Hyvä paha tylsyys

Kuntavaalit taitavat olla tärkeydestään huolimatta aika epäseksikkäät ja tylsät vaalit, minkä jokainen kuntavaalityötä tekevä on varmaan huomannut. Ainakin verrattuna presidentinvaaleihin, joilla valitaan maallemme keulakuva, ja jonka omaa tai puolison pukeutumista voidaan sitten analysoida uutiskuvista vuositolkulla. 

Ja toisaalta ymmärtäähän sen. Presidentin valinta on selkeää ja helppoa hahmottaa. Kuntavaaleissa taas valitaan tavallisia kuntalaisia päättämään monimutkaisista (ja tylsistä!) asioista. Vaikka juuri nämä kunnanvaltuustoissa tai aluevaaleilla valituissa aluevaltuustoissa tehtävät päätökset todennäköisesti vaikuttavat tavallisen tallaajan elämään huomattavasti enemmän kuin se, kuka kättelee ja ketä itsenäisyyspäivänä.

Tämän sanoittaminen suurelle ja epäkiinnostuneelle yleisölle on kuitenkin todella vaikeaa. Sen on varmaan huomannut jokainen kuntavaalityötä tekevä.

Kaavamuutoksista, kasvustrategioista ja lähikoulupäätöksistä on vaikea saada samalla koko maata puhuttavia räväköitä otsikoita. Lisäksi kuntapäätöksenteko kaavatasoineen ja lautakuntineen on sen verran monimutkaista, ettei sitä useinkaan helposti tiivistä muutamaan riviin tekstiä.

Tylsyys kertoo siitä, että kaikki on oikeastaan ihan hyvin.

Mutta on tylsyydessä hyvätkin puolensa.

Maailma tuntuu muuttuvan entistä hullummaksi. Yhdysvaltain presidentiksi on valittu tuomittu rikollinen, jonka virkaanastujaisissa tehdään natsitervehdyksiä muistuttavia eleitä ja kissavideoiden väliin somen kuvavirtaan tulee jatkuvalla syötöllä materiaalia Israelin tuhoamista taloista Gazassa.

Jatkuviin kriiseihin ja ylilyönteihin verrattuna tylsyys alkaa vaikuttaa mukavalta. Tylsyys kertoo siitä, että kaikki on oikeastaan ihan hyvin. Meillä on aikaa ja resursseja paneutua kaavamuutoksiin ja kuntastrategioihin, koska elämme rauhallisessa maassa, jossa demokratia toimii eikä isompia kriisejä ole.

Näin haluaisin myös pitää tämän. Siksi onkin todella arvokasta, että meillä on kunnissa juuri niitä ihmisiä, jotka haluavat käyttää vapaa-aikaansa istuakseen kokouksissa ja tutustuakseen rivikuntalaisesta tylsiin päätösasioihin. Ilman heitä suomalainen kuntademokratiakaan ei toimisi. 

Tietysti sen verran lisämaustetta voisi olla, että kuntavaalien tekeminen ei ihan tuntuisi seinälle huutamiselta. Mieluummin kuitenkin otan tämän luottamuspaikkaneuvottelujen sävyttämän tylsyyden kuin jatkuvat kriisit tai tempoilevan päätöksenteon.