Syvänvihreä kansanedustaja Olga Oinas-Panuma: "Menen joka paikkaan omana itsenäni"
Juttu on alun perin julkaistu Suomenmaan aikakauslehdessä viime toukokuussa.
Tie Pudasjärven Panuman kylälle on mutkainen.
Olemme menossa kuvaajan kanssa ottamaan selvää, miten tehdään pohjoispohjalainen ihme; parikymppinen nainen nousee ensin kunnanvaltuuston puheenjohtajaksi, siitä hurjalla äänimäärällä aluevaltuustoon ja heti perään kansanedustajaksi tilanteessa, jossa oma puolue keskusta viruu kannatusalhossa ja istuvia kansanedustajia tippuu kuin kanoja orsilta.
Tämän tien päässä kasvoi nimittäin eduskunnan nuorin kansanedustaja, Olga Oinas-Panuma, 23.
Tänne hän edelleen porhaltaa Helsingistä joka viikonloppu. Kiiruhtaa suoraan ensin lampolaan, tarkistaa sitten porot ja halaa lopulta suvun, joka on levittäytynyt omiin pytinkeihinsä pitkin Poro-Panuman reviiriä.
Pihapiirissä haukkuvat koirat. Portailla liehuu vaaliviiri, sitä ei ole kukaan ehtinyt viedä varastoon. Mainoksia on kasassa myös eteisen pöydällä, kun pääsemme sisälle pirttiin. Jääkaapin ovessa on kiinnitettynä vaalien loppukirikalenteri. Kaikesta henkii kova työ, jota tästä talosta on johdettiin viimeisten vaalikuukausien ajan.
– Läheiset tekivät ihan valtavan työn puolestani, Oinas-Panuma kiittelee.
Isä, äiti ja sisarukset olivat kaikki remmissä. Samoin savukoskelainen poikaystävä Arkko Puska, ex-kansanedustaja Eeva-Maria Maijalan poika, poroisäntä hänkin.
– Ollaan seurusteltu 3,5 vuotta, ja siinä ajassa mulla on ollut kuudet vaalit. Jotain se kertoo, että ollaan yhdessä edelleen, Oinas-Panuma hymyilee.
Ensimmäiset päivät eduskunnassa Oinas-Panumaa vietiin kuin pässiä narusta – sanonta sallittakoon, lammastilalla kun ollaan. Kaikki tiedotusvälineet halusivat oman palasensa valovoimaisesta pohjoisen edustajasta.
– Kiirettä on pitänyt, Oinas-Panuma heläyttää.
Oinas-Panuma pistää kahvit tippumaan ja nostaa retrokankaan peittämälle pöydälle iltayöstä leipomiaan pullia.
– On ollut ihanaa kasvaa iltatähtenä. Vietin paljon aikaa sisarusten kanssa. Jokaisella neljällä on ollut elämässäni oma roolinsa. Äiti ei jaksanut kasvattaa enää viidettä, joten sisarukset ovat kasvattaneet minut, hän väittää nauraen.
Hyvin se sisarusten kasvatustyö taisi onnistua. Niillä eväillä rakennettiin valtakunnantason päättäjä, poroemäntä ja lampuri, toimittaja ja kesällä valmis maisterisnainen – kaikki ennätysajassa.
– Täällä on saanut elää ja kasvaa vapaasti luonnon keskellä. Mitään tiukkoja sääntöjä ei ole ollut. Olen aina ollut semmoinen Rymy-Iita, kolmas pojista, kuten äitini sanoo.
Oinas-Panuman poliittinen ura alkoi varhain. Ala-asteella hän pääsi lastenvaltuustoon, sittemmin oppilaskuntiin yläasteella, lukiossa ja yliopistossa.
– Vältin aikani puoluepoliittista aktivoitumista. Halusin olla varma, että se on mun juttu, hän sanoo.
Nuori nainen tavasi puolueiden ohjelmia tarkkaan. Keskusta alkoi tuntua omalta, vaikkei joka teesistä ollutkaan samaa mieltä.
– Keskusta oli paras. Kaikissa muissa oli jotain, mikä irvistytti.
Lopullinen niitti oli koskiensuojelulaki. Kun sitä ei Sipilän hallituskaudella avattu, Oinas-Panuma päätti liittyä puolueeseen.
Kodin keskustalainen perintö on vahva, mutta lapsille ei tyrkytetty politiikkaa tai puolueita. Se tosin on vahdittu tarkkaan, että jokainen äänestää.
Yhdessä on katsottu A-studiota ja uutisia, käyty kipakoitakin keskusteluja. Oinas-Panuma mietti, että mieluummin tekisi asioille jotain eikä vain valittaisi.
– Lähdin ensin mukaan Pudasjärven nuorisotoimen juttuihin. Annoin pikkurillin, meni koko käsi.
Virtaa Oinas-Panumalla tuntuu riittävän.
Kaiken yllä mainitun lisäksi hän ehtii leipoa, tehdä käsitöitä ja leikkiä sisarusten lasten kanssa. Hän taitaa olla niitä ihmisiä, joiden kellossa on normaalia enemmän tunteja. Toisinaan tosin pitää ottaa yöstä jatkoa päivän askareille.
– Jos tekee illalla kymmeneltä mieli marjapiirakkaa, niin minähän leivon sen. Onneksi Hesan kämpässäkin on uuni.
Kansanedustajuutta Oinas-Panuma alkoi miettiä vasta, kun pääsi isolla äänimäärällä aluevaltuustoon. Pudasjärven keskusta järjesti eduskuntavaalien esivaalin, jonka hän voitti. Paljon tuli ääniä myös keskustapiirin esivaalissa.
– Aloin uskoa, että minulla on mahdollisuuksia päästä läpi.
Ja sitten ryhdyttiin tekemään täysillä hommia maalia kohti.
– Päätin, että kun kerran pääsin ehdolle, teen töitä niin paljon kuin ikinä voin.
Se tarkoitti 120 tilaisuutta, yli 3 000 ihmisen puhuttelemista toreilla ja turuilla, armotonta kiertämistä, pipojen kutomista, korvakorujen väkertämistä, flaijereiden jakamista, viestinnän suunnittelua ja toteuttamista sekä lättyjen paistamista. Yhdestä asiasta ehdokas piti visusti kiinni:
– Nukuin joka yö yhdeksän tuntia. Tiesin, että muuten voimat loppuvat. Nautin vaalityötä hirveästi. Rakastan jutella ihmisten kanssa. Minuun suhtauduttiin pääasiassa hyvin. Korvaamattoman tärkeää oli kokeneiden taustajoukkojen tuki.
Keskustan tilanne oli mahtipiirissäkin vaikea. Ehkä siksi monelle oli yllätys, että nuori ensikertalainen pääsi läpi.
– Itselleni ei niinkään. En olisi lähtenyt ehdolle, jos en aidosti olisi uskonut mahdollisuuksiini.
Oinas-Panuma vetää jalkaan Sievin kumpparit. Lähdetään katsomaan tiluksia. Veljenlapset Tilda,13, ja Aarne,9, tulevat ovelle pyytämään tätiä kaveriksi poron pilttaamiseen eli vasojen korvamerkintään. Täti ei nyt ehdi.
Pihaporot purevat jäkälää riukuaidan takana. Pian ne päästetään vaeltamaan erämaihin. Korpit raakkuvat taivaalla ja taitaa siellä kiljua joku petolintukin.
– Tuossa on tätilä ja tuossa pappala, tuolla asuu veljeni perheineen, Oinas-Panuma osoittelee pihapiiriä eri suuntiin.
Lähietäisyydellä asuu koko klaani. Täältä kun lähtee, ei ole vaarana, että todellisuudentaju katoaa tai pää menee pyörälle ison kirkon humussa. Jalat pysyvät väkisinkin maassa ja jos uhkaisivat karata yläilmoihin, joku setä tai täti tai veljenpoika varmasti kiskaisee takaisin arjen tasolle.
Lampolassa on yllätyksiä vastassa. Pusku-Pasi-pässi on karannut karsinastaan, ja toisessa hoipertelee kaksi vastasyntynyttä karitsaa, joita emälammas puhdistaa.
Silkkikukko kiekuu onnittelulaulua. Sometähti Söpö-Liisa tunkee päätään Olgan kainaloon.
Täältä tuntuisi olevan kohtuullisen pitkä matka Mannerheimintielle ja eduskunnan kristallikruunujen alle.
– Perjantaina tulin suoraan eduskunnasta tänne ensisynnyttäjää auttamaan. Siinä glamour katoaa, kun on kyynärpäitä myöten lampaan peräpäässä, Oinas-Panuma hörähtää.
Eduskunnassa ja keskustan ryhmässä hänet on otettu vastaan ”tosi hyvin”, vaikka yleistunnelma oli vaalitappion masentama.
– Tunsin kansanedustajistamme entuudestaan suuren osan, olen haastatellutkin monia toimittajana.
Sen sijaan eduskuntatalossa Oinas-Panuma ei ollut käynyt koskaan aiemmin, vain kerran lounaalla pikkuparlamentissa.
– Kyllähän se tuntui vähän unenomaiselta astella pylväiden lomasta sisään. Istuntosalissa havahduin, että oho, istun tosiaan täällä.
Mutta jännittää hän ei ole osannut.
– Menen joka paikkaan omana itsenäni. Se voi ehkä koitua kohtalokseni jossain vaiheessa, mutta niin voi liika suunnitelmallisuuskin, Oinas-Panuma sanoo puukko vyöllä ja Pähkinä-karitsa sylissä.
Seuraavaksi kävellään porojen luo. Aurinko paistaa täällä vielä hangelle, vaikka Helsingissä oli jo kesä. Kauempana siintää järvenselkä. Pienessä purossa on kalanpyydyksiä, katiska jököttää rannalla. Vedestä nousee kuulemma haukea, ahvenia ja mateita, joskus kyllästymiseen asti. Puun kyljessä on telkän pönttö.
Oinas-Panuman suku tuli näille maille jo 1600-luvulla. Siinä on pitkästi vaalittavia perinteitä. Ja esiteltävää vaikkapa ulkomaisille turisteille, joita Poro-Panumalla käy vuosittain satoja. Kodassa heille tarjotaan kahvit ja Olgan marjapiirakkaa, vaikka jatkossa sitä luultavasti saa useammin leipoa joku muu.
Kodan seinällä julisteessa ovat Oinas-Panuman katraan poromerkit. Omansa on jokaisella lapsenlapsellakin. Olgan merkki on perintöä papanpapalta.
Kaikkea tätä ja muuta Pohjois-Suomen elinvoimaa Olga haluaa eduskunnassa puolustaa. Hän tietää, ettei sitä voi tehdä yksin.
– Tarvitaan yhteistyötä yli puoluerajojen. Nykyisessä maailmantilanteessa Pohjois-Suomen merkitys korostuu. Se pitää huomata päätöksenteossa. Iso osa viennistä ja tuonnista kulkee Itämereltä. Eikä turvallisuusaspektiakaan pidä unohtaa.
Sydäntä lähellä ovat myös koulutus ja sivistys sekä maa- ja metsätalous – ylipäätään arkielämän asiat.
– Olen vuosia asunut sekä maalla että kaupungissa. Kaksoiskuntalaisuus ja aluekysymykset kiinnostavat paljon.
Itseään Oinas-Panuma kuvaa syvänvihreäksi ihmiseksi.
– Olen onnellinen siitä, että tiedän, mistä ruoka on lautaselleni tullut. Lampaani säilyttävät ensin luonnon monimuