Mitä tehdä, jos läheisen henkinen vointi huolestuttaa? Itsetuhoisista ajatuksista kannattaa kysyä suoraan, asiantuntijat neuvovat
Jos herää huoli, että omainen tai läheinen harkitsee itsemurhaa, kannattaa asiasta kysyä suoraan. Usein luullaan, että itsemurha-ajatuksista kysyminen lisää itsemurhariskiä. Tutkimusten mukaan kysyminen voi päinvastoin vähentää sitä, asiantuntijapsykologi Julia Sangervo Mieli ry:stä sanoo.
– On tärkeää, että tästä uskalletaan kysyä. Jos huoli on aiheellista, pitäisi sen jälkeen myös olla valmis ohjaaman ihminen avun piiriin, Sangervo sanoo STT:n haastattelussa.
Myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n tutkimusprofessori Timo Partosen mukaan läheisillä täytyisi olla rohkeutta kysellä itsetuhoisista ajatuksista tarkemmin. Läheinen voi myös hakea apua toiselle.
– Ihmiseltä itseltäänkin pitäisi kysyä, mitä reittiä hän haluaisi alkaa selvitellä asiaa, Partonen toteaa.
Missä kohtaa on syytä huolestua läheisen mahdollisista itsemurha-ajatuksista?
Ennen kaikkea on tärkeää luottaa omaan intuitioon, Sangervo sanoo. Lisäksi hänen mukaansa kannattaa kiinnittää huomiota riskikäyttäytymisen – kuten päihteiden käytön – lisääntymiseen sekä siihen, jos läheinen vetäytyy ihmissuhteista.
Sangervon mukaan on hyvin yleistä, että henkisesti huonosti voiva ihminen haluaa suojella läheisiään eikä tämän takia puhu omasta voinnistaan. Todellisuudessa läheiset usein haluavat tietää huonosta voinnista. Usein he jo tietävät, että jokin on pielessä ja ovat valmiiksi huolissaan.
Kertomalla tilanteesta antaa samalla myös mahdollisuuden muille olla tukena.
– Ja onhan se myös luottamuksen ja läheisyyden osoitus, että uskaltaa kertoa.
Usein ihmisille syntyy Sangervon mukaan ajatus, että vaikeassa tilanteessa olevalle pitäisi keksiä jotain hienoa sanottavaa, jotta toisen paha olo hälvenisi. Ihmisistä myös helposti tuntuu, etteivät he osaa sanoa oikeita asioita.
– On inhimillistä etsiä ratkaisua toisen tilanteeseen esimerkiksi sairauden kohdalla vakuuttamalla, että toinen kyllä parantuu. Tämä voi kuitenkin johtaa siihen, että apua tarvitseva saattaa kokea jäävänsä henkisesti yksin, Sangervo sanoo.
Tärkeintä on olla tukena kuuntelemalla ja olemalla läsnä, Sangervo painottaa. Jaksamisesta ja tunteista on hyvä kysyä suoraan ja myös arkisiin asioihin kannattaa tarjota apua.
Sangervo kuitenkin painottaa, että avuntarjoajan täytyy myös huolehtia itsestään.
Myös THL:n Partonen huomauttaa, että avuntarjoaja itsekin voi kaivata tukea ja hänen psyykkiset voimavaransa vaikuttavat kykyyn tukea toista. Voimavaroihin vaikuttavat muun muassa avuntarjoajan mahdolliset kokemukset vastaavista tilanteista elämässään.
Vakava fyysinen sairastuminen on aina kuormitustekijä mielenterveydelle, Mieli ry:n Sangervo toteaa.
– On äärimmäisen tärkeää muistaa, että meillä jokaisella on mielenterveys. On inhimillistä ja normaalia, että se kuormittuu silloin, jos elämässä on suuria vastoinkäymisiä, kuten esimerkiksi fyysinen sairaus.
Hänen mukaansa vakava fyysinen sairastuminen linkittyy tutkimusten mukaan myös kohonneeseen itsemurhariskiin. Riski korostuu niissä tapauksissa, kun sairaus rajoittaa ihmisten aktiivisuutta ja kykyä esimerkiksi liikkua.
Riski voi olla suurin pian fyysisen sairauden toteamisen jälkeen, kun siihen ei ole vielä ehtinyt sopeutua, Sangervo sanoo.
– On kuitenkin tärkeää muistaa, että vaikka vakava sairaus voi lisätä psyykkistä kuormitusta ja itsemurhariskiä, voimakas paha olo on usein väliaikaista, ja myös sairauden kanssa on mahdollista elää hyvää elämää.
THL:n Partosen mukaan mitä vakavammasta tilanteesta on kysymys, sitä todennäköisemmin tarvitaan myös ammattilaisen apua mielenterveydessä.
Vakavan sairauden aiheuttaman stressin sietäminen on hyvin yksilöllistä, Partonen toteaa. Asiaan vaikuttavat aiemmin kertynyt psyykkinen taakka ja sairauden vaikutus kykyyn tehdä arkisia asioita, esimerkiksi työtä, opiskelua tai muita velvoitteita.
Vakavan sairauden kohdalla mielenterveys pitäisi terveydenhuollossa ottaa lähtökohtaisesti huomioon, Partonen sanoo.
– Ilman muuta kuuluu vastaanoton yhteydessä tehtävään tutkimukseen, että huomioidaan molemmin tavoin ihminen erottelematta liikaa fyysistä ja psyykkistä, että keskityttäisiin vain esimerkiksi veriarvojen seurantaan.
Jos fyysinen sairaus kuormittaa myös mielenterveyttä, kehottaa Sangervo myös itse nostamaan tämän esille hoitojen yhteydessä. Käytännöt sen suhteen, miten mielenterveys otetaan huomioon fyysistä sairautta hoidettaessa, vaihtelevat eri puolella Suomea.
– Osassa paikoissa erikoissairaanhoidon klinikalla on esimerkiksi oma psykologi, joka on erikoistunut auttamaan ihmisiä, joilla on joku tietty sairaus, Sangervo sanoo.
Partosen mukaan ensimmäinen mielenterveyteen liittyvä käyntikerta on avainasemassa siinä, tuleeko sairastuneelle kokemus yksinjäämisestä. Onko käynnillä jaksettu kuunnella, annettu aikaa, saako sanottua kaiken haluamansa?
– Esimerkiksi kiireisen tuntuinen vastaanotto voi synnyttää kokemuksen, että ei ole huomattu ja jää yksin oman ongelmansa kanssa.
Apua kriisitilanteessa on saatavissa monesta paikasta. Jos kyseessä on esimerkiksi akuutti itsemurhariski, kannattaa apua hakea soittamalla hätänumero 112:een tai oman alueen päivystyksen kautta. Jos kyseessä ei ole akuutti tilanne, apua on saatavilla perusterveydenhuollon tai työterveyden kautta.
Lisäksi apua on saatavilla ympäri vuorokauden esimerkiksi Mieli ry:n Kriisipuhelimessa. Soiton voi tehdä numeroon 09 2525 0111 nimettömästi ja luottamuksellisesti.
Sangervo myös huomauttaa, että Kriisipuhelimeen voivat soittaa kaikki eli myös he, jotka ovat huolissaan toisen ihmisen voinnista ja jotka kaipaavat tilanteeseen apua ja tukea.
Useat mediat, mukaan lukien Suomenmaa, ovat uutisoineet kansanedustaja Eemeli Peltosen (sd.) eilisestä itsemurhasta eduskunnassa. SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Tytti Tuppurainen sanoi tänään Ylellä, että Peltosen kuolema liittyi tämän sairauteen ja sen mukana tulleisiin kärsimyksiin.
Itsemurhien uutisoinnissa noudatetaan yleensä mahdollisimman suurta pidättyväisyyttä, mutta niistä voidaan kertoa yhteiskunnallisen merkittävyyden ja yleisön tiedonsaantioikeuden takia.