Turskan takia on sodittu – ja näin Kekkonen sotkeutui vyyhtiin
Pohjois-Atlantin turska on kala, josta on taisteltu.
Turskasodiksi kutsutaan Islannin rannikkovartioston ja Ison-Britannian laivaston välisiä yhteydenottoja vuosien 1958–1976 välillä. Ensimmäinen konflikti päättyi tasan 65 vuotta sitten, 12. marraskuuta 1958.
Kaikkiaan sotia oli kolme. Kalakantojen romahdettua Islanti laajensi kalastusvyöhykettään ensin neljästä mailista 12 mailiin (1958), sitten 50 mailiin (1972) ja lopulta 200 mailiin (1975).
Tilannetta seurattiin tiiviisti Suomessa. Esimerkiksi Suomen Kuvalehti raportoi heinäkuussa 1973, kuinka kyse on Islannin koko tulevaisuudesta, sillä maan kansantulo kertyi lähes yhdeksänkymmentä prosenttisesti kalasta.
Presidentti Urho Kekkonen oli ensimmäisiä valtionpäämiehiä, joka ilmaisi tukevansa Islannin “elintärkeää asiaa”. Kekkonen itse kävi myös kalastusmatkoillaan Islannissa.
Suomessa sympatiat olivat laajasti Islannin puolella, sillä lopulta kalastuskiistoissa ei ollut kyse pelkästä kalastuksesta, vaan pienten kansojen oikeuksista suurvaltoja vastaan.
– Englantilaiset tehokkaat tehdastroolarit – jota itse asiassa ovat uivia kalanjalostustehtaita – ovat ryöstämässä alueen kalakannan tyhjiin ja jättämässä samalla islantilaiset vakavan talouskriisin eteen, raportoi Ilta-Sanomat kesäkuussa 1973.
Sotien perusasetelma oli se, että Islannilla ei ollut sen koommin puolustusvoimia kuin laivastoa, vaan ainoastaan rannikkovartiosto, joka joutui vastakkain Ison-Britannian sotalaivojen kanssa.
Islantilainen kapteeni Gudmundor Kjaernested kertoi Suomen Kuvalehdessä vuonna 1973, että tarkoituksena ole varsinaisesti voittaa turskasotaa, vaan tehdä vastustaja niin hermostuneeksi, että tämän on pakko häipyä ja lopettaa kalastaminen.
Taktiikkana oli muun muun muassa se, että Islannin rannikkovartioston alukset leikkasivat leikkureilla vastustajien kalastusalusten troolivaijerit. Iso-Britannia suojasi omia aluksiaan jopa aggressiivisin menetelmin.
Kovinta peli oli kolmannessa turskasodassa. Tuolloin brittien sotalaivat ajoivat päin pienempiä Islannin aluksia. Asioita puitiin aina YK:ssa asti.
Lopulta tilanne kärjistyi siihen, että Islanti katkaisi diplomaattisuhteet Britanniaan vuonna 1975. Kahden Nato-maan välirikko oli lännessä tietysti vakava huolenaihe, mutta pian Britannia taipui Islannin vaatimuksiin.
Turskasota-termin syntyperä ei ole aivan selvä. Islannissa tapahtumia on kutsuttu sekä turskasodiksi että aluevesisodiksi. Englannissa todennäköisesti iltapäivälehdet ottivat ensin käyttöön “Cod Wa”, joka oli terminä hyvin lähellä kylmää sotaa (Cold War).
Turskasodat olivat varsinkin vanhemmille islantilaisille merkittävä asia vielä 2000-luvulla ja nousi esiin esimerkiksi keskusteltaessa Euroopan unioniin liittymisestä.
– Se oli jännittävää aikaa. Taloudellisen vyöhykkeen kasvattaminen 200 mailiin oli suurin juttu. Silloin pantiin kova kovaa vastaan, muisteli komentajakapteeni Kristján P. Jónsson vuonna 2007 Rajavartiolaitoksen julkaisussa.
Lähteet: Ilta-Sanomat 1.6.1973, Rajamme vartijat 2/2007, Suomen Kuvalehti 27.7.1973.