Tapahtuma-ala elää nyt veitsenterällä – "Jos liikevaihto on tipahtanut vain puoleen, voi pitää itseään menestyjänä"

Kaustisesta tulee jokaisella suomalaisella ensimmäiseksi mieleen kansanmusiikki. Jo puolen vuosisadan ajan sinne on kokoonnuttu kesäisin soittamaan ja laulamaan. 

Viime vuonna koronavirus katkaisi perinteen, kuten paljon muutakin. Pandemian sulkiessa keväällä koko maan monella isolla järjestäjällä olivat tapahtumat jo valmiina. 

– Pahinta oli epävarmuus siitä, mitä on tulossa. Oli pakko pitää koneisto käynnissä. Tuotimme rinnakkain kahta, kolmea eri vaihtoehtoa, kertoo kansanmusiikkijuhlia järjestävän Pro Kaustinen ry:n puheenjohtaja Ira Korkala

Kun ikävin skenaario toteutui eikä kokoontuminen festivaaleille ollut mahdollista, Kaustisen kansanmusiikkijuhla päätettiin toteuttaa virtuaalisesti. Jo sitä ennen ihmisten valtavaa pettymystä lievittämään oli perustettu MyKaustinen-Facebook-ryhmä, johon liittyi vuorokaudessa tuhat ihmistä. 

– Se kertoo osaltaan siitä, miten tärkeä festivaali monille valtakunnallisesti on, Korkala toteaa. 

Verkossa musiikkijuhla ei tietenkään ollut sama asia. Monenlaista saatiin kuitenkin aikaiseksi. Pelimannit lähettivät yhteensä reilut 350 videoesitystä Suomesta ja ulkomailta. Klikkauksia kertyi pitkälti toistasataa tuhatta. 

Taloudelliset menetykset ovat mittavia, kuten kaikilla isoilla koronan rattaisiin rusentuneilla tapahtumilla. Lippu- ja oheistoimintatulot tipahtivat nollaan samalla, kun kulut juoksivat entiseen tahtiin. 
Monen oheispalveluntuottajankin työt loppuivat saman tien. 

– Kyllä se oli iso katastrofi, Korkala huokaa. 

Kaustisen festivaalilla on myös suuri aluetaloudellinen merkitys. Monille yrityksille juhlan peruminen oli valtava menetys. 

Tapahtumateollisuus ry:n johtajan Kati Kuusiston mukaan koronan vaikutuksia tapahtuma-alaan ei ole kokonaisuutena oikein ymmärretty. 

Pitkään olemassa ollut ala on vasta koronan myötä tullut nopeasti näkyväksi kerrannaisvaikutuksineen. Tapahtumien loppuessa muukin niihin liittyvä aktiivisuus loppuu. 

– Kun ihmiset kokoontuvat johonkin, se palvelee ympärillä olevaa, kuten ravitsemus- ja majoituspalveluita. Tapahtumaan mennessään ihmiset ostavat uusia vaatteita, käyvät kampaajalla ja kosmetologilla. Lisäksi ala elättää lukuisia alihankkijoita, Kuusisto listaa. 

Urheilu, elokuvat, kuvataide ja esittävät taiteet elävät lähes täysin tapahtumien varassa. Samoin messut ja erilaiset yritystapahtumat ovat tärkeitä kohtaamisen paikkoja. Osa tilaisuuksista on onnistuneesti viety verkkoympäristöihin, mutta kaikkien osalta se ei ole mahdollista. 

Tapahtuma-alan toimijoiden koronalasku on kova. Lähes kaikkien liikevaihdot ovat romahtaneet. 

– Jos liikevaihto on tipahtanut vain puoleen, voi pitää itseään menestyjänä, Kuusisto sanoo. 

Monilla vaikea tilanne on kestänyt pitkään, viime vuoden maaliskuun 13. päivästä alkaen.  

– Useiden yritysten elinaika alkaa olla vähissä. Jo ennen korona-aikaa osalle alihankintapalveluista on ollut enemmän kysyntää kuin tarjontaa. Jos yrityksiä katoaa, jatkossa on vaikeuksia järjestää tapahtumia, Kuusisto toteaa. 

Tapahtuma-alan väen piirissä ilmeni loppuvuodesta suoranaista raivoa, joka kumpusi epäoikeudenmukaisuuden kokemuksesta. Ihmeteltiin, miksi kauppakeskuksissa ja ravintoloissa ihmiset saavat pörrätä vapaasti, mutta kaikki taidelaitokset suljettiin. 

