Keskellä on talouden ja sivistyksen tasapaino
Sitaatti Santeri Alkiota alkuun.
”Taloudellisessa yritteliäisyydessä on luontaisen tarmon tärkein apulainen sivistys. Materialisen kapitaalin saanti on silloin varsin helppoa. Kansat, joilta puuttuu sivistyskapitaalia, häviävät kulta-aarteittensa ääreen. Kansat, joilla on sivistyskapitaalia, luovat itse materialisen kapitaalinsa. Kulta ei tee rikkaaksi, vaan kyky hankkia kultaa”.
Joku tässä matkan varrella jonkun puheeni kuultuaan sanoi, että olipas siinä alkiolainen puhe. Rehellisyyden nimissä sanoin hänelle, että on jäänyt Alkio aika huonolle lukemiselle.
Nyt olen vähän kerrassaan koettanut paikata puutteitani edes siltä osin.
Keskustan kannatus kehittyy oikeaan suuntaan ja kohti sitä, minne se kuuluukin. Mikään itsestäänselvyys kannatuksen nousu ei ole eikä ole hetkeäkään syytä unohtaa, miksi olemme puolueena olemassa.
Siksi jokaisen kannattaa vähintään selata Alkion ajatuksia ja sovitella niitä tähän päivään. Osa niistä on oman aikansa tuotteita, mutta alkiolaisuuteen ei kuulu pöyristyminen eikä provosoituminen. Ei ennen eikä nyt.
Keskustan kannatuksen tasainen nousu on vastuullisen politiikan seurausta. Toki hallituksen linjalla on tässä suuri merkitys, mutta olemme nostaneet esille rehellisiä vaihtoehtoja ja hallituksen päätösten isoja epäkohtia.
Erityisesti toiseksi suurimman (eduskuntavaalien 2023 aikaan) hallituspuolueen politiikan onttous on myös paljastunut vähän kerrassaan kansalle. Kun yhteiset asiat on valittu politiikan tekemisen välineiksi niiden kohteena olemisen sijaan, ollaan janalla jossain aivan toisessa päässä, mihin vastuullinen politiikan tekeminen kuuluu.
Mikään ei kuitenkaan ole varmaa, ja perussuomalaisten kaoottinen ja ihmisten toisiaan vastaan ajamiseen perustuva toimintatapa tullee vain kiihtymään. Siinä kakofoniassa meidän on pidettävä pää kylmänä ja keskityttävä omaan tekemiseen.
Siinä tarvitaan myös kentän vahva, näkyvä ja kuuluva tuki. Epäröintiin sen enempää kuin toisten perässä juoksemiseen ei ole varaa. Keskustan tie kulkee aurausviittojen välissä, ei kummallakaan pientareella.
Ja, jottei menisi pelkästään istuntosalin toisen äärireunan analysoinniksi, loppuun toinen sitaatti Alkiolta, mikä korostaa entisestään, että keskeltä löytyy niin talouden kuin sivistyksen tasapaino:
”Me saamme nähdä ennen pitkää sosialismin äärimmäisten irvikuvien esiintyvän meidän maalaiskylissämme toteutuneina, ei suinkaan parantamassa eikä korjaamassa köyhän onnetonta kohtaloa, vaan sytyttämässä katkeruuden ja eripuraisuuden tulta niihin rohtimiin, joihin itsekkäisyys on tyytymättömyyden öljyä jo ennakolta vuodatellut”.
Keskustan on hyvä välillä mennä takaisin juurille, jotta osaamme kasvaa oikeaan suuntaan.