Vanhanen näkee Venäjä-pakotteille vaihtoehdon – "Sitä kutsutaan diplomatiaksi"

Matti Vanhanen kirjoitti edellisen ulkopolitiikkaa käsittelevän kirjansa pyrkiessään tasavallan presidentiksi vuoden 2006 vaaleissa.

Tänään ilmestyvä tuore teos Ulkopolitiikkaa ei tähyile vielä vuoden 2018 presidentinvaaleihin, vaan Vanhanen haluaa kirjallaan vaikuttaa siihen, millaista linjaa Suomi lähtee tulevassa ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa toteuttamaan.

Kirja on täynnä painavaa asiaa – kymmenessä vuodessa on tapahtunut paljon. Kärkeen nousee luonnollisesti Venäjä.

Vanhanen ei kaunistele tilannetta. Venäjä on palannut voimapolitiikkaan ja haluaa vaikutusvaltansa takaisin.

Maa on osoittanut, että sillä on sekä kykyä että halua käyttää sotilaitaan lähialueilla.

Tämä on huomioitava myös Suomessa, vaikka Vanhanen ei pidäkään todennäköisenä, että Suomi joutuisi Venäjän hyökkäyksen kohteeksi suoraan.

Konflikti Naton ja Venäjän joukkojen välillä on Vanhasen mukaan sekin epätodennäköinen.

Riski vahinkoon Venäjän ja Yhdysvaltojen kesken kasvaa silti esimerkiksi Syyriassa.

Ex-pääministeri pitää Venäjän toimia Ukrainassa yksiselitteisesti laittomina.

Hän ei myöskään hyväksy ajatusta, että suurvallat voisivat jakaa maailman etupiireihin sanelemalla, mitkä maat saavat hakea esimerkiksi Naton tai EU:n jäsenyyttä.

EU:n ja Yhdysvaltojen asettamat talouspakotteet eivät kuitenkaan Vanhasen mielestä olleet hyvä keino vastata Venäjän uhitteluun.

Hänen mukaansa Venäjä ei tule menettelemään tavalla, josta voitaisiin sanoa, että pakotteet vaikuttivat sen käyttäytymiseen.

Vanhanen vertaa tilannetta kylmään sotaan, jolloin bisnessuhteet muodostivat sillan lännen ja Neuvostoliiton välille. Nyt niitä ryhdyttiin katkaisemaan ensimmäisenä.

– Moni kysyy, mikä olisi ollut pakotteiden vaihtoehto. Kyllä sellainen on – sitä kutsutaan diplomatiaksi, Vanhanen kirjoittaa.

Vanhanen muistuttaa, ettei Ukrainan kriisi ole ohi. On suuri riski, että Minskin sopimukset ehdot eivät täyty vuosiin, ja keskelle Eurooppaa jää laaja jäätynyt konflikti.

Vanhanen pohtii, voiko EU palata tapahtuneen jälkeen Venäjä-suhteissaan normaaliin.

Todennäköistä on, että kritiikki Venäjää kohti kasvaa ja kanssakäyminen osapuolten kesken vähenee entisestään.

Välien korjaamiseksi olisi Vanhasen mielestä käynnistettävä luottamuksen uudelleen hakeminen.

Esimerkiksi sopii ympäristönsuojeluyhteistyö, joka on jatkunut Itämerellä Ukrainan kriisistä huolimatta.

Vanhasen mukaan sidettä EU-maiden ja Venäjän välille tulisi hakea myös aivan tavallisista asioista: matkailusta, opiskelijavaihdosta, yritysten verkottumisesta. Viisumivapauttakaan ei saisi pitää mörkönä.

Vanhanen korostaa, että Suomen tie on ollut hakea keskinäistä, yhteisiin etuihin perustuvaa luottamusta suhteessa itänaapuriin.

Kirjan kantavana ajatuksena onkin pohtia, mitä Suomi voisi tehdä vahvistaaksemme lähialueidemme vakautta. 

Suomen ja Ruotsin valinnoilla on Vanhasen mukaan suuri merkitys Itämeren alueen ja arktisen alueen turvallisuuteen. Entinen pääministeri haluaa pitää maat edelleen Naton ulkopuolella.

Sen sijaan Suomi voisi Vanhasen mielestä lisätä puolustusyhteistyötä Ruotsin ja EU:n kanssa. Yhteistyön lopputulosta ei voi välttämättä vielä ennustaa – se voi kehittyä ja syventyä asteittain.

Esimerkiksi EU:n yhteisestä puolustuksesta keskusteltaessa Suomessa on Vanhasen mielestä turhaan juututtu ajatukseen, että se on yhtä kuin kiinteä yhteinen armeija. Se voi olla muutakin, kuten kansallisten armeijoiden ryhmittymistä yhteiseen puolustukseen kriisitilanteessa.

Juha Sipilän hallitus valmistele parhaillaan selontekojaan sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta että puolustuspolitiikasta.

Vanhanen osoittaa kirjassaan, kuinka edellinen, Jyrki Kataisen hallituksen antama ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko poikkesi merkittävästi hänen oman toisen hallituksensa vastaavasta. 

Vuoden 2009 selonteossa todettiin, että sotilaallisessa kriisissä Suomi antaa muille EU:n jäsenmaille apua avunantovelvoitteen mukaisesti ja odottaa muiden jäsenmaiden toimivan samoin.

Vuoden 2012 selonteossa Kataisen hallitus veti Vanhasen mielestä sitoumusta takaisin.

Vanhanen toteaa kirjassaan, että aiheella on merkitystä. Suomessa on myös pohdittava, onko lainsäädäntömme selkeä – millä edellytyksillä voisimme antaa sotilaallista apua maamme rajojen ulkopuolella?

Suomessa on usein valiteltu ulko- ja turvallisuuspoliittisen keskustelun vähäisyyttä.

Ukrainan kriisin käydessä kuumimmillaan keskustelu lisääntyi, mutta on sittemmin joutunut väistymään kotimaan talousasioiden tieltä.

Vanhasen kirja on oiva pelinavaus ennen kevään suuria linjanvetoja. Julkaisemalla kirjansa poikkeuksellisesti netissä vapaasti jaettavana omakustanteena ex-pääministeri kannustaa myös muita keskusteluun.

Vanhasen kirjan voi ladata täältä.