Vieraskynä: Hallintohimmeli – mielikuva ja todellisuus
Alue- ja kuntavaalien lähestyessä julkisuudessa näkyy olevan keskustelua hyvinvointialueiden hallinnosta, sen toimivuudesta ja kuluista.
Harvoin jonkin asian mielikuva ja todellisuus poikkeavat niin paljon kuin tässä. Useamman kerran on mediassa ollut esillä ”kovasti menoja kasvattava, paisuva hallintohimmeli”.
Erikoista, että tätä mielikuvaa ovat ylläpitäneet myös nykyiset hallituspuolueet kokoomus ja perussuomalaiset. On syytä muistaa, että nämä molemmat puolueet olivat Sipilän hallituksessa ja silloisen hallituksen sote-esityksen hallintorakenne eikä myöskään rahoitusperiaate oleellisesti poikenneet nykyisestä.
Myös siirtymäkauden rahoitus on samalla periaatteella kuin silloin. Ongelmaksi tuli se, että olosuhteet muuttuivat niin, että lähtörahoitus jäi vuonna 2023 vajaaksi. Silloin nämä puolueet täysin hyväksyivät ja ajoivat hallintorakennetta ja rahoitusperiaatetta, jota nyt populistisesti saattavat kutsua himmeliksi.
On syytä kerrata, mitä tapahtui sote-uudistuksessa. Kuntaperusteisessa vanhassa järjestelmässä oli yli 200 järjestäjää, nyt 21. Luottamushenkilöpaikkojen määrä väheni radikaalisti. Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla oli neljä kuntayhtymää plus sairaanhoitopiirin kuntayhtymä. Jokaisella oli oma hallitus.
Nyt on yksi valtuusto, yksi hallitus, kolme lautakuntaa ja lisäksi tarkastuslautakunta. En ymmärrä, mihin se paisunut hallinto on piiloutunut. Luottamushenkilöiden määrä väheni kymmeniä.
Juuri valmistuneen Sitran selvityksen mukaan luottamushenkilöiden palkkioiden osuus kokonaismenoista on 0,18 % eli alle kaksi promillea. Vaikka nämä palkkiot poistettaisiin kokonaan, ei viisari värähtäisi kokonaismenojen summassa.
Huoli pitäisi nyt valtakunnallisesti pikemminkin olla siinä, että saamme kiinnostuneita ja asioihin paneutuvia luottamushenkilöitä. Keskustelua on myös päätoimisista aluehallitusten puheenjohtajista. Mielestäni tehtävä on niin vaativa ja monipuolinen, että se edellyttää kokopäiväisyyttä. Monilla hyvinvointialueilla budjetin loppusumma on miljardiluokkaa ja työntekijöiden määrä viisinumeroinen. Puheenjohtajan tehtävä on paljon enemmän kuin kokousten johtaminen.
Nyt toiminnan alkuvaiheessa kokouksia on luonnollisesti ollut paljon, mutta niiden määrä tulee vähenemään toiminnan vakiintuneessa. Monet alueet ovat myös entisestään tiivistäneet luottamushenkilöorganisaatiota.
Hyvinvointialueilla on tehty vaikeassa rahoitustilanteessa monia hyvin kipeitä palvelurakennepäätöksiä. Nyt olisi aika siirtää toiminnan painopiste toimintojen kehittämiseen ja uudistamiseen. Alueet tarvitsevat tähän työrauhan ja tuen.
Puhutaan myös johtajien ja hallintohenkilöiden valtavasta määrästä, jopa suojatyöpaikoista. Tämäkään mielikuva ei vastaa todellisuutta. THL:n selvityksen mukaan (19.12.2024) hallinnon henkilöstömäärä väheni merkittävästi hyvinvointialueiden aloitettua. Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla käytiin alkuvuonna 2023 irtisanomisperusteinen yt-menettely. Perusteena oli se, että kaikille ei ollut samaa päällikkötehtävää kuin kunnassa tai kuntayhtymässä, josta henkilö siirtyi.
Tämän ja myöhemmän johtamisjärjestelmän uudistamisen myötä lopputuloksena oli runsaat 170 henkilötyövuotta vähemmän johtaja-, päällikkötason ja asiantuntijatehtäviä kuin tilanteessa, jossa nämä tehtävät olisi siirretty sellaisenaan hyvinvointialueelle. Voi taas kysyä, mihin se paisuma on piiloutunut? Johtajien osuus kokonaispalkkasummasta Pohjois-Pohjanmaalla on alle 1 %.
Viime aikoina valtiovarainministeriön ohjausyksiköstä Ville-Veikko Ahonen on esittänyt huolensa siitä, ettei johtajia vähennettäisi liian ohueksi, jolloin uudistaminen ja toiminta vaikeutuu.
Viime vuosi oli ensimmäinen vuosi, jolloin voitiin seurata todellista menokehitystä verrattuna edelliseen vuoteen. Vuonna 2024 toimintakate kasvoi hyvinvointialueilla 3,2 %. Tämä hintojen noususta ja kalliista palkkaratkaisuista huolimatta. Menojen kasvu oli hallittua, ei paisunut.
Ongelma on alkuvaiheen alirahoituksesta johtuva kertynyt alijäämä, joka pitäisi kattaa vuoden 2026 loppuun mennessä. On täysin selvää, että parhaassa tapuksessa vain korkeintaan joka kuudes hyvinvointialue pystyy sen toteuttamaan. Ehdottamasti alueille pitäisi antaa lisäaikaa.
Hyvinvointialueilla on tehty vaikeassa rahoitustilanteessa monia hyvin kipeitä palvelurakennepäätöksiä. Nyt olisi aika siirtää toiminnan painopiste toimintojen kehittämiseen ja uudistamiseen. Alueet tarvitsevat tähän työrauhan ja tuen.
Kaikissa tilanteissa pitäisi olla realisti ja perustaa näkemyksensä faktoihin eikä mielikuviin. On hyvä muistaa se, mitä amerikkalainen senaattori Patrick Moynihan sanoi aikoinaan: ”Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen, mutta ei oikeutta omiin faktoihin.”
Nyt näyttää olevan liikkeellä ”omia faktoja.”
Suomenmaa julkaisee viikottain politiikan ja median asiantuntijoiden Vieraskynä-kirjoituksia. Kirjoituksissa analysoidaan puoluepolitiikan asetelmia ja suomalaista yhteiskuntaa muovaavia trendejä. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä.