Saarikko: Nato ei ole karkkikauppa, josta haetaan itselle etuja – koko maan puolustaminen on yhä Suomen vastuulla
Valtiovarainministeri Annika Saarikko (kesk.) linjasi Paasikivi-seuran tilaisuudessa Helsingissä osaltaan Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittista tilannetta, tulevaisuutta ja muuttuneen kansainvälisen toimintaympäristön vaikutusta siihen. Mullistusten vauhdista kertoo, että Saarikko muistutti puhuneensa seurassa edelliskerran vain puolitoista vuotta sitten, mutta silti ”toisen maailmaan ajassa”.
– Eurooppa on sodassa, ja me olemme arvaamattoman hyökkääjän naapurimaa. Jälleen kerran elämme maailmanhistoriassa aikaa, jolloin raja railona aukeaa, Saarikko maalaili.
Presidentti Paasikiven sanoittama ”tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku” on perinteisesti ollut Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan peruskiviä. Se ei Saarikon mukaan ole muuttunut miksikään, vaikka toimitaankin ajassa kiinni ja aina uuden sukupolven voimin.
– Kun sodan kylmät kasvot paljastuivat, oli vain yksi oikea ratkaisu. Nimenomaan kansan tahto edellä mentiin Pohjois-Atlantin puolustusliittoon, ei päättäjien. Minusta tämä järjestys on oleellinen ja oikea, Saarikko painotti.
Hän korosti olevansa ylpeä myös siitä, että keskustan puoluevaltuusto antoi keväällä yksimielisen tuen Nato-jäsenyyden hakemiselle, vaikka se oli nopea muutos aiempaan linjaan.
Saarikko ylisti ”miljoonien tavallisten ukrainalaisten” sankarillisista puolustustaistelua, jota on tuettava niin kauan kuin se on tarpeen.
– Venäjän pyrkimyksenä on sen naapurivaltioiden itsemääräämisoikeuden rajoittaminen. Suomen intressi on, että Venäjä ei tällä oikeudettomalla sodallaan saavuta mitään etua. Taistelu käydään Ukrainan vapaudesta, mutta samalla myös kansojen vapaudesta aatteena. Venäjän on lopulta kannettava vastuu toimistaan ja niiden seuraamuksista.
Venäjän Saarikko sanoi olevan samaan aikaan sekä arvaamaton että ennakoitava. Ennakoitava, koska imperiumin ja etupiirien tavoittelu on ollut Venäjälle jatkuva päämäärä; arvaamaton, koska se on osa Venäjän toimintatapaa.
– Venäjän tuntemuksen tarve on silti Suomelle pysyvä. Mitä läpinäkymättömämmäksi ja epärationaalisemmaksi Venäjä silmissämme muuttuu, sitä sitkeämmin meidän on yritettävä seurata maan tapahtumia ja kehitystä, vaikka kokonainen sukupolvi kansalaisia ja päättäjiä on vieraantunut Venäjästä.
Saarikko kertasi, että Venäjällä ei ole Vladimir Putinin takana nähtävissä liikehdintää, joka loisi uskoa demokratisoitumiseen.
– Ukrainan multaan voimansa kyntänyt Venäjä tulee olemaan heikentyneenäkin pitkään maa, joka muodostaa vakavan uhan Euroopan turvallisuusjärjestykselle. Suomelle se tarkoittaa, että puolustusta on edelleen vahvistettava sekä panostettava huoltovarmuuteen, kokonaisturvallisuuteen ja yhteiskunnan kestävyyteen ja yhtenäisyyteen.
Saarikko totesi, että taloudellisen kanssakäymisenkään elpymisen varaan ei voi laskea. Venäjän markkinan läheisyys on ollut suomalaisille yrityksille suhteellinen etu, mutta riskit ovat nyt realisoituneet.
– Esimerkiksi itäisen Suomen elinvoimaa on nyt etsittävä muualta, ja tähän tarvitaan myös valtiota. Aluepolitiikka on mitä suurimmassa määrin myös turvallisuuspolitiikkaa; koko Suomen elinvoima vahvistaa yhteistä turvallisuuttamme.
Tilaisuuden keskusteluosuudessa otettiin esiin myös suomalaispäättäjien aiempi suhtautuminen Venäjään ja sen edeltäjään Neuvostoliittoon. Saarikko vastasi ymmärtävänsä halun kritiikkiin ja kiitti avointa keskusteluilmapiiriä, mutta piti vuosien ja vuosikymmenten takaisten, toisissa oloissa tehtyjen linjausten arvostelua ”aika turhanpäiväisenä”.
– Oltiinko Suomessa Venäjän suhteen sinisilmäisiä? Varmasti, mutta niin oltiin muuallakin. Mielestäni ei ole kovin hedelmällistä juuttua arvosteluun ja riitelyyn sitä, kuka sanoi ja teki mahdollisesti joskus aikoinaan jotain väärin, hän kommentoi.
Suomen Nato-jäsenyyden loppuunsaattamisen Saarikko kertasi oleva ulko- ja turvallisuuspolitiikan tärkein kysymys.
– Nato ei kuitenkaan ole mikään karkkikauppa, josta haetaan itselle etuja ja tukikohtia. Jäsenyys tuo myös velvollisuuksia, ja kannamme yhä vastuun omasta puolustuksestamme.
Saarikko mainitsi keskustelussa pitävänsä ”kiusallisena”, että Turkin kaltaisen valtion kanssa on pakko neuvotella, jotta jäsenyys saadaan maaliin. Se on kuitenkin hänen mukaansa hinta kansainvälisestä yhteistyöstä ja liittoutumisesta, että joutuu olemaan tekemisissä toisenlaisten ja jopa epädemokraattisten yhteiskuntien kanssa.
– Siksikin haluan korostaa yhteyttä Ruotsin kanssa. Meidän on oltava kärsivällisesti päättäväisiä. Suomelle on tärkeämpää olla Natossa yhdessä Ruotsin kanssa kuin se, millä viikolla jäsenyys toteutuu. En koe tarpeelliseksi spekuloida muilla vaihtoehdoilla.
Naton jäsenenä Suomen on Saarikon mukaan oltava aktiivinen ja aloitteellinen kaikissa kysymyksissä, jotka liittyvät Itämeren alueen, Pohjois-Euroopan ja arktisen alueen turvallisuuteen.
– Nato-jäsenyys tarkoittaa myös sitä, että Suomi on jatkossa ydinasesateenvarjon alla; se on keskeinen osa Naton yhteistä pelotetta ja pidäkettä. Tämä on sukupolveni poliitikoille perustavanlaatuinen muutos. Meidän on tunnettava paremmin ydinasepolitiikkaa, ja yhteiskuntana opiskeltava tätä teemaa, hän sanoi.
-Tästä on kuitenkin pitkä matka siihen, että Suomen maaperälle sijoitettaisiin ydinaseita. Lainsäädäntömme ei tätä mahdollista eikä siihen ole strategisia tai sotilaallisia perusteita Suomen tai liittokunnan näkökulmasta.
Tiivistyvä suhde Yhdysvaltojen kanssa ei Saarikon mukaan muuta sitä, että myös EU on Suomelle korvaamaton turvallisuusyhteisö. Suomen on yhä ajettava EU:n turvallisuus- ja puolustusyhteistyön syventämistä.
Saarikko nosti esiin jälleen huolensa Suomen ja koko läntisen maailman alhaisesta syntyvyydestä, joka muuttaa väestön rakennetta ja huoltosuhdetta.
– Suomessa syntyy tänä vuonna lapsia vähemmän kuin nälkävuosien aikaan. Se on pysäyttävää. Kuten talousvaikuttaja Risto Murto toteaa tuoreessa kirjassaan, meiltä puuttuu puoli miljoonaa ihmistä. Se on taloutemme ja tulevaisuutemme ja siten turvallisuutemme suurin yksittäinen ongelma.
Useiden tutkimusten mukaan tulevaisuus ahdistaa nuoria. Korona-aika rajoituksineen, Ukrainan sota, ilmastokriisi ja taloushuolet ovat lisänneet mielenterveyden kuormitusta sekä ongelmia muissakin ikäluokissa.
– Ehkä onkin niin, että suomalaisten nuorten tulevaisuudenuskon vaaliminen on se kaikkein tärkein ja kovin turvallisuuskysymys. Meillä on jatkossakin lopulta vain yksi tehtävä: pitää Suomi itsenäisenä, demokraattisena maana, jossa on aikaa ja tilaa unelmille ja joka on puolustamisen arvoinen kaikille, Saarikko päätti.