Macron tarjoaa jälleen Ranskan ydinsateenvarjoa – mutta onko siitä Euroopan turvallisuuden takeeksi? 

Ydinaseet

Keskustelu Ranskan ydinasearsenaalin valjastamiseksi muunkin Euroopan turvallisuuden takaamiseen on saamassa piirun pari lisää konkretiaa. 

Ranskan presidentti Emmanuel Macron toisti Ranskan television haastattelussa viime viikolla jo aiemminkin tekemänsä keskusteluavauksen Ranskan ydinasesateenvarjon ulottamisesta maan rajojen ulkopuolelle. 

Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Matti Pesu arvioi Macronin menneen asiassa aavistuksen pidemmälle kuin aiemmin viittaamalla suoraan Ranskan ydinaseiden sijoittamiseen muihin maihin, tai ainakin keskustelujen aloittamiseen asiasta. 

Pesun mukaan huomionarvoista on myös, että Macron lupasi aiheesta konkretiaa lähiviikkoina tai kuukausina.

– Se, että ehdotuksessa mennään jo noin pitkälle, voi signaloida sitä, että Ranska vakavissaan harkitsee tätä asiaa, Pesu arvioi. 

Ajatuksena on, että Ranskan ydinaseet paikkaisivat aukkoa, joka syntyisi Yhdysvaltojen luopuessa Euroopan turvallisuuden takaamisesta tai vähentäessä sitoutumisen tasoaan merkittävästi. 

Ranska aloitti ydinohjelmansa 1950-luvulla. Ensimmäisen ydinpomminsa se räjäytti vuonna 1960 Saharan autiomaassa. Vahvimmillaan Ranskan ydinpelote oli kylmän sodan päättyessä, jolloin maan sotavoimilla oli noin 540 ydinkärkeä.  

Vielä tuolloin Ranskan ydinpelote käsitti sekä maalta, ilmasta että sukellusveneistä laukaistavat ohjukset. Maalle sijoitetuista keskimatkanohjuksista Ranska luopui lopullisesti 1990-luvulla.  

Vuonna 2008 presidentti Nicolas Sarkozy ilmoitti Ranskan rajoittavan ydinkärkiensä määrän omaehtoisesti enintään 300:aan.  

Ydinpelotteensa Ranska on pitänyt koko ajan tiukasti omissa käsissään. Pesun mukaan Euroopan turvallisuuden takaamisen näkökulmasta kysymyksiä herättää muun muassa se, että Ranskan ydinasearsenaali on suhteellisen pieni: Rafale-hävittäjistä laukaistavia, ydinkärjellä varustettuja ASMP –risteilyohjuksia on arviolta viitisenkymmentä. Tuhovoimaltaan säädeltävien ohjusten kantomatka on noin 500 kilometriä. 

Suurin osa Ranskan ydinaseista on sukellusveneistä laukaistavissa ohjuksissa. Yksi neljästä Triomphant-luokan ydinsukellusveneestä on aina partioimassa merellä kovat piipussa.

Pesun mukaan ydinasearsenaalin koollakin on merkitystä, kun pelotteen uskottavuutta punnitaan suhteessa Venäjään, jolla kuitenkin on taktisissa ydinaseissa merkittävä etulyöntiasema ja ylivoima.   

Pesun mukaan pelotteen rakentamisessa pienemmälläkin ydinasearsenaalilla voitaisiin teoriassa yrittää tehdä samaa kuin laajemmalla. Ranskan pitäisi kuitenkin muuttaa poliittista linjaansa niin, että Ranskan ydinaseet nähtäisiin selvemmin liittokuntakontekstissa eikä pelkästään kansallisena pelotteena. 

Pesun mukaan myös Naton ja Ranskan ajattelussa ydinaseiden käytöstä on eroa. Kun Yhdysvaltojen Naton käyttöön osoittamat, lentokoneista pudotettavat taktiset B-61 –ydinaseet on tarkoitettu käytettäviksi tietyissä sodankäynnin skenaarioissa, ranskalaiset näkevät asian hieman toisin.

– He puhuvat itse tällaisesta strategisesta varoituksesta tai viimeisestä varoituksesta, joka edeltäisi mannertenvälisten sukellusveneessä olevien ydinaseiden käyttöä. 

Pesun mukaan tämä näkemysero edellyttäisi doktriiniin meneviä keskusteluja siitä, mikä ranskalaisten ydinaseiden funktio oikein olisi. 

Pesu pitää yhtenä mahdollisuutena, että Ranska vain sijoittaisi Rafale-hävittäjiä ydinaseineen joihinkin maihin, eikä mitään erityistä jakojärjestelyä tehtäisi.  

Pesu huomauttaa, että Macron asetti ehdoksi, että Ranska ei maksa muiden turvallisuudesta.

– Se on monitulkintainen, mutta voi olettaa, että mahdollisten liittolaisten ja kumppanimaiden vastuulla olisi ottaa osaa niihin kustannuksiin. Ja ettei nakerreta Ranskan omaa kykyä puolustaa itseään.

Pesun mukaan asian konkretisoinnissa on todella paljon keskusteltavaa ja selvitettävää.

– Varmaan muiden liittolaisten näkökulmasta olisi syytä kysyä vielä tähdennyksiä ja pyytää Ranskaa kunnolla näyttämään korttinsa, mitä ideoita heillä on ja miten tämä kaikki suhtautuu Naton yleiseen puolustukseen. 

Asian poliittiseen puoleenkin liittyy paljon avoimia kysymyksiä.

– Kun Ranska ei ole mukana Naton ydinasepäätöksenteossa, joko Ranskan pitäisi muuttaa omaa linjaansa tai sitten päätöksiä tehtäisiin joillakin kahdenvälisillä ratkaisuilla.  

Pesu arvioi, että Ranska pyrki rakentamaan yhteistyötä ydinaseissa maan omien kumppanuuksien kautta, mistä esimerkiksi Saksa ja Puola saattavat olla hyvinkin kiinnostuneita.  

Puolan presidentti Andrzej Duda sanoikin hiljattain, että Puola voisi hyväksyä sekä amerikkalaisten että ranskalaisten ydinaseiden sijoittamisen maaperälleen. 

Suomen asema ydinasekeskustelussa on Pesun mukaan tietyllä tapaa pulmallinen, ainakin jos puhutaan ydinaseiden sijoittamisesta. Keskustelun käyminen abstraktilla tasolla Ranskan ydinpelotteen roolista Euroopan turvallisuudessa sopinee Suomelle, konkreettinen puhe sijoittamisesta ei, Pesu arvioi.

– Koska Suomessa ei ole tällä hetkellä kannatusta eikä halua, eikä lainsäädäntökään mahdollista, että ydinaseita sijoitettaisiin Suomen maaperälle, hän muistuttaa.