Aluepolitiikan uusi musta
Politiikan uutta, vanhaa, lainattua ja jotain sinistä -viikot ovat täällä. Valtiovarainministeri Annika Saarikko (kesk.) avasi aluepolitiikan työkalupakin esittämälle sinne jotain lainattua.
Erityistalousalueet ovat ajatuksena tuttu useista maista. Iso-Britannian ”Levelling Up” -suunnitelma tähtää alueiden välisten taloudellisten, sosiaalisten ja hyvinvointierojen kaventamiseen. Ohjelmassa luodaan saarivaltioon vapaasatamia, joissa yrityksille tarjotaan verohelpotuksia ja muita tukia. Lisäksi asetetaan erilaisia tavoitteita mm. päätöksenteon hajauttamisesta enemmän alueille.
Suomalainen poliittinen keskustelu on lähtenyt suljetun talouden maailman nollasummapeli-ajattelusta. Jos joku saa jotain, se on joltain muulta pois.
Maamme on kiinnostava investointiympäristönä vain, jos Suomi kokonaisuudessaan menestyy ja kehittyy. Ajatus siitä, että vain muutamat alueet kehittyvät ja muualla kierre on negatiivinen ei esimerkiksi vahvista viestiä teollisten investointien suuntaan.
Siellä päätöksiä tehdään 50–70 vuoden ajanjaksolle, eli etsitään pitkäaikaista kumppania.
Yksi Suomen kilpailuvalteista on ollut se, että maa on pystynyt luomaan maantieellisesti laajaa menestystä elinkeinopolitiikan ja koulutuspolitiikan saralla. Tälle perinnölle erityistalousajattelu luo jatkoa. Inhimillisen pääoman kovan laskun vuoksi tarvitaan toimia, jotka houkuttavat tekijöitä alueille. Näin alueiden yhdenvertaisuus vahvistuu.
Koko Suomen tasapuolinen kehittäminen on mahdollista niin, että eri alueiden tilanteet huomioidaan. Tasapuolisuus ei ole tasapäisyyttä kehittämisessä.
Asia ei ole uusi. Suomen historian todennäköisesti menestyksekkäin erityistalousalue löytyy niinkin syrjäiseltä alueelta kuin Tampereelta. Vuonna 1821 perustettu Tampere sai vapaakaupungin oikeudet, mikä auttoi silloin syrjäisellä takamaalla sijaitsevaa kylää kehittymään siksi Suomen teollisuuden, kulttuurin ja sivistyksen kehdoksi, mitä se nykyään on.
Tampereesta tuli Ruotsin valtion ensimmäinen vapaakaupunki, tehtaita perustettiin ja väkeä virtasi alueelle. Ennakkoluuloton uudistus kannatti silloin, miksi ei siis nyt.
Erityistalousajattelua ei kannata kuitenkaan sitoa yhteen osaan maata. Ruiskukan siniset ajatukset pääkaupunkiseudun kehittämisen osalta ovat erittäin tervetulleita. Tuottavuuden kasvu on koko maan yhteinen haaste.
Ajatus erityistalousalueista tarjoaa lainattua, uutta ja jotain sinistä. Uutta olisi, jos aluepolitiikan pelikirjaan lisätään keinoja, jotka sallivat laajemmin alueiden keskinäisen kilpailun.
Jenny Hasu, kaupunginvaltuutettu (kesk.), Kouvola