Syyrian kapinallisjohtaja aloitti kovan linjan jihadistina, mutta on maltillistanut imagoaan määrätietoisesti

Radikaali islamisti, maltillinen pragmaatikko vai opportunistinen poliitikko? Maailmalla on pohdittu Syyrian kapinallisjohtajan Abu Muhammad al-Julanin olemusta siitä lähtien, kun kapinalliset alkoivat toissa viikolla saavuttaa nopeita voittoja presidentti Bashar al-Assadin hallinnon joukkoja vastaan.

Al-Assadin hallinnon romahdettua viikonloppuna al-Julanista tuli vallanvaihdoksen kasvot. Hän ja hänen johtamansa jihadistiryhmä Hayat Tahrir al-Shamin (HTS) näyttäisivät todennäköisimmiltä vaihtoehdoilta valtatyhjiön täyttäjäksi. Mutta kuka al-Julani oikeastaan on?

Oikealta nimeltään Abu Muhammad al-Julani on Ahmed al-Sharaa, ja hän on BBC:n mukaan syntynyt syyrialaisvanhemmille Saudi-Arabiassa vuonna 1982. Perhe muutti takaisin Syyriaan vuonna 1989, ja al-Julani kasvoi Damaskoksessa. Hänen vanhempansa ovat kotoisin Israelin miehittämiltä Golanin kukkuloilta, ja siitä juontuu myös taistelijanimi Julani, joka tarkoittaa arabiaksi Golania.

Viime päivinä hänestä on HTS:n virallisissa lausunnoissa käytetty syntymänimeä Ahmed al-Sharaa.

– He yrittävät rakentaa hänestä kuvaa enemmän siviilijohtajana tällä hetkellä, sanoo Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Toni Alaranta STT:lle.

Al-Julanin ura jihadistina alkoi Irakista, jonne hän päätyi Yhdysvaltain vuonna 2003 aloittaman sodan aikana. Hän taisteli Irakissa yhdysvaltalaisjoukkoja vastaan ryhmittymissä, jotka olivat myöhemmin perustetun äärijärjestö Isisin esiaste.

Kotimaahansa Syyriaan al-Julani palasi vuoden 2012 alussa, kun al-Assadin hallinnon vastainen kapina oli muovautunut sisällissodaksi. Al-Julani alkoi sotia al-Assadin hallintoa vastaan Jabhat al-Nusra -nimisessä järjestössä, joka oli ideologialtaan salafi-jihadistinen.

Näinä vuosina järjestö sai brutaalin maineen, ja sen taistelijat syyllistyivät ihmisoikeusjärjestöjen mukaan esimerkiksi murhiin, raiskauksiin ja kidutukseen. Syyrian armeijan lisäksi al-Nusra taisteli myös muita islamistiryhmiä vastaan.

Järjestö kävi vuosien mittaan läpi erinäisiä muodonmuutoksia ja nimenvaihdoksia. Aluksi sillä oli linkkejä Isisiin, mutta al-Julani katkaisi ne ja teki al-Nusrasta eräänlaisen äärijärjestö al-Qaidan Syyrian-haaran.

– Vuonna 2016 he muodollisesti erkaantuivat al-Qaidasta, ja hän alkoi sen jälkeen kehittää tästä enemmän Syyrian sisällä toimivaa järjestöä, joka on luopunut globaalin jihadin tavoitteesta ja keskittyy Syyrian sisäisiin oloihin, Alaranta selvittää.

Nimi HTS tuli käyttöön vuonna 2017.

Alarannan mukaan al-Julania voidaan kuvailla veteraanijihadistiksi, joka on viime vuosien aikana pyrkinyt muuttamaan sekä itseään että järjestöään tietynlaiseksi valtionrakentajatoimijaksi.

Syyrian luoteisosassa Idlibin alueella HTS on pyörittänyt jo usean vuoden ajan ikään kuin valtion esimuotoa, jonne on rakennettu erilaisia hallinnollisia instituutioita. Al-Julani esiintyi Idlibissä hallinnoijana, joka esimerkiksi kävi alueen kulttuuritapahtumissa ja koordinoi hätäapua vuoden 2023 maanjäristyksen uhreille.

Myös viimeisten kahden viikon tapahtumien aikana al-Julani on vakuuttanut, että etnisiä uskonnollisia vähemmistöjä pyritään suojelemaan. HTS on jo vuosien ajan määrätietoisesti pyrkinyt muuttamaan imagoaan maltillisemmaksi, ja al-Julani on vähentänyt kovan linjan islamistien sananvaltaa järjestössä.

Hän näyttääkin ymmärtävän, että ulkovalloilta olisi vaikea saada hyväksyntää, jos Syyriaan alettaisiin pystyttää jyrkän islamistista hallintomuotoa. Sellainen tietäisi esimerkiksi länsimailta negatiivista reaktiota.

Maltillisella tyylillään al-Julani myös sai monet muut kapinallisryhmät tekemään yhteistyötä HTS:n kanssa taistelussa al-Assadin hallintoa vastaan.

Alarannan mukaan tietynlainen ihanneskenaario tässä tilanteessa on se, että Syyrialle tulisi sunnikonservatiivisesti virittynyt muttei ekstremistinen hallinto, joka pystyisi tarjoamaan perusvapauksia muillekin ryhmille.

Tällaisia esimerkkejä on Lähi-idän alueella lukuisia, esimerkiksi monet Persianlahden maat kuten Saudi-Arabia ja Arabiemiraatit.

– Tietyllä tavalla sunnikonservatiiviseksi voisi tätä Turkinkin nykyistä hallintoa sanoa, Alaranta toteaa.

– Siinä on tietysti valtava skaala, kuinka suvaitsevainen tai ei-suvaitsevainen tällainen hallinto on esimerkiksi suhteessa vähemmistöuskonnon edustajiin.

Tässä vaiheessa on vielä epäselvää, minkälainen valtataistelu Syyriassa nähdään. Tiedossa ei esimerkiksi ole, onko kaavailuissa vapaita vaaleja. Pyrkimyksenä on kuitenkin saada aikaan järjestyksellinen vallansiirto.

Vaikka HTS kukisti al-Assadin hallinnon erittäin nopeasti, se ei tarkoita, että kaikki Syyrian lukuisista etnisistä, uskonnollisista ja poliittisista ryhmistä nyt tunnustaisivat HTS:n johtajuutta. HST:llä ei edes ole vielä koko Syyriaa hallussaan, ja maan pohjois- ja itäosissa käydään parhaillaan taisteluja Turkin tukemien SNA-joukkojen ja kurdien välillä.

Toistaiseksi vallansiirto on Alarannan mielestä mennyt varsin lupaavasti. Damaskoksessa ei ole nähty suurta kaaosta tai valtataistelua. Lähipäivät ja -viikot ovat ratkaisevia Syyrian tulevan suunnan suhteen.

Positiviinen kehityskulku olisi Alarannan mukaan sellainen, jossa eri kapinallisryhmät ja uskontokuntien edustajat saisivat luotua jonkinlaisen kansallisen foorumin, jossa ryhdyttäisiin rakentamaan uuden hallinnon perusteita.

Keskeisiä pelureita on HTS:n rinnalla useita, kun uutta Syyriaa rakennetaan: maantieteellisesti eristyksissä olleet etelän kapinalliset, Turkin suoraan tukemat SNA-joukot, Yhdysvaltain tukemat kurdien SDF-joukot sekä mahdollisesti myös alaviittien hallitsemat Syyrian armeijan jäänteet.

– Kyllä tässä voidaan olettaa, että ryhmät joutuvat keskenään aika paljon vääntämään ja neuvottelemaan, eikä voida pois sulkea sitä, että ne rupeaisivat keskenään myös sotimaan, Alaranta arvioi.

Ulkovalloista etenkin Turkilla voi olla Syyrian uuden hallinnon muodostamisessa suuri rooli. Turkki on havitellut al-Assadin hallinnon kaatumista jo vuosien ajan, ja presidentti Recep Tayyip Erdogan katsoo Osmanivaltion vanhoilla alueilla olevan jonkinlainen kohtalonyhteys Turkkiin.

– Turkki ilman muuta haluaa, että heillä on sananvaltaa siihen, millainen hallinto Syyriaa tulee jatkossa johtamaan. He haluavat katsoa, että sinne tulee sellainen hallinto, joka on Turkille hyvin ystävällismielinen ja jollakin tavalla ehkä myös Turkista riippuvainen, Alaranta sanoo.

HTS:n toimintamahdollisuudet Idlibissä ovat perustuneet merkittäviltä osin koordinaatioon Turkin kanssa. Toisaalta ryhmä ei kuitenkaan ole ollut suoraan Turkin ohjailtavissa samalla tavalla kuin SNA-joukot.