Tutkimus: Pieni syntyvyys ja alhainen työllisyysaste ovat kriisikunnan tunnusmerkkejä
Pieni syntyvyys ja työikäisen väestön alhainen työllisyysaste ovat tärkeitä kriteerejä määritellä kriisikunta ja aloittaa kuntajakoselvitys.
Tämän osoittaa Kunnallisalan kehittämissäätiön (KAKS) tutkimus ”Sivistykselliset ja sosiaaliset perusoikeudet syrjäkunnissa”.
Kolmen tutkijan toteuttamana on selvitetty monipuolisin keinoin perustuslaissa turvattujen sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien toteutumista harvaanasutun maaseudun erityisolosuhteissa.
Tutkimus purkaa luutuneita ajatustottumuksia ja myyttejä harvaan asutusta maaseudusta ja niiden kunnista.
Palveluiden tuottamisongelmat eivät suoraan liity pitkiin etäisyyksiin tai keskity Lappiin ja Kainuuseen.
– Länsi-Suomessa valtatieverkon katvealueilla ihmisten sivistyksellisten ja sosiaalisten perusoikeuksien toteutuminen voi kangerrella Lappia enemmän, toteaa yksi tekijöistä, apulaisprofessori Pauli Rautiainen Tampereen yliopistosta.
Kunnan syrjäisyys tai heikko taloudellinen asema eivät tutkimuksen perusteella sellaisenaan automaattisesti johda ongelmiin sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien toteutumisessa.
Ennakkoluulottoman ja viisaan päätöksenteon, yhteisöllisyyttä vahvistavan kumppanuusajattelun ja hyvien toimintamallien avulla perusoikeudet voidaan turvata yllättävän hyvin syrjäkunnissa.
– Julkisen vallan ja viime kädessä valtion tulee aktiivisesti taata perusoikeuksien toteutuminen koko maassa kunnan kokoon katsomatta, korostavat tutkimusta johtaneet professorit Juha Lavapuro Turun yliopistosta ja Tuomas Ojanen Helsingin yliopistosta.
Tutkimuksen mukaan nykyinen sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämistapa on tullut tiensä päähän.
Vaikka kuntakeskeinen malli ei ole vielä sinänsä johtanut merkittäviin perusoikeusloukkauksiin, se ei kuitenkaan enää kykene hillitsemään sosiaalisten oikeuksien eriarvoistumista.
Tältä osin tutkimustulokset tukevat sote-uudistuksen tavoitetta siirtää sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen ja koordinointi nykyisiä huomattavasti laajemmille yksiköille.
Sivistyksellisten oikeuksien turvaamiseen liittyy tutkimuksen perusteella samansuuntaisia ongelmia.
Kunnan syrjäisyys heikentää merkittävästi varsinkin ammatillisen koulutuksen saatavuutta.
Sote-palvelujen tapaan sivistyspalveluiden järjestämisvastuu tulisi tutkimuksen mukaan osoittaa väestöpohjaltaan riittävän suurelle toimijalle.
Tutkijoiden mielestä nykytilanne vain kasvattaa ja sivistyspalvelujen toteuttamiseen osoitettujen taloudellisten voimavarojen tehotonta käyttöä.