Vihreiden pajatso meni rikki – media ei sitä huomannut
Eduskunta päätti luonnonsuojelulaista keskustan toiveiden mukaisesti. On ollut mielenkiintoista seurata luonnonsuojelulain ympärillä käytävää uutisointia.
Median yleinen narratiivi luonnonsuojelulakiuutisoinnissa tuntuu olleen keskustan poliittinen operaatio heikon gallupkannatuksen vuoksi. Onko kyseessä media laiskuus vai onko niin, että Helsinki-keskeiset uutistoimittajat eivät edes halua hakea toisia tulokulmia?
Löytyykö mediaa, joka kysyisi keskustan motiivien lisäksi, miksi vihreät ja lobbaavat ekologit ovat ottaneet itkupotkuraivarin kahden pykälän poistosta lähes 150 pykälän luonnonsuojelulaista?
Olen seurannut lain valmistelua metsänomistajien edunvalvojana läheltä koko sen kolmivuotisen prosessin ajan. Emme ole vastustaneet uhanalaisten luontotyyppien suojelua, vaan vaatineet sitä, että sen pitää perustua aina rajaamispäätöksiin, jotka sisältävät muutoksen hakumahdollisuuden ja korvausperusteet.
Ympäristöministeriön valmistelijat ovat koko ajan taas pyrkineet vakuuttamaan, että tavoitteena on näillä kahdella pykälillä vain informatiivisesti vaikuttaa luontotyyppien huomioonottamiseen. Kerrotaan, että ympäristöministeriön valmistelussa oli poikkeuksellisen vahva poliittinen ohjaus, eikä vaikutusarvioita tehty useista eriävistä mielipiteistä huolimatta.
Viimeistään nyt vihreiden ja ekologilobbyn reaktiot paljastavat kupletin todellisen juonen ja sen, että metsänomistajien huoli ei ole turha. Tavoite näyttää olevan juuri se, mistä olemme koko lainsäädäntöprosessin ajan varoitelleet. Harmaa suojelu ilman korvauksia.
Ympäristöhallinto oivaltaa, että tulevina vuosina näin laajoja alueita ei saataisi rajaamispäätöksillä ja korvauksilla suojeltua, kun valtiontaloutta tasapainotetaan.
Luulenpa niin, että tulevina vuosina jokaisessa poliittisessa väännössä vihreät olisivat halunneet lisätä näitä huomioonotettavia luontotyyppejä asetuksella ja ilman, että suojeluvaade olisi maksanut mitään. Sehän se vihreitä harmittaa, että heidän poliittinen pajatsonsa hajosi viime metreillä.
Jo nyt ympäristöhallinnon valmistelussa tällaisia luontotyyppejä on 79 ja ekologien raamatun – Punaisen kirjan – tulkinnalla niitä epäilemättä tulisi tulevina vuosina lisää. Siksikin kiistely siitä, olivatko Vilppu Talvitien, Hesarin vai tutkija Panu Halmeen luvut oikeimpia, ei ole lainkaan relevantti.
Lobbaavien ekologien valitukset oikeuskanslerille näyttäytyvät minulle täysin halulla siirtää huomiota harmaan suojelun pykälistä pois tai ainakin vähätellä vaikutusta. Näillä kahdella pykälällä harmaalle suojelulle olisi avattu avoin väylä – kukaan ei pysty arvioimaan sitä, miten paljon sitä olisi tulevina vuosina ja vuosikymmeninä tehty.
Vaikutus metsänomistajalle olisi tullut sekä kaavojen, luvituksen, mutta ennen kaikkea puumarkkinan kautta. Vaikka metsäteollisuus ei tietenkään halua sitä korostaa, on mielestäni täysin selvää, että ympäristöjärjestöt olisivat painostaneet metsäjättejä asiasta, kuten FSC-kontrolloidun puun osalta on jo nähty sellaisillakin korkean suojeluarvon kohteilla (HCV), joilla ei ole lainsäädäntöstatusta.
Nyt ympäristöhallinnon narratiivi olisi selkeästi ollut saada laajoja alueita vuosien saatossa korvauksettoman harmaan suojelun piiriin ilman, että ympäristöhallinnon suojelurahoja olisi tähän kulunut. Korvaukseton sosialisointihan se käytännössä olisi.
Ei keskustaa pitäisi niin kovin syyttää politikoinnista vaan vihreitä. Siksikin median olisi syytä kysellä vihreiltä, että miksi tuollainen raivo kahden informatiiviseksi väitetyn pykälän poiston takia.
Minusta tämä case osoitti juuri sen, että vihreiden pajatso korvauksettomalle suojelulle saatiin rikki. Keskustan eduskuntaryhmä teki rohkean teon, jolle laaja metsänomistajakunta antaa varmasti arvostuksensa. Se on sekä luonnonsuojelun hyväksyttävyyden että omaisuudensuojan kunnioituksen voitto.
Mikko Tiirola
metsävaltuuskunnan puheenjohtaja,
MTK r.y.
Mielipideosastolla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää mielipidekirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/.