Vehviläinen ei lämpene listavaalille

Kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen (kesk.) ei kannata listavaalimallin käyttöönottoa tulevissa maakuntavaaleissa.

– Minusta olisi hyvä, että mentäisiin tällä vaalitavalla, joka meillä Suomessa muutenkin tällä hetkellä on. Eli kannatan tällaista henkilövaalijärjestelmää, Vehviläinen sanoi tutkijoiden ja kansanedustajien seura Tutkaksen seminaarissa Helsingissä.

Vehviläinen korosti, että kyse on hänen henkilökohtaisesta mielipiteestään.

Asiaa kysyttiin myös seminaariin osallistuneilta puolueiden panelisteilta. Henkilövaalin kannalla olivat kokoomuksen Outi Mäkelä ja vihreiden Heli Järvinen. Perussuomalaisten Pirkko Mattila ja SDP:n Sirpa Paatero kannattivat listavaalia.

Paatero tosin lisäsi, että listavaali pitäisi samalla ottaa käyttöön myös eduskunta- ja EU-vaaleissa.

Listavaalissa äänestettäisiin puolueiden listoja, jossa ehdokkaat olisi laitettu läpimenojärjestykseen. Listavaalin käyttöönottoa maakuntavaaleissa ehdotti harkintaan hiljattain keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Matti Vanhanen.

Vehviläisen mukaan puolueiden ja hallituksen pohdinnassa on vielä, käydäänkö ensimmäiset maakuntavaalit erikseen syksyllä 2017 vai presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen yhteydessä tammikuussa 2018.

Valtuuston koon pitää olla ministerin mielestä pienilläkin maakunnilla sellainen, että edustavuutta on riittävästi koko maakunnan alueelta. Valtuuston ja maakuntahallituksen lisäksi tarvitaan jotakin muutakin.

– Mitä muita toimielimiä on, sitä emme ole millään lailla ratkaisseet.

Kuntien ja itsehallintoalueen välinen suhde on ministerin mukaan vielä auki. On pohdittava, annetaanko maakunnille vapautta tehdä muutakin kuin mitä laki määrää.

– Jos ei anneta muita tehtäviä, niin herää kysymys, mitähän itsehallintoalueita ne oikein on, Vehviläinen muistutti.

Ministerin mukaan iso kysymys on, miten itsehallintoalueen tunnusmerkit täyttyvät, kun rahoitus tulee pääosin valtiolta ja lainsäädännöllä määrätään suurin osa tehtävistä.

Professori Sami Moisio Helsingin yliopistosta näki, että se, mitä itsehallintoalueilla todella tavoitellaan, on yhä epäselvää.

Moisio muistutti, että yleensä itsehallintoalueiden luominen liittyy vallan hajauttamiseen ja keskusvallan tietynlaiseen keventämiseen. Suomessa taas on pitkä keskitetyn yhtenäisvaltion rakentamisen perinne.

– Onko Suomessa aitoa halua antaa ja hajauttaa valtaa? Ja jos on, mihin sillä pyritään?

Moisio näki, että myös alueiden itsehallinnon ja kuntien itsehallinnon välinen suhde jää epäselväksi. Maakunnat eivät voi muodostua kuntien yläpuolelle hierarkiassa olevaksi elementiksi. Myös molempien suhdetta elinkeinopolitiikkaan pitää selkiyttää.

Moisio arvioi myös, että maakuntaitsehallinto voi saada uudistuksen valmistelussa monenlaisen muodon. Hän piti mahdollisena, että lopputuloksena on pitkälti edellisen kuntauudistusyrityksen mukainen 20 kaupunkiseudun valtakunta.

– Itsehallinnon kautta voidaan päätyä myös tällaiseen tilanteeseen, hän arveli.

Paneelissa vihreiden Heli Järvinen kehotti pieniä maakuntia pohtimaan, kannattaisiko jo alussa liittyä suurempaan kokonaisuuteen.´Esimeriksi rahoituksen järjestäminen olisi helpompaa, jos maakuntia ja itsehallintoalueita olisi sama määrä.

SDP:n Sirpa Paatero muistutti, että Kymenlaakso olisi halunnut jo edellisessä aluehallintouudistuksessa lopettaa itsensä.

Hän muistutti, että Kouvolan seutu on jo yhdistynyt yhdeksi kunnaksi, ja oletettavasti jossakin aikataulussa Etelä-Kymenlaaksossa on ehkä vain kaksi kuntaa.

– Mitä ihmeen järkeä on sellaisessa maakunnassa, jossa on vain pari kuntaa ja joka tässä rakenteessa sitten järjestäisi kaiken sen palvelun?