Tarkastusvaliokunta linjasi asuntopolitiikan tavoitteet kahdelle vaalikaudelle – asumistukien remontti jätettiin sosiaaliturvan uudistushankkeen tehtäväksi

Eduskunnan tarkastusvaliokunta esittää mietinnössään asuntojen kysynnän ja tarjonnan kohtaanto-ongelman ratkaisemiseksi monia toimia.

Iso haaste – suurten ja kauan kasvussa olleiden asumisen tukien remontti – jätettiin sosiaaliturvan uudistamishankeen tehtäväksi.

Tarkastusvaliokunnan puheenjohtaja Eero Heinäluoma (sd.) on tyytyväinen asuntopolitiikan kehittämisen kohteita, tavoitteita ja keinoja määrittäneen työn tuloksiin.

– Valiokunnan työ oli yksimielinen, joka on hyvin arvokasta – saavutettiin tästä aiheesta laajin parlamentaarinen yhteisymmärrys vuosikymeniin. Se antaa hyvin pohjan eduskuntakäsittelyyn ja vahvan signaalin sekä nykyiselle että tulevalle hallitukselle.

Lähtökohtana työssä oli syksyllä 2017 valmistunut laaja asuntopolitiikan vaikuttavuuden tutkimus, jossa tehtiin 18 kehittämisehdotusta. Tarkastusvaliokunta kuuli lisäksi noin 100 asiantuntijaa.

Heinäluoman mukaan sekä asiantuntijalausunnoissa että julkisessa keskustelussa kritisoitiin sirpaleista ja lyhytjänteistä asuntopolitiikka, josta puuttuu kokoava ote.

– Ennakoimattomuus haittaa alan toimijoiden työtä, erityisesti sosiaalisen asuntotuotannon ja kohtuuhintaisen asumisen osalta. Moni asiantuntijoista piti perusteltuna laajaa asuntopolitiikan ja tukijärjestelmän uudistamista.

Silti tarkastusvaliokunta ei ota kantaa viime vuosina lähes hallitsemattomasti kasvaneeseen asumistukeen – se pitää mietinnön mukaan perata sosiaaliturvauudistuksen yhteydessä.

Asuntojen tarjonnan ja kysynnän kohtaanto-ongelma, asumisen korkea hinta ja kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen puute etenkin pääkaupunkiseudulla ovat suuria asuntopolitiikan haasteita.

– Muuttotappioalueiden ongelmat ovat omansa. Jos asunto pitäisi saada myytyä ja lähteä työn perässä., erityisesti omakotitalojen omistajat ovat pulassa. Talon hinnalla ei tahdo saada kasvukeskuksesta yksiötä, kaksiosta puhumattakaan, Heinäluoma kuvailee ongelmaa.

– Valtion tuella rakennuttuja vajaakäyttöisiä vuokrataloja joudutaan samaan aikaan purkamaan taantuvilla alueilla ja rakentamaan kasvukeskuksiin.

Tarkastusvaliokunnan varapuheenjohtaja Olavi Ala-Nissilä (kesk.) haluaa nostaa asumisen ja asuntopolitiikan keskiöön seuraavana seuraavalla vaalikaudella.

– Ongelmana on toisaalta asumisen kalleus ja asuntojen pienentyminen pääkaupunkiseudulla. Asumistukimenot kasvavat koko ajan. Toisaalta on alueita, joissa voi joutua kahteen loukkuun, eli työttömäksi eikä asuntoa osta kukaan.

Ratkaisuksi ongelmiin Ala-Nissilä nostaa esiin asumisoikeusjärjestelmää koskevan lainsäädännön uudistamisen. Sitä pitäisi hänen mukaansa käsitellä itsenäisenä hallintamuotona.

– Kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen lisääminen ei ole onnistunut, siksi pitää pohtia uusia ratkaisuja. Sosiaalisen asumisen osuuskuntamallin käyttöönottoa pitäisi harkita.

– Kohtaanto-ongelma vaikeuttaa työvoiman saamista ja talouskasvua, jota rapauttaa myös kallis asuminen. Se pienentää käytettävissä olevia tuloja ja kulutusta, Heinäluoma täydentää.

Tarkastusvaliokunta peräänkuuluttaa pitkäjänteisyyttä ja tekee esityksen kahdeksan vuoden asuntopolitiikkaohjelmaksi, osaksi asuinalueiden kehittämisohjelma.

Taantuvien alueiden osalta myös tarvitaan myös elinkeino-, alue- ja koulutuspolitiikkaa ratkaisemaan ja ehkäisemään ennalta asumisen ongelmia.

– Pääkaupunkiseudulla tarvitaan erityisesti kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. Valtion asuntorahaston asema tulee säilyttää ja rahoitus turvata. Lisää ruutia aikaisempiin ehdotuksiin, muun muassa rakentamiseen laatuun sekä home- ja kosteusongelmien ratkaisuun, Heinäluoma listaa valiokunnan ehdotuksia.

Tarkastusvaliokunnan varapuheenjohtaja Olavi Ala-Nissilä haluaa nostaa asumisen ja asuntopolitiikan keskiöön seuraavana seuraavalla vaalikaudella.

Yleishyödyllisen asuntotuotannon merkittävistä toimijoista SATO ja Kojamo Oyj (VVO) ovat muuttuneet vähitellen yleishyödyllisistä tuottajista markkinatoimijoiksi.

Nykysäännösten mukaan yhtiöllä voi olla sekä yleishyödyllistä että vapaarahoitteista asuntotuotantoa

– Jako sosiaaliseen ja vapaaseen asuntotuotantoon pitää olla selvä. Mutta vuotaako tukiraha vapaalle puolelle, Olavi Ala-Nissilä miettii mahdollisia ongelmia.

Myös Nuorisosäätiön tapahtumat otettiin huomioon valiokunnan pohtiessa jakaantuneen toiminnan riskejä.

– Valiokunnan Nuorisosäätiön tapahtumista saaman selvityksen perusteella vaikuttaa siltä, että sosiaalisen asumisen rahoja on siirretty vapaan asumisen puolelle ilmeisesti suorastaan rikollisella tavalla. Vastaava pitää pystyä estämään jatkossa – palomuurien riittävyys yhtiöiden sisällä tulee selvittää.

Äärimmäisenä vaihtoehtona Eero Heinäluoma mainitsee mallin, jossa yhtiön sosiaalinen asuntotuotanto ja siihen liittyvät tuet sulkevat pois vapaan tuotannon. Hän korostaa myös tilintarkastajien vastuuta.

– Kun säännökset ovat selvät, palomuurin toimivuus pitäisi selvittää normaalissa tilintarkastuksessa.

Valtion tukemaa vuokra-asuntojen tuotantoa pitää mietinnän mukaan jakaa: jos tuki tulee yksin asumistuen kautta, riskinä on asuinalueiden eriytyminen ja eriarvoistuminen, segregaatio.

– Pienituloiset ja isot sosiaaliset ongelmat keskittyvät samoille alueille. Tämä lisää kustannuksia esimerkiksi poliisin, terveys- ja sosiaaliviranomaisten ja koulujen toiminnassa. Tukijärjestelmän pitää tukea asumisen tuotantotuen kautta moniarvoisia asuinalueita, Heinäluoma perustelee.