Valko-Venäjän Lukashenko on tarttunut diktaattorien perinteiseen pelikirjaan tiedonvälitystä rajoittaessaan, mutta se on toissijaista – "Valta kasvaa kiväärin piipusta, kuten Mao sanoi"

Valko-Venäjää itsevaltiaan ottein hallitseva Aleksandr Lukashenko on pyrkinyt monin tavoin rajoittamaan valkovenäläisten ja ulkomaalaisten mahdollisuutta saada tietoja siitä, mitä maassa on viime viikkoina tapahtunut.

Elokuun alussa pidettyjen presidentinvaalien vilpillisenä pidetty tulos on aiheuttanut maan nykyhistorian suurimmaksi kuvaillun protestiliikkeen, jota maan hallitus on yrittänyt tukahduttaa väkivalloin. Väkivallan pimittäminen tai ainakin hämärtäminen länsimailta on yksi syy siihen, miksi Valko-Venäjä haluaa pitää ulkomaiset toimittajat ulkona maasta, kertoo ohjelmajohtaja Arkady Moshes Ulkopoliittisesta instituutista.

–  Länsimaiset toimittajat voisivat tuoda ulkomaailman tietoon ihmisten henkilökohtaisia tarinoita. Nyt saamme yleisluontoisia kuvauksia Valko-Venäjän tapahtumista, mutta emme saa hirvittäviä tarinoita vankiloissa tehdyistä raiskauksista, hakkauksista, silpomisista ja uhkailuista, hän sanoo.

–  Nämä tarinat ovat järkyttäviä, eikä sellaisia pitäisi olla 2000-luvun Euroopassa. Tämäntasoista brutaaliutta saattoi olla Latinalaisessa Amerikassa 50-luvulla, joidenkin afrikkalaisten hallintojen alla tai ajoittain Balkanin sodissa. Valko-Venäjällä väärinkäytetään valtaa kiduttamalla ja nöyryyttämällä ihmisiä systemaattisesti, ja siihen on annettu valtuudet ylimmältä poliittiselta tasolta.

Tietoja julkaistaan muun muassa avoimesti luettavissa olevissa valkovenäläisissä medioissa, mutta länsimaisiin tiedotusvälineisiin ne päätyvät Mosheksen mukaan harvoin. Tämä taas antaa hänen mukaansa läntisille poliitikoille mahdollisuuden jättää tekemättä tarvittavia päätöksiä, koska ihmiset eivät tiedä väärinkäytöksistä niin paljon, että julkinen mielipide velvoittaisi ulkomaiden johtajia puuttumaan maan tilanteeseen.

Heti vaalien jälkeen internetin ja mobiiliverkkojen toimintaa maassa rajoitettiin päivien ajan. Viranomaiset eivät ole suostuneet rekisteröimään monia oppositiohenkisiä medioita eivätkä he ole viime aikoina myöntäneet myöskään akkreditointeja ulkomaalaisille toimittajille.

Niin paikallisia kuin ulkomaalaisia toimittajia on myös pidätetty ja pahoinpidelty, ja valtiontelevisiosta irtisanoutuneiden toimittajien tilalle on lennätetty toimittajia Moskovasta. Eilen otettiin kiinni kymmeniä ulkomaalaisia ja valkovenäläisiä toimittajia, jotka olivat seuraamassa presidenttiä vastustavia mielenosoituksia pääkaupungissa Minskissä.

Mosheksen mukaan tavoitteena on vähentää liikkeellä olevan tiedon määrää, jotta ihmiset saisivat suuremman osuuden uutisistaan Valko-Venäjän hallinnon ohjaamista medioista ja niiden viestiä toistavista venäläisistä tiedotusvälineistä. Hän sanoo, että tällainen informaation virtaamisen rajoittaminen on liki vaistomaista Lukashenkon kaltaisille hallitsijoille, mutta nykyään se ei ole läheskään yhtä tehokasta kuin aiemmin.

–  Ammattitoimittajien pidätykset ja median toiminnan estäminen eivät enää riitä, koska ihmiset jakavat tietoa verkostojen kautta. Mutta tätä hallinto haluaa tehdä, koska vanha koira ei opi uusia temppuja. Sillä tulee olemaan vaikutuksensa, mutta ei todellakaan kaikkia haluttuja vaikutuksia, hän kertoo.

Samaa mieltä on Suomen Toimittajat ilman rajoja -järjestön puheenjohtaja Jarmo Mäkelä.

–  Luulen, että maan umpioiminen kansainväliseltä tiedonvälitykseltä tulee osoittautumaan mahdottomaksi. Liettuan puolelta lähetetään koko ajan viestiä Minskin suuntaan, ja ilmeisesti näillä Liettuan puolelta toimivilla radio- ja tv-asemilla on oikeaa toimintaa Minskissä, eli ne pystyvät välittämään tietoja sieltä käsin.

Mäkelä uskoo, että mielenosoitusten laajuus yllätti vallanpitäjät, jolloin he turvautuivat vanhoihin menetelmiinsä eli joukkopidätyksiin, pahoinpitelyihin ja kovaotteisiin kuulusteluihin.

Tiedonvälityksen rajoittaminen on kuitenkin Lukashenkon kohtalon kannalta sivunäytös, sillä hänen tärkein työkalunsa on toisaalla.

–  Lukashenko elää yhä raa’an vallan maailmassa, ei pehmeän vallan ja informaatiovallan maailmassa. Kuten (Kiinaa hallinnut puhemies) Mao kerran sanoi, valta kasvaa kiväärin piipusta. Lukashenkolle väliä on sillä, että hänellä on poliisin ja salaisen palvelun tuki ja että ihmisiä voidaan pidättää, viedä vankiloihin ja hakata, Moshes sanoo.

–  Hän yrittää hallita tiedonvälitystä, koska niin on tehtävä, mutta hän myös tietää, ettei hänen vallassa pysymisensä riipu julkisesta debatista toimittajien kanssa, vaan poliisista ja peittelemättömästä vallasta.