Tutkija itärajan sulkemisesta: "Päätöksellä ei ole sellaisia oikeusvaikutuksia kuin hallitus tässä esittää"
EU:n turvapaikkamenettelydirektiivi voi viedä pohjan valtioneuvoston päätökseltä sulkea neljä rajanylityspaikkaa itärajalla. Näin näkee Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan tutkijatohtori Milka Sormunen.
Valtioneuvosto kertoi torstaina, että se on päättänyt sulkea osan Suomen itärajasta. Vaalimaan, Nuijamaan, Imatran ja Niiralan rajanylityspaikat suljetaan lauantaista alkaen kolmeksi kuukaudeksi. Kansainvälisen suojelun hakeminen Suomen ja Venäjän rajalla keskitetään Vartiuksen ja Sallan rajanylityspaikoille. Syynä ovat turvapaikanhakijat, joiden määrä on kasvanut Kaakkois-Suomen rajanylityspaikoilla.
Sormunen kertoo, että menettelydirektiivin kuudennen artiklan mukaan turvapaikkahakemuksen voi tehdä hyvin epämuodollisesti mille tahansa viranomaiselle. Hakemuksen jättäminen eli rekisteröinti on puolestaan muodollisempi prosessi.
– Kuudes artikla johtaa nähdäkseni siihen, että esimerkiksi rajaviranomaisilla on velvollisuus vastaanottaa turvapaikkahakemus, vaikka rajanylityspaikka olisi suljettu ja turvapaikanhaku keskitetty. Jos rajalla on joku tiedottamassa siitä, että haku on keskitetty, niin tämän direktiivin nojalla hänellekin voisi sen kansainvälisen suojelun hakemuksen tehdä, Sormunen sanoo.
Artiklassa myös linjataan Sormusen mukaan, että jäsenvaltiot ovat velvollisia varmistamaan, että hakemuksen muodollinen jättäminen ja rekisteröiminen onnistuvat mahdollisimman pian.
– Mitä valtioneuvoston päätöksestä käytännössä seuraa, kun menettelydirektiivin nojalla on mielestäni selvää, että rajaviranomaisten täytyy kuitenkin vastaanottaa kansainvälisen suojelun hakemuksia? Päätöksellä ei ole sellaisia oikeusvaikutuksia kuin hallitus tässä esittää, Sormunen sanoo.
Sormusen mukaan nyt syntynyt tilanne on paradoksaalinen.
– Rajanylityspaikat on suljettu sellaiseltakin, mitä ei edes tarkoiteta rajoittaa, kuten tavaraliikenteeltä ja sukulaisia katsomaan tulevilta ihmisiltä, mutta silti turvapaikkahakemuksia on pakko ottaa vastaan. Tällä keinolla ei siis pystytä puuttumaan tehokkaasti turvapaikanhakijoita hyödyntävään hybridivaikuttamiseen.
Sormunen huomauttaa, että valtio ei saa keskittää kansainvälisen suojelun hakemista, jos se estää ihmisiä hakemasta suojelua.
– Kansainvälisessä oikeudessa, pakolaisoikeudessa tai muuallakaan ei kuitenkaan ole tiettyä määrää rajanylityspaikoille. Kyse on siitä, että onko yksittäisen ihmisen käytännössä mahdollista päästä jollekin rajanylityspaikalle. Suomen itäraja on yli 1 300 kilometriä pitkä eli siellä on pitkiä siirtymiä.
Sormunen myös kritisoi valtioneuvoston päätöstä siitä, ettei sen perusteluista ilmene, miksi nyt tehdyt toimet ovat välttämättömiä. Rajavartiolain mukaan kansainvälisen suojelun hakemisen keskittämisestä voi päättää, jos se on välttämätöntä vakavan, yleiselle järjestykselle, kansalliselle turvallisuudelle tai kansanterveydelle aiheutuvan uhan torjumiseksi.
– Lain säätämisvaiheessa kritisoitiin, että välttämättömyys on aika hankala kriteeri. Minulla ei ole tiedustelutietoa, johon valtioneuvosto perustaa päätöksensä. Päätöksen perusteluista ei mielestäni kuitenkaan selviä, miksi tällainen aika järeä toimenpide on välttämätön.
Turvallisuushuolet ovat Sormusen mukaan nousseet EU:ssa viime aikoina niin keskeisiksi, että turvallisuusuhkaa voidaan käyttää perusteluna järeillekin ihmisoikeuksien rajoituksille.
– Euroopassa tietysti myös on paljon turvallisuushaasteita tällä hetkellä. Se voi kuitenkin johtaa – ja on johtanutkin – siihen, että turvapaikanhakijoiden oikeudet jäävät sitten vähän kakkoseksi.
Rajavartiolakiin tehtiin viime hallituskaudella muutoksia, jotka astuivat voimaan kesällä 2022.
Helsingin yliopiston eurooppaoikeuden professori Juha Raitio oli yksi lausunnon antaneista asiantuntijoista, kun lakimuutosta käsiteltiin eduskunnassa. Lain uudistamisen tarkoituksena oli varautua poikkeusoloihin ja hybridivaikuttamiseen.
– Asiantuntijoidenkin lausunnot menivät ristiin, kun tätä eduskunnassa säädettiin. Jotkut korostivat ihmisoikeusnäkökulmaa sekä turvapaikanhakijoiden oikeusturvaa ja jotkut hybridivaikuttamisen torjuntaa. Laista tuli käsitykseni mukaan kompromissi näiden kahden välillä. Niin kuin tässä tietysti tasapainoilla täytyykin, hän kertoo.
Raitio ei näe oikeudellisia ongelmia rajavartiolaissa eikä valtioneuvoston torstaina tekemässä päätöksessä.
Hän viittaa rajavartiolain 16. pykälän kohtaan, jossa sanotaan, että kansainvälisen suojelun hakeminen voidaan keskittää, jos se on välttämätöntä esimerkiksi vakavan yleiselle järjestykselle tai kansalliselle turvallisuudelle kohdistuvan uhan torjumiseksi ja jos kyse on ”lyhyessä ajassa tapahtuvasta poikkeuksellisen suuresta maahantulijoiden määrästä tai tiedosta tai perustellusta epäilystä, että maahantulo on vieraan valtion tai muun toimijan vaikutuksesta tapahtuvaa”.
– Maahantulijoiden määrä ei ole ollut poikkeuksellisen suurta, mutta olen saanut julkisuudessa olleista tiedoista käsityksen, että tiedustelutiedon perusteella tässä on kyseessä vieraan valtion vaikutuksesta tapahtuvaa toimintaa. Ainakin se on perusteltu epäilys.
– On myös poliittista harkintaa, että mikä on välttämätöntä ja mikä vakava, yleiselle turvallisuudelle kohdistuva uhka.
Raition mukaan kolmannen maan kansalaisilla myös säilyy mahdollisuus päästä turvapaikkamenettelyn piiriin itärajalla, sillä esimerkiksi Vartiukseen pääsee maata pitkin.
– Näyttää siltä, että turvapaikanhakijoiden käyttäminen hämmennyksen luomiseksi hybridivaikuttamisen keinoin ei ole loppumassa. Näin ollen tästä tulee varmasti lisää oikeuskäytäntöä ja tätä joudutaan pohtimaan. Tällä hetkellä laki on tällä tavalla säädetty ja sen mukaan mennään.
– Mutta sanoisin, että tätä asiaa ei missään tapauksessa pidä tulkita pelkästään ikään kuin ihmisoikeuskysymyksenä, vaan tässä on otettava huomioon myös turvallisuuspuoli.