Tuulivoimaloiden lapoihin kuolee 4–6 merikotkaemoa vuosittain
4–6 aikuista, pesimäikäistä merikotkaa kuolee vuosittain tuulivoimaloiden lapoihin, Turun yliopiston tutkimus kertoo.
Määrä perustuu vuosittain 2020-luvun alun tuulivoimalamäärään. Suomen tuulivoimaloiden määrän arvioidaan lähivuosikymmeninä vielä moninkertaistuvan.
Kaartelevana petolintuna merikotka on altis törmäämään tuulivoimaloiden pyöriviin lapoihin.
Tuulivoimaloiden sijoittelussa olisikin tärkeää huomioida tuulivoimalle herkkien lajien, kuten meri- ja maakotkien esiintyminen.
Tutkijoiden mukaan olisi syytä myös edellyttää enemmän törmäyksiä vähentävien tekniikoiden käyttöä. On olemassa esimerkiksi tekniikoita, joiden avulla tuulivoimaloita voisi pysäyttää tai hidastaa lintujen lähestyessä niitä.
Turun yliopiston tutkijat selvittivät tuulivoimaloiden lähelle pesimään asettuneiden merikotkien hengissä säilymistä.
Koska todellisia törmäysmääriä kaikkien turbiinien ympärillä ei pystytä seuraamaan, tutkijat arvioivat emolintujen törmäysten määriä seuraamalla niiden hengissä säilymistä tuulivoimaloiden lähellä ja etäämmällä voimaloista sijaitsevilla pesimäreviireillä.
Tulosten mukaan merikotkaemojen vuotuinen hengissä säilyminen on noin 7–8 prosenttia alempi tuulivoimalan läheisyydessä kuin kaukana voimaloista pesivillä linnuilla.
Tutkijat huomioivat myös sen mahdollisuuden, että linnut häviävät pesäpaikalta, koska ne siirtyvät häiriön vuoksi pesimään kauemmas tuulivoimalasta. Tästä ei löydetty viitteitä, joten tulokset viittaavat törmäysten aiheuttamiin kuolemiin.
– Kun lasketaan, kuinka moni pesä on sijannut tuulivoimaloiden lähellä, voidaan arvioida, että viimeisen kymmenen vuoden ajan törmäykseen tuulivoimalan kanssa kuoli 4–6 reviiriyksilöä vuodessa, sanoo Turun yliopiston luonnontieteiden, lääketieteen ja tekniikan tutkijakollegiumin tutkijatohtori Carina Nebel tiedotteessa.
Lähimmät tuulivoimalat olivat tutkimuksessa käytännössä 3–5 kilometrin säteellä pesäpaikoista, sillä kahta kilometriä lähempää pesiä niille ei ole annettu rakennuslupia. Tähän on vaikuttanut ohje, jonka WWF Suomen alla silloin toiminut merikotkatyöryhmä antoi vuonna 2010.
– On hyvä huomata, että tuulivoimaloiden rakentaminen vähintään kahden kilometrin päähän pesistä on todennäköisesti vähentänyt törmäyskuolemien määrää. Puskurivyöhykkeellä on ollut merkitystä, vaikka nyt havaitaan, että se olisi saanut olla vielä suurempi, ekologian professori Toni Laaksonen Turun yliopiston biologian laitokselta kertoo.
Filosofian maisteri Hilja Ingerö otti pro gradu -tutkielmassaan toisen lähestymistavan merikotkien törmäyskuolemien määrän arviointiin. Hän arvioi törmäyskuolemien määrää merikotkien elinympäristöjen käytön mallien avulla.
Turun ja Oulun yliopistojen yhteistyönä laaditut mallit perustuivat satelliittilähetinseurantojen avulla saatuihin tietoihin siitä, missä elinympäristöissä merikotkat liikkuvat.
Tulosten mukaan tuulivoimaloihin törmää vuosittain noin kuusi pesivää aikuista yksilöä ja 20 muuttavaa, nuorta tai esiaikuista, merikotkaa.
– Kummankin tutkimuksen arvioissa on epävarmuutta, eikä näitä lukuja pidä tuijottaa liian tarkasti, mutta kahden eri lähestymistavan hyvin samanlainen tulos pesivien lintujen osalta antaa tukea sille, että suuruusluokka on kohdallaan, arvioi Laaksonen.
Tutkijoiden tiedossa on yhteensä 60 vuoden 2024 loppuun mennessä Suomesta tuulivoimaloiden alta kuolleena löydettyä merikotkaa.