Vihreä kasvissyöjä Cem Özdemir nousi Saksan maatalousministeriksi – ja alan lobbarit ilahtuivat
Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen Olaf Scholz valittiin keskiviikkona maan uudeksi liittokansleriksi.
Vaikka suurin mediahuomio on kohdistunut Angela Merkelin seuraajaan, myös 16 muuta ministeriä vannoi virkavalansa.
Yksi heistä on maataloudesta vastaava Cem Özdemir, joka on Saksan ensimmäinen turkkilaistaustainen ministeri.
Özdemirin vanhemmat saapuivat Saksaan vierastyöläisinä (Gastarbaiter).
Perhe sai Saksan kansalaisuuden vuonna 1983. Muun muassa sosiaalipedagogiaa opiskellut Özdemir on kertonut olevansa maallistunut muslimi.
Lähtökohtaisesti voisi kuvitella, että vihreä kasvissyöjä aiheuttaisi närää Saksan väkivahvan maataloussektorin edustajissa, mutta Politicon tekemistä haastatteluista piirtyy hyvin toisenlainen kuva.
Minkälaisen maatalousministerin Euroopan talousveturi Özdemiristä siis saa?
Ensinnäkään 55-vuotiaalla poliitikolla ei ole juurikaan kokemusta maatalousasioista, vaan hän on profiloitunut ulkopolitiikan, maahanmuuton ja liikenteen saralla.
Özdemirille on karttunut kokemusta huipputehtävissä Saksan vihreiden puheenjohtajana sekä Euroopan parlamentin jäsenenä. Saksan parlamentin jäsenenä hän on toiminut vuodesta 2013 lähtien.
Özdemirin valintaa ministeriksi edelsi vihreiden sisäinen kiivas kamppailu, jossa puolueen ideologisempi (fundi) ja pragmaattisempi (realo) siipi ottivat yhteen.
Politiikassaan käytännönläheisyyttä edustavan Özdemirin voitto oli maataloussektorille helpotus.
– Häntä pidetään pragmatistina, ja hän on kotoisin Baden-Württembergistä, kuten minäkin. Se on hyvä lähtökohta yhteistyölle, Saksan maanviljelijäliiton (DBV) johtaja Joachim Rukwield sanoo Politicolle.
Rukwieldin mukaan Özdemirin kaltaisen merkittävän henkilön valinta maatalousministeriön johtoon on alalle huomattava etu.
Saksassa, kuten muuallakin Euroopassa, maataloustuotannolta edellytetään yhä kunnianhimoisempia ilmasto- ja ympäristötoimia. Vaatimuksia tulee niin Brysselistä kuin Berliinistäkin.
Kansallisella tasolla Scholzin hallitus asettaa ruoantuotannolle tiukkia kriteerejä.
Se haluaa kasvattaa luomutuotannon osuutta, vähentää tuholaismyrkkyjen käyttöä sekä uudistaa lihan merkinnät niin, että ne kertovat nykyistä yksityiskohtaisemmin eläinten kohtelusta.
Minulla on tiedossa jännittäviä keskusteluja valtiovarainministerin kanssa.
Cem Özdemir
Özdemir on sanonut pitävänsä kiinni hallituksen tavoitteista, mutta hänellä ei kuitenkaan ole aikomusta kampanjoida lihansyöntiä vastaan. Lihantuotannon tulevaisuus onkin kuuma peruna maassa, jonka ruokakulttuurissa lihalla on hyvin keskeinen rooli.
Saksan uuden hallituksen ehkä tärkein maataloutta koskeva aikomus on tarkastella uudelleen EU-tukien jakamisen kriteerejä. Hallituspuolueet haluavat jatkossa suunnata tukirahaa etenkin niille, jotka pyrkivät tuotannossaan ilmasto- ja ympäristöystävällisin ratkaisuihin.
Perinteisesti tällaiset päätökset nostattavat pelkoja esimerkiksi byrokratian lisääntymisestä, mutta tällä kertaa vastustus on ollut vaisua.
Vielä 20 vuotta sitten vihreiden Renate Künast sai niskaansa vastalauseiden ryöpyn, kun hän aloitti maatalousministerinä.
Nyt hän sanoo Politicolle, että ajat ovat muuttuneet.
Künastin mukaan se ei ole vaihtoehto, ettei mihinkään toimiin ryhdytä.
Hänen huomauttaa, että yhä useammat nuoret siirtyvät kasvisruokaan. Ex-ministeristä on poliitikkojen tehtävä pohtia, miten ilmasto, luonnon monimuotoisuus, taloudelliset intressit ja kuluttajien toiveet voidaan yhdistää.
Viljelijöiden edustaja Rukwied sanoo, että alalla on edessään valtava muutosprosessi, jonka rahoitus on vielä auki. Hän alleviivaa, että hallituksen kanssa on käytävä vielä lisää neuvotteluja yksityiskohdista.
Esimakua Özdemirin maatalousajattelusta saatiin, kun hän taannoisessa Frankfurter Allgemeine Zeitungin haastattelussa lupasi kamppailla sekä luontokatoa että tilojen vähenemistä vastaan.
– Viljelijöillä … ei ole mitään ilmaston- ja eliöidensuojelua vastaan, mutta he eivät halua jäädä yksin kustannusten kanssa. Olenkin varma, että minulla on tiedossa jännittäviä keskusteluja valtiovarainministerin kanssa.
Valtion pitäisikin höllätä kukkaronnyörejään aika lailla.
Saksan viljelijöiden puolesta lobbaava Rukwied kertoo, että asiantuntijoiden mukaan hallituksen haluamat parannukset eläinten hyvinvointiin maksavat jopa neljä miljardia euroa vuodessa.
Toki osa hinnasta koituu myös kuluttajien maksettavaksi.