Alan ammattilaiset katsoivat, että näytöksissä asiat voitaisiin järjestää varsin turvallisesti eikä teatterista tiettävästi ollut kukaan saanut tartuntaa.  

Haasteena on kuitenkin lainsäädäntö. Nykyisen tartuntatautilain nojalla voidaan puuttua julkisten tilojen toimintaan, mutta yksityisiin se ei ulotu.  

Tapahtuma-alan ahdingolla on laajat vaikutukset moniin siihen välillisesti liittyviin yrityksiin, Kati Kuusisto huomauttaa. Kuva: Tapahtumateollisuus ry

Tiede- ja kulttuuriministeriössä sekä elinkeinoministeriössä tapahtuma-alan hätä on otettu tosissaan. 

Tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko (kesk.) on tavannut muun muassa näyttelijöitä ja laulajia ja kuunnellut heidän näkemyksiään useaan otteeseen. Samoin on toiminut elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.).  

Empatian lisäksi jaossa on ollut myös rahaa. Niin sanottu kustannustuki on Tapahtumateollisuuden mielestä kuitenkin soveltunut alalle huonosti siksi, että toiminta ei perustu isoihin kiinteisiin kustannuksiin.  

– Tämä on ekosysteemistä toimintaa. Meillä ei ole isoa tehdasta, joka työllistää ihmisiä. Iso alihankintakenttä, joka käsittää esimerkiksi valo- ja äänitekniikkaa tuottavia yrityksiä, on vaarassa tuhoutua, Kuusisto sanoo. 

Opetus- ja kulttuuriministeriö puolestaan tukee kulttuurin sisältöjä. Ala sai ministeriöltä viime vuonna tukea yhteensä 110 miljoonaa euroa. Viime viikolla ministeriö kertoi myöntävänsä alalle yhdeksän miljoonan euron edestä lisää avustuksia.

– Epävarmassa tilanteessa raha lähtee kuitenkin hitaasti liikkeelle, Kuusisto harmittelee. 

Haasteensa tuo myös alan moninaisuus. Osa festivaaleista saa tukea valtionosuusjärjestelmästä, osa toimii vapaarahoitteisesti. 

– On instituutiota, jotka säilyvät valtion tuen varassa, mutta toisilla lähtötilanne on jo erilainen, Kuusisto toteaa. 

Ministeriö on pyrkinyt tilkitsemään katvealueita laajennetuilla tukimuodoilla. 

Saarikko perusti myös työryhmän laatimaan periaatteet turvallisten tapahtumien järjestämiseksi. Tavoitteena on, että tietyn turvallisuusprotokollan varassa tapahtumia voitaisiin jatkossa järjestää.  

– Pyrkimys on myös vahvistaa ihmisten uskallusta osallistua erilaisiin tilaisuuksiin, työryhmän vetäjä, valtiosihteeri Tuomo Puumala toteaa. 

Tämän ajatuksen toteutuminen voisi olla tapahtuma-alalle kauan kaivattu valo tunnelin päässä.  

Kaustisellakin eletään epidemia-aallon toisessa vaiheessa epävarmuudessa siitä, millä tavalla festivaalin järjestäminen ensi kesänä toteutuu. 

– Seuraamme tilannetta reaaliajassa. On pakko toimia sen mukaan, mitä tuleman pitää ja sopeutua maailman tilanteeseen. Toivomme tietysti, että pääsemme järjestämään normaalia juhlaa, Korkala toteaa. 

Perusvireenä Kaustisella on luottamus tulevaan. Korkala löytää tilanteesta hyvääkin: 

– Tämä on ollut organisaatiolle oppimisen paikka. On ollut pakko löytää luovia ratkaisuja ja muuntautumiskykyä. 

Hän kiittelee ministeriöitä ja virkamiehiä tuesta ja toteaa, että tärkeää olisi nimenomaan turvata juhlan jatkuminen. 

–  Kulttuurin hyvinvointivaikutuksista puhutaan paljon. Se vaatii myös rahoitusta ja muuta tukea. 

Korkala toivoo myös, että koronasta ja sen vaikutuksista  sekä uusista rahoitusperusteista käydään tasa-arvoista keskustelua ei-kaupallisten ja kaupallisten tapahtumien osalta.   

– Tärkeintä on, että tieto kulkee mahdollisimman nopeasti. Jo nyt on monen tapahtuman osalta kiire.