Toisen maalla rahan tekeminen on saatava loppumaan
Lunastuslainsäädännön uudistusta ovat yrittäneet lukuisat eri kokoonpanoista muodostuneet hallitukset. Tavoitteena ollut maanomistajan aseman parantaminen heidän omistamansa maan pakkolunastuksissa ei ole kuitenkaan vielä onnistunut.
Nyt omalla vuorollaan yrittää Petteri Orpon oikeistohallitus. Hallituksen kokoonpanon voisi olettaa olevan sellainen, että maanomistajan aseman parantamista ja tuomista nykypäivään ei kukaan siellä vastusta.
Aivan helppoa ei tule uudistuksen läpivieminen olemaan tälläkään kokoonpanolla. Kuntaliiton parahdus hallituksen esityksen osalta oli ensimmäinen viite siitä, että vastustajia uudistukselle löytyy.
Odotettavissa onkin varsinkin suurten kaupunkien raju painostus valiokunta- ja eduskuntakäsittelyssä. Erityisesti kasvavat kaupungit tulevat todennäköisesti tekemään kaikkensa, jotta ne voisivat laajentuessaan ”ryöstää” jatkossakin yksityisten maita ja tehdä niillä rahaa.
Samalla on vaarana, että myös sähkön siirtolinjojen korvausten muutokset jäävät toteutumatta tai tulevat olemaan lähinnä kosmeettisia. Alkuperäinenkään hallituksen esitys ei takaisi toteutuessaan riittävää korvaustasoa siirtolinjojen osalta.
Pakkolunastuksen tulee olla aina ja kaikissa tilanteissa viimesijainen keino. Jo koko lain nimitys lunastuslaki kuvastaa asennetta, jossa maapoliittisen suunnittelun ja neuvottelun lähtökohtana on vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen jatkuva yksityisen maan lunastus, pakolla.
Tarvitaan lunastuslain kokonaisuudistus, jossa toisen maalla rahan tekeminen loppuu ja jokainen maanomistaja saa oikeudenmukaisen korvauksen menettämästään maa-alueesta.
Esimerkkejä onneksi jo on, että toimijat ovat valmiita maksamaan maa-alueista silloin, kun laki on maanomistajan asemaa turvaava. Näitä esimerkkejä on tuulivoima- ja aurinkovoimapuistoista, joita ei toisen maalle saa rakentaa ilman maanomistajan lupaa.
Toki näissäkin maanomistajan on oltava tarkkana sopimusta tehdessään. Ensimmäiseen tarjottuun sopimukseen ei nimeään kannata laittaa, vaan sopimus on aina syytä käydä maanomistajan puolella olevien asiantuntijoiden kanssa läpi.
Jo vuosia toisen maalla rahaa tekevät toimijat ovat vedonneet nykyiseen lunastuslakiin ja sanoneet, että he maksavat sen mukaiset korvaukset. Nämä korvaukset ovat tasoltaan naurettavan ja hävettävän luokkaa.
Toiseksi nykyinenkään laki ei kiellä maksamasta korkeampaa korvausta, mutta sitä ole tapahtunut kuin joissain äärimmäisen harvinaisissa tapauksissa.
Tilanne ei maanomistajan kannalta korjaannu ilman lunastuslain täysremonttia. Sitä ei ikävä kyllä eduskunnassa kannata käytännössä kuin harvat puolueet.
Ja erityisesti sitä vastustavat suurten kaupunkien luottamustehtävissä istuvat sekä erilaisista ideologisista syistä maanomistajan asemasta piittaamattomat edustajat ja puolueet.
Alkoholilain uudistus osoitti myös sen, että salissa oikealla ollaan vahvasti kaupan ja liike-elämän juoksunarussa. Onkin mielenkiintoista nähdä, miten vahvasti toisten maata hyödyntävät isot yritykset pystyvät tässä kohtaa erityisesti Kokoomuksen edustajia ohjaamaan.
On myös varsin ihmeellistä, että ketään ei näytä huolettavan metsä- ja luontokato, jota aina uuteen paikkaan raivattavat sähkön siirtolinjat aiheuttavat. Mutta auta armias, jos nauta tarvitsee uuden navetan, on koko EU komission virkakunta vasarat valmiina naulaamassa ruuan tuottajaa ristille.
Kunhan se risti vaan ei ole puusta, joka on kaadettu sen navetan tieltä.