Viisikko kertoo hallitusvuosistaan tuoreessa dokumentissa – “Opetusministeri ei voi viedä kipeää lastaan päiväkotiin"

Politiikka

Perjantaina julkaistavassa HBO Maxin Viisi valittua -dokumentissa valotetaan edellisen hallituksen johtoviisikon elämää ja menneiden tapahtumien taustoja.

Esimerkiksi koronapandemiaa kuvataan aikana, jolloin pitkissä kokouksissa istuttiin tuntikausia suuren epävarmuuden vallitessa. Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r.) kertoo dokumentissa pohtineensa, tullaanko tilanteesta ylipäätään selviytymään.

Pääministeri Sanna Marin (sd.) kuvailee, miten vajavaisilla tiedoilla piti pyrkiä tekemään mahdollisimman vähän huonoja päätöksiä.

– Ei ollut hyviä vaihtoehtoja, oli vain huonoja vaihtoehtoja ja niistä huonoista vaihtoehdoista piti pyrkiä valitsemaan ne vähiten huonot.

Opetusministeri Li Anderssonin (vas.) mukaan jo tuolloin oli esimerkiksi tiedossa, mitkä tulevat olemaan koulujen kiinni laittamisen sosiaaliset seuraukset.

– Lastensuojelun työntekijäthän ovat sanoneet, että kaikkein pahinta oli se, että hiljeni. Ei tullut ilmoituksia enää, ei tullut lastensuojeluilmoituksia, ei tullut ketään, ei tullut lapsia minnekään. Se hiljaisuus oli hirveää.

Marin muistelee myös Venäjän hyökkäystä Ukrainaan edeltäneitä painostavaa iltaa ja yötä, jolloin hyökkäyksen mahdollisuudesta jo tiedettiin.

Seuraavan päivän kokouksessa tunnelma oli oikeusministeri Henrikssonin mukaan äärimmäisen vakava. Hän itse muisteli tuolloin omien vanhempiensa kokemuksia toisen maailmansodan aikana: hänen isänsä oli jatkosodassa rintamalla ja äiti oli nuori sairaanhoidon opiskelija.

– Minä muistaakseni silloin ihan alkuvaiheessa kerroin muille viisikon jäsenille näistä minun kokemuksistani vanhempieni kautta.

Dokumentissa maalataan kuvaa hyvin toimivasta johtoviisikosta, mutta sivutaan myös sitä, ettei hallituksen yhteistyö ollut aina auvoisaa.

Valtiovarainministeri Annika Saarikko (kesk.) sanoo suoraan, että puolueiden välillä on ollut todella isoja näkemyseroja ja rajuja vääntöjä.

– Se on oikeastaan koko politiikan tekemisen lähtökohta, että on pakko yrittää ymmärtää sitä, että joku voi ajatella samoista asioista isosti eri tavalla. Ja sen sovittaminen yhteen sen kanssa, ettei kuitenkaan luovu omista periaatteistaan, se on joskus ihan supervaikeaa.

Myös Sanna Marin kertoo, miten neuvottelut ovat olleet välillä todella vaikeita ja väännöt kovia.

– Me voidaan olla välillä vihaisia toisillemme asioista, ja ottaa yhteen kunnolla, mutta silti ihmisinä ollaan toisillemme ihmisiä.

Sarjan kantava teema on naiseus ja se, miten valtaan on päässyt samaan aikaan joukko verrattain nuoria naisia. Tämä on herättänyt paljon kansainvälistä huomiota, mikä näkyy myös dokumentissa. Se on menossa myös kansainväliseen levitykseen.

Sanna Marin kertoo, miten saa voimaa äidiltään, joka on aina kannustanut häntä ja työntänyt häntä eteenpäin.

– Olen kokenut, että hän on aina ollut minulle se kaikkein tärkein ihminen koko maailmassa. Ja se on kyllä ollut sellainen voima, joka on kantanut kaikkien niiden haasteiden ja vaikeuksien yli, mitä ehkä sitten muualta, ulkopuolelta yhteiskunnasta, on tullut.

Li Andersson puolestaan kertoo julistautuneensa feministiksi jo varhaisteininä, muun muassa siksi, että hänen ystäväpiiriinsä kuului voimakastahtoisia ja hyvällä itseluottamuksella varustettuja tyttöjä.

Oma vaikutuksensa on ollut myös Spice Girls -yhtyeellä sekä barbileikeillä, joita hän leikki isänsä rakentamassa kuusikerroksisessa nukkekodissa.

Anna-Maja Henrikssonin elämään taas on vaikuttanut erityisesti kirjailija Astrid Lindgren ja hänen satunsa.

– Peppi Pitkätossuhan on niistä ehkä paras esimerkki. Maailman vahvin tyttö: varsin tärkeä esikuva.

Henriksson pohtii myös omaa rooliaan viisikossa itseään nuorempien naisten joukossa.

– Uskon, että olemalla tällainen vähän niin kuin kannustava, vanhempi poliitikko, niin ehkä jo sillä otteella olen pystynyt rohkaisemaan muita viisikon jäseniä aina joskus.

Puheissa kiitellään naisia, jotka ovat raivanneet heille tilaa rikkomalla lasikattoja jo aiemmin. Nimeltä mainitaan esimerkiksi Tarja Halonen, Elisabeth Rehn ja Helvi Sipilä.

Viisikon viestinä toistuu se, miten tärkeää on olla tytöille ja naisille roolimallina ja kannustaa myös heitä käyttämään valtaa.

– On paljon asioita, joita on saavutettu. Mutta ne eivät missään tapauksessa ole itsestäänselvyyksiä. Ne ovat asioita, mitä pitää puolustaa jatkuvasti, painottaa ympäristö- ja ilmastoministeri Maria Ohisalo (vihr.).

Viisikon jäsenet pohtivat dokumentissa avoimesti myös oman perhetaustansa merkitystä elämäänsä. Kukaan heistä ei ole kasvanut perinteisessä ydinperheessä.

Erittäin näkyväksi on tehty myös se, että paitsi ministereitä ja puoluejohtajia, he kaikki ovat myös äitejä. Heidän lapsiaan näkyy myös kuvissa.

Annika Saarikko kertoo, miten on käynyt pienen poikansa kanssa keskusteluja Venäjän hyökkäyssodasta, ja miten nämä pelottavat asiat ovat näkyneet myös hänen lastensa leikeissä. Vaikuttavimman Nato-keskustelunsakin Saarikko kertoo käyneensä poikansa kanssa.

Li Andersson taas kertoo arkisesta tuskailustaan sen suhteen, voiko opetusministeri viedä vähän nuhaista lastaan päiväkotiin.

– Juha (Anderssonin puoliso) oli, että okei, sen nenästä vähän valuu jotain, mutta olen aika varma, että 99 prosenttia vanhemmista veisi lapsen päiväkotiin tässä tilanteessa. Minä olin, että “Minä olen opetusministeri!”.

Sanna Marin iloitsee siitä, että vaalikauden aikana viisikosta Li Andersson, Annika Saarikko ja Maria Ohisalo saivat lapsen. He olivat kukin tämän vuoksi hetken pois ministerin tehtävästä ja palasivat siihen myöhemmin.

– Minun mielestäni on tärkeää, että rikotaan niitä tabuja, joita ehkä aikaisemmin on ollut. Pyritään tietoisesti toimimaan ja elämään niin, että annetaan mahdollisuuksia muillekin naisille. Näytetään siinä esimerkkiä ja kannustetaan ja tuetaan toisiamme, Marin sanoo.