Ysikymppisiä viettävälle Tellervo Koivistolle aikamme suurin haaste on ilmastonmuutos – "Jokaisella puolueella on tämä varmasti asialistalla"

Kun keskiviikkona 90 vuotta täyttävältä Tellervo Koivistolta kysytään aikamme suurinta haastetta, hän ei aikaile vastauksessa, vaan vastaa jämptisti ilmastonmuutos.

Hänen mukaansa siitä puhuttiin, kun vihreä liike syntyi. Sen jälkeen tuli rauhoittumisen aika, jolloin vihreistä tuli tavallinen puolue ja ilmastonmuutoksesta puhuttiin vähemmän.

– Vasta nyt kun luonnossa merkit alkavat olla niin selviä, jokaisen on ollut pakko huolestua asiasta, Koivisto sanoo kotonaan Helsingin Katajanokalla.

Koivisto sanoo, että monta asiaa pitää muuttaa, mutta on eri asia, kuinka pitkälle ollaan oikeasti valmiita menemään.

– Ilman lupauksia siitä ei selvitä.

Presidentin lesken mielestä ilmastonmuutosta vastaan täytyy taistella myös kotimaassa eikä voida ajatella, että asiat järjestyvät ainoastaan kansainvälisesti.

Huhtikuussa suomalaiset äänestävät eduskuntavaaleissa, ja ilmastonmuutos on noussut esiin lähes kaikkien puolueiden puheissa.

– Jokaisella puolueella on tämä varmasti asialistalla, mutta ovat he sitten hallituksessa taikka oppositiossa, ei välttämättä olla niin valmiita tekemään jotain asialle, Koivisto pohtii.

Koiviston mielestä ympäristöaktivisti Pentti Linkola on esimerkki ihmisestä, joka on koko ikänsä taistellut hänelle tärkeän teeman puolesta.

– Hänkin on vanha, ei ihan näin vanha, mutta vanha kuitenkin, Koivisto naurahtaa.

Koivisto kuitenkin korostaa, että Linkolan lääkkeet ilmastonmuutoksen torjumiseen ovat liian rankkoja.

– Hän antaisi pakolaisten upota pohjaan, koska maailmassa on liikaa ihmisiä. Ihmisiä on maapallolla liikaa, mutta ei sitä kuitenkaan voi lähteä siitä, ketkä ovat niitä, jotka ovat liikaa, Koivisto sanoo.

Suomessa syntyvyys on kuitenkin vähentynyt, ja tämä on jokaisen puolueen huoli.

Koivistosta ainoa vaihtoehto on, että Suomeen tulisi enemmän ihmisiä ulkomailta.

– Kuka elättää eläkeläiset, jos ei ole työntekijöitä?

Satakuntalainen Koivisto muistelee, kun Karjalan evakot saapuivat kotikylille.

Silloin paikalliset ihmettelivät tulijoita, joiden puheesta oli vaikea saada selvää erilaisen murteen takia.

– Jos joku siirtolainen sanoi, että meillä oli kotona semmoinen ja semmoinen huonekalu, satakuntalaiset ihmettelivät, että kas kun ottivat kuitenkin sikakaukalon mukaansa.

– Eivät ne ajatelleet, että sikakaukaloa tarvitaan matkalla pöydän tai komeron sijaan.

Koiviston mielestä tulijoihin sopeuduttiin kuitenkin hämmästyttävän nopeasti, kun alkujärkytyksestä selvittiin.