Vähälumisuus paisuttaa rottien määrää – Levittävät tauteja
Ilmastonmuutos saattaa johtaa rottien määrän kasvuun Suomessa, sillä talvien muuttuminen lämpimämmiksi voi auttaa rottia selviämään kevääseen.
Suuri osa rotista kuolee Suomessa kylmien talvien aikana, kertoo Helsingin yliopiston evoluutiobiologi ja Helsingin kaupunkirottaprojektin vetäjä Tuomas Aivelo.
Jos rottia on keväisin enemmän, niiden määrä kasvaa vauhdilla, kun ne alkavat lisääntyä. Myös vähälumisuudesta on rotille hyötyä. Rottien on hankala liikkua lumessa, ja lumettomasta maasta löytyy helpommin ravintoa.
Rotat ovat jo nyt yleisiä Suomessa etelästä Oulun korkeudelle asti.
Mitä enemmän on ihmisiä, sitä suuremmalla todennäköisyydellä on myös rottia. Sen vuoksi rottia on erityisen paljon suurissa kaupungeissa, Aivelo kertoo.
– Suomen vanhoista kaupungeista ainoastaan Helsingissä ja Turussa on niin vanhoja rakenteita, että niissä on todennäköisesti aika hyvinvoivat, pysyvät rottakannat. Muuten on enemmän ja vähemmän vaihtelevaa, esiintyykö rottia vai ei. Monissa paikoissa ei ole pysyvää rottakantaa, mutta välillä alueelle tulee enemmänkin rottia, ja kun torjunta aloitetaan, kanta saadaan kuriin.
Suomalaisten kokemat rottahaitat vaikuttavat lisääntyneen selvästi viime vuosina, sillä rottiin liittyviä tuholaistorjuntatehtäviä on merkittävästi aiempaa enemmän, kertoo tuholaistorjuntayritys Rentokilin tekninen päällikkö Jouni Siltala. Rentokil toimii koko Suomen alueella.
– Toisaalta asiaan todennäköisesti vaikuttaa ainakin osittain se, että rotanmyrkkyjen myynti kuluttajille lopetettiin vuonna 2018 ympäristöriskien pienentämiseksi. Ennen ihmiset saivat reagoitua rottiin myrkyttämällä niitä itse, kun nyt apu tilataan useammin ammattilaisilta, Siltala toteaa.
Aivelo huomauttaa, että pelkät lisääntyneet rottahavainnot eivät välttämättä kerro suoraan siitä, että rottia olisi nyt enemmän kuin ennen, vaan ihmisillä saattaa olla matalampi kynnys reagoida niihin.
Hänen mukaansa kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet, että rotista valitetaan ahkerammin niillä alueilla, joilla asukkaiden keskimääräinen tulotaso on korkeampi.
Aivelon mukaan rotat saattavat kantaa mukanaan taudinaiheuttajia, jotka voivat tarttua myös ihmisiin.
– Meillä ei kuitenkaan ole mitään käsitystä siitä, kuinka yleistä tällainen on. Ehkäpä me tietäisimme siitä, jos ne olisivat ihmisille erityisen vaarallisia, Aivelo pohtii.
Aivelon mukaan rotista on hankala päästä kokonaan eroon, eivätkä rotat välttämättä olekaan ongelma niin kauan, kun niiden määrä pysyy rajallisena.
– Esimerkiksi Helsingin Kalliossa voi ilman ongelmia asua jonkinlainen vakaa rottakanta. Ne pääsevät viemäristöön ja saavat sieltä ravintoa. Mutta jos omakotitalon terassin alla vilahtaa rotta, se onkin hieman eri tilanne, koska yksikin rottaperhe saattaa aiheuttaa todella paljon haittoja omakotitaloasujalle, Aivelo toteaa.
Hän huomauttaa, että rotat ovat riippuvaisia ihmisten niille tarjoamasta ravinnosta.
Rottahaittoja voikin ennaltaehkäistä esimerkiksi tällaisin perinteisin keinoin: älä heitä ruokaa viemäriin, laita jätteet siististi jäteastioihin äläkä ruoki lintuja maantasolla. Rotat pitävät myös puutarhan sadosta, mistä syystä esimerkiksi omenat kannattaa kerätä talteen syksyllä.
Rottien torjuntatehtävissä korostuvat tietyt haitat. Kun rotat haistavat ravinnon, ne tunkeutuvat jäteastioihin tai sisälle rakennuksiin.
Kun ne pääsevät sisälle, ne järsivät mielellään kaapeleita ja sähköjohtoja, mistä aiheutuu joskus jopa tulipaloja. Rakennuksille ne voivat aiheuttaa monenlaisia tuhoja sotkuista vesivahinkoihin, kertoo Jouni Siltala.
– Rotta saa litistettyä itsensä kahden sentin kokoisesta aukosta sisälle. Jos aukkoa ei löydy, se etsii pienemmän kolon tai sauman, jota se voi lähteä jyrsimään isommaksi. Rakennukset kannattaa suojata verkoilla.
Esimerkiksi alle kuuden millin kokoinen verkko, joka estää hiirien pääsyn rakennuksiin, toimii samalla myös rotille, Siltala vinkkaa.
Siltalan mukaan entistä useampi suomalainen toivoo, että rottien torjunnassa käytetään ympäristöriskien vähentämiseksi myrkyttömiä keinoja, kuten erilaisia loukkuja.
Torjuntakeinot ovat ylipäätään monipuolistuneet viime vuosina. Esimerkiksi rotanmyrkyt ovat Siltalan mukaan olleet perinteisesti sellaisia, jotka estävät rotan veren hyytymisen. Niiden rinnalle on tullut myrkkyjä, jotka aiheuttavat D-vitamiinin yliannostuksen.
– Niiden ei pitäisi aiheuttaa yhtä suurta riskiä muille eläimille, Siltala sanoo.
Loukkujen suhteen uudempia lisäominaisuuksia ovat etävalvontajärjestelmät. Niiden avulla saadaan seurattua, missä rottia liikkuu eniten, ja lisättyä torjuntaa juuri kyseisillä alueilla. Lisäksi on erilaisia sähköloukkuja.
Siltalan mukaan loukut ovat aiempaa tehokkaampia.
– Tavoitteena on välttää sellaiset tilanteet, joissa rotta jäisi esimerkiksi raajasta kiinni loukkuun. Jonkin verran käytetään myös häkityksiä, eli loukkuihin laitetaan pyydyksiä, ja rotat siirretään elävänä muualle.
Tärkeä osa rottien torjuntaa on Siltalan mukaan myös estäminen ja rajoittaminen. Rakennukset ja jäteastiat pyritään saamaan niin tiiviiksi, etteivät rotat pääsisi niihin sisälle.