Venäjän tavoitteena ei ole jännitteiden lieventyminen, sanoo suomalaistutkija

Venäjä ilmoitti viime viikon lukuisten tapaamisten jälkeen, ettei neuvotteluja Yhdysvaltain ja Naton kanssa ole mieltä jatkaa, koska tärkeimmistä asioista ollaan eri mieltä.

Vähintäänkin Venäjä totesi odottavansa länneltä ensin kirjallisia vastauksia vaatimuksiinsa muun muassa Naton laajenemisen lopettamisesta.

Nyt ulkoministeri Sergei Lavrov aikoo kuitenkin tavata amerikkalaisen virkaveljensä Antony Blinkenin perjantaina Genevessä ja myös Naton ja Venäjän uutta kokousta viritellään.

Ulkopoliittisen instituutin tutkijan Jyri Lavikaisen mukaan Venäjän toiminta ei ole välttämättä ristiriitaista, koska ulkoministerien tapaamista ei nähdä Moskovassa niinkään ”neuvotteluna” kuin ”keskusteluna”.

Lavikaisen mukaan Venäjän syy karsastaa uusia neuvotteluja johtuu siitä, että se haluaa määritellä itse neuvottelujen asialistan, eikä halua lännen ohjaavan niitä sellaisiin turvallisiin aiheisiin kuten asevalvonta tai luottamusta lisäävät toimet.

–  Ne itse asiassa johtaisivat jännitteiden lieventymiseen, jos sille polulle lähdettäisiin, mutta Venäjä ei varsinaisesti halua lieventää jännitteitä vaan pitää ne korkealla, Lavikainen selvittää.

Hänen mukaansa kaiken yhteydenpidon katkaiseminen ei myöskään kävisi laatuun, koska yhtä-äkkinen hiljaisuus voitaisiin tulkita ennakkovaroitukseksi voimankäytöstä.

–  Toisaalta jos voimaa ei käytettäisi, niin silloin lännessä voitaisiin huokaista helpotuksesta ja todeta, että Venäjä bluffasi, Lavikainen sanoo.

Venäjä on Lavikaisen mukaansa tyytyväinen niin kauan, kun Ukrainan tilanne pysyy kaikkien huulilla ja Venäjällä on mahdollisuus edistää omia tavoitteitaan.

Tekeekö länsi siis tyhmästi, kun se yhä suostuu tapaamisiin Venäjän kanssa?

–  Vaikea kysymys. Tavallaanhan tässä mennään Venäjän peliin mukaan ja ollaan Venäjän asettamissa raameissa, mikä ei ole edullista. Toisaalta Venäjälle on jollain tavalla viestittävä, että mahdolliset vastatoimet ovat kovia ja yritettävä saada se viesti perille, Lavikainen pohtii.

Hän arvioi Venäjän kykenevän ylläpitämään nykyistä asetelmaa ja painostusta vielä toistaiseksi. Jossain vaiheessa Venäjän pitää kuitenkin valita, käyttääkö se voimaa vai vetääkö se joukkoja pois.

–  Mutta se hetki ei ole vielä tullut vaan päinvastoin sinne lisätään edelleen joukkoja, osa on vielä matkalla, Lavikainen sanoo.

Valko-Venäjällä ensi kuussa pidettävät Valko-Venäjän ja Venäjän yhteiset sotaharjoitukset liittyvät tutkijan mukaan kiinteästi Ukrainan tilanteeseen. Ne osoittavat samalla, että Valko-Venäjää johtavan Aljaksandr Lukashenkan pitää alistua tukemaan Venäjää, halusipa hän sitä tai ei.

Pelko ydinaseiden tuomisesta Valko-Venäjälle sotaharjoitusten yhteydessä voi olla Lavikaisen mukaan tässä vaiheessa hieman liioiteltua.

–  Pitkällä aikavälillä ei voida kuitenkaan sulkea pois sitä, etteikö Venäjä pyrkisi kiristämään tilannetta Euroopassa tuomalla ydinaseita Valko-Venäjälle. Sekin lisäisi jännitteitä ja voisi siinä mielessä palvella Venäjän pitkän aikavälin tavoitteita, tutkija arvioi.