Ranteen maga-opit kertovat valheellista tarinaa
Politiikasta on tullut erilaisten tarinoiden, narratiivien taistelua. Totuuden kanssa niillä on varsin harvoin kovinkaan suurta yhtymäkohtaa.
Yksi tällainen populistinen narratiivi on hallituksen ja erityisesti ministeri Lulu Ranteen maga-oppeihin perustuvat puheet liikennepolitiikasta.
”Asfaltin haisemiseen” perustuva retoriikka on peittänyt alleen sen todellisuuden, jossa oikeasti elämme.
Kun katsotaan koko 2000-luvun hallitusten panostuksia tiestöön, ei tämä hallitus erotu joukosta juuri muulla kuin sillä, että alemman tieverkon ja varsinkin yksityisteiden kunnossapidosta on leikattu.
Päällystemäärät ovat olleet kutakuinkin samalla tasolla kuin edellisellä vaalikaudella, mutta ensi vuonna pudotaan koko 2000-luvun alimmalle tasolle rahoituksessa.
Erittäin erikoinen kuvio on, että alunperin parlamentaariseksi työksi tarkoitettu Liikenne 12 -suunnitelma vesitettiin Ranteen johdolla.
Siinä tuleville vuosille esitettävä rahoitus ja hallituksen julkisen talouden suunnitelma eivät kohtaa millään tavoin – Liikenne 12 -suunnitelmassa esitettyjä rahoja ei ole julkisen talouden suunnitelmassa.
Tällainen populistinen politiikka on leimannut koko vaalikautta.
On välttämätöntä, että seuraava hallitus palauttaa Liikenne 12 -suunnitelman sen alkuperäiseen tarkoitukseen, pitkän aikavälin koko Suomen liikennejärjestelmän suunnitteluun, joka on aidosti kytketty valtion talouteen.
Tämä sama viesti löytyy Infra ry:n tiedotteesta 7.8., jossa tilannetta kuvataan hyvin:
”VM:n budjettiehdotus toisi perusväylänpitoon 11 prosentin leikkauksen vuodelle 2027. Tienpidon määräraha putoaa peräti 26 prosenttia, vaikka kesän rankkasateet osoittivat, että väyläverkon kunnossapidon ja varautumisen tarve kasvaa. INFRA ry:n mukaan perusväylänpidon kutistumiskierre uhkaa jatkua 2030-luvulle, ellei rahoituksen suuntaa muuteta. Ratkaisuksi tarvitaan myös vahvempia TKI-panostuksia.”
Eikä tässä vielä kaikki. Orpon hallitus on rakentamassa seuraavalle hallitukselle myös ongelman, jossa se on päättänyt uusia väylien kehittämishankkeita investointiohjelman kautta enemmän kuin, mitä kehyksissä on varaa.
Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että seuraava hallitus joutuu etsimään niihin rahoituksen tilanteessa, missä investointiohjelmia tullaan parlamentaarisen sovun nimissä kohtelemaan kuin tavallisia menoeriä, kun ne nyt ovat kehysten ulkopuolella.
Kaiken kaikkiaan hallitus on onnistunut myymään kansalaisille tarinan siitä, että sen harjoittama politiikka olisi ollut jotenkin poikkeuksellisen hyvää.
Totuus on varsin erilainen. Hallitus ei ole saavuttanut yhtään talouden tavoitettaan, maahanmuuttajia on tullut ennätysmäärä, polttoaineen hinta kipuaa ylöspäin, tieverkon rapistuminen kiihtyy, soten ja valtionosuusjärjestelmän korjaaminen on jätetty tekemättä, maatalouteen ei tullut luvattua suunnanmuutosta ja monta monta muuta tuuleen hukkunutta lupausta.
Itäisen Suomen unohtamisesta puhumattakaan.