Vastine: Faktoja KELA:n kuntoutuspsykoterapiasta ja palvelujärjestelmästämme
Jenna Wahlsténin kirjoitus (14.10.2025) sisältää useita KELA:n kuntoutuspsykoterapiaa ja palvelujärjestelmäämme koskevia väitteitä, jotka eivät vastaa faktoja. Haluamme oikaista keskeisiä väärinkäsityksiä ja täsmentää kuntoutuspsykoterapian roolia.
Wahlsténin toteama, että neljä viidestä KELA:n kuntoutuspsykoterapian asiakkaasta olisi työssäkäyviä naisia, on virheellinen. KELA:n tilaston mukaan vuonna 2024 79 prosenttia asiakkaista oli naisia, mutta työssäkäyviä 62 prosenttia.
Myöskään hänen väitteensä, että KELA-psykoterapia olisi ainoa tarjolla oleva vaihtoehto, ei pidä paikkaansa: perustasolla tarjotaan nykyisin sekä lyhytinterventioita että lyhytpsykoterapiaa, jotka riittävät osalle. Tämä ei kuitenkaan poista pidempikestoisen kuntoutuspsykoterapian tarvetta, erityisesti traumataustan omaavilla.
Wahlstén nostaa esiin omavastuuosuuden esteenä hoitoon hakeutumiselle. Tämä on tärkeä huomio, sillä omavastuu voi muodostua kynnyskysymykseksi erityisesti pienituloisille. Tähän tulee ehdottomasti kohdentaa kehittämistoimenpiteitä.
Ongelma ei kuitenkaan ole kuntoutuspsykoterapiajärjestelmä, vaan se, että korvaustaso on jäänyt 90-luvulle eikä vastaa nykypäivää. Kuntoutuspsykoterapia on yhä julkiselle taloudelle edullisempi hoitomuoto kuin useimmat muut mielenterveyspalvelut.
Wahlstenin esittämä väite, että KELA-psykoterapia olisi subjektiivinen oikeus, on virheellinen. Kuntoutuspsykoterapiaa eivät saa kaikki halukkaat, vaan terveydenhuoltojärjestelmämme arvioi sen tarpeen sen jälkeen, kun avun tarvitsija on saanut vähintään kolmen kuukauden ajan muuta, lyhytkestoista hoitoa.
Kuntoutuspsykoterapia on lakiin perustuva oikeus, joka myönnetään kun henkilö tarvitsee kuntoutusta työ- tai opiskelukyvyn palauttamiseksi ja ylläpitämiseksi. Se ei ole ensisijainen hoito.
KELA:n rahojen siirto hyvinvointialueille ja sitä kautta palveluita tuottavalle HUS Terapiat etulinjaan -hankkeelle olisi Wahlsténin mukaan perusteltua.
Hän on siinä oikeassa, että puhuttaessa mielenterveyden järjestelmästä on kyse vallasta ja rahasta, mutta lisäksi myös ideologiasta: oireperustaisen, biolääketieteellisen perinteen hoitomallin rinnalla kuntoutuspsykoterapia on järjestelmä, jossa moninaiset psykoterapeuttiset menetelmät (eivät ainoastaan oireperustaiset mallit) ovat edustettuna ja niitä hyödynnetään.
Rahojen siirto KELA:lta hyvinvointialueille ja sitä kautta TE-hankkeelle lujittaisi järjestelmäämme kapeampaa hoitoideologiaa.
Wahlstén nostaa esiin psykoterapeuttien työt, mutta jättää taloudellisen hyödyn näkökulmasta olennaista huomiotta. HUS Terapiat etulinjaan on konsulttijohtoinen hanke. Purkamalla KELAn järjestelmä saataisiin ohjattua hyvinvointialueille siirretty rahoitus HUS TE-hankkeelle, ja tällä voitaisiin vakiinnuttaa myös konsulttijohdon palkkioiden jatkuvuus tulevaisuudessa.
Pidämme ymmärrettävänä, että toimivan järjestelmän purkaminen ja KELA:n rahoituksen siirto konsulttijohtoiseen toimintaan ei houkuttele päättäjiä.
Korostamme, että KELA:n kuntoutuspsykoterapiaa ei tule nähdä ainoana hoitovaihtoehtona, mutta sen merkitys osana hoitojärjestelmää on kiistaton. Palvelujärjestelmän kehittämisen tulee tapahtua yhteistyössä kaikkien alan toimijoiden kanssa ja siten, että oikea hoito turvataan kaikille asiakkaille viiveettä.
Toivomme, että jatkossa poliittinen keskustelu säilyy kokonaiskuvaa avaavana, avoimena ja perustuu todellisiin faktoihin.
Jonna Södervall
Heidi Lindström
Nina Pyykkönen
Psykoterapeuttiyhdistys PSYRYn hallitus
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/