Vankilapaikkojen vuokraus ulkomailta ei ole perinteistä oikeusvaltion toimintaa, arvioi tutkija

Vankilapaikkojen vuokraamisessa ulkomailta on paljon ongelmia oikeusvaltion näkökulmasta, arvioi STT:lle kriminologian ja yleisen oikeustieteen yliopistonlehtori Miikka Vuorela Itä-Suomen yliopistosta.

Vuorelan mukaan menettely edustaa hyvin eksklusiivista eli sosiaalisesti eriyttävää kriminaalipolitiikkaa. Lisäksi se loukkaa vangin oikeuksia.

– Mikä voisi eriyttää enemmän kuin se, että et saa jäädä maahan edes vankilaan? Vuorela sanoo.

Oikeusministeri Leena Meri (ps.) kertoi STT:lle halunneensa selvittää vankilapaikkojen vuokraamista ulkomailta perinpohjaisesti sen jälkeen, kun Ruotsi ja Viro allekirjoittivat asiasta sopimuksen kesäkuussa.

Ruotsin ja Viron sopimus koskee Tarton vankilaa, jossa on yli 900 vankilapaikkaa mutta tällä hetkellä vain noin 300 vankia. Sekä Viron että Ruotsin parlamenttien pitää hyväksyä vankilapaikkojen vuokraaminen ennen kuin sopimus astuu voimaan.

Vuorela kertoo vankilapaikkojen vuokrauksen ulkomailta olevan moderni ilmiö. Se on seurausta siitä, että monissa Euroopan maissa vankiluvun vähentyminen johti ylikapasiteettiin vankilapaikoista.

Ensimmäisenä Euroopassa muiden valtioiden vankeja otti vastaan Hollanti, joka sopi vankilapaikkojen vuokraamisesta Belgian kanssa vuonna 2010. Myös Norja vuokrasi vuosina 2015–2018 runsaat 200 vankilapaikkaa Hollannista. Kokeilut kuitenkin lakkautettiin muutamien vuosien jälkeen.

Tanskassa hyväksyttiin viime vuonna sopimus jopa 300 Tanskassa tuomitun vangin siirtämisestä Kosovoon. Tätä varten Kosovoon ollaan rakentamassa uutta vankilaa.

Oikeusvaltioissa vankeja on tähän asti tavattu siirtää toiseen maahan silloin, kun se on vangeille itselleen hyödyllistä. Käytännössä kyse on ollut lähes aina siitä, että vanki itse pyytää saada suorittaa vankeusrangaistuksen kotimaassaan.

– Tällainen järjestely, jossa rahasyistä siirretään henkilöitä toiseen maahan, ei ole perinteistä oikeusvaltion toimintaa. Tämä on nyt jotain uutta, Vuorela sanoo.

Siirto ulkomaille voi vaikuttaa esimerkiksi vangin mahdollisuuksiin ylläpitää yhteyttä perheeseensä. Esimerkiksi tilanteissa, joissa vangilla on lapsia toisessa maassa, siirto voi tehdä perhesuhteiden ylläpitämisestä käytännössä mahdotonta vankeustuomion aikana.

– Tällaisissa tilanteissa loukataan vangin oikeuksia. Loukataan vangin oikeutta perhe-elämään, joka on suojattuna ihmisoikeutena ja perusoikeutena. Näissä tilanteissa aiheutuu haasteita oikeusvaltion kannalta, Vuorela kertoo.

Vuorela kyseenalaistaa, että vankilapaikkojen vuokraaminen ulkomailta voisi olla kestävä järjestely. Menettelyn pioneeri Hollantikaan ei ota enää vastaan vankeja ulkomailta, vaan purkaa vankiloitaan.

– Toistaiseksi kokeilut ovat olleet epäonnistuneita. Niistä on ollut huonoja kokemuksia, ne ovat loppuneet lyhyeen ja yleensä aika vähin äänin, Vuorela kertoo.

Aika näyttää, onko Eurooppa menossa Viron tietä kohti maltillisempaa kriminaalipolitiikkaa vai onko yhä useampi valtio pyrkimässä Ruotsin tielle kohti eksklusiivista kriminaalipolitiikkaa.

– Varmaa on se, että olemme vankilajärjestelmän ja eurooppalaisen kriminaalipolitiikan osalta isossa käännekohdassa.