan tapauksessa Afrikkaa, jonka asukkaille pitäisi luoda vaurastumisen mahdollisuuksia samalla kun edistetään demokratiaa ja ihmisoikeuksia.

– Se, mitä me teemme Afrikan kanssa, on aivan kohtalonkysymys. Ensi sijassa ehkä jopa enemmän Euroopalle kuin Afrikalle. Kyse on muun muassa siitä, saako kehittyvä Afrikka ymmärrystä ja tukea demokraattisista länsimaista vai autoritaarisemmista hallinnoista, Valtonen pohtii.

Pääministeri Petteri Orpon (kok.) hallitus on kompastellut alkutaipalellaan rasismikohuissa, mistä on uutisoitu ulkomaita myöten. Valtonen myöntää asian nousseen esille eri yhteyksissä, mutta hänen mukaansa se ei ole mitenkään haitannut ministerin työn hoitamista, vaan hallituksen linjasta on käyty normaalia diplomaattista keskustelua.

Valtonen on kertonut viestittäneensä, ettei Suomen linja suuressa kuvassa ole muuttunut.

– Ei ulko- ja turvallisuuspolitiikassa mutta ei myöskään sisäpolitiikassa. Me olemme vahvasti ihmisoikeuksiin, oikeusvaltioon ja demokratiaan nojaava maa, nyt ja jatkossa, hän vakuuttaa.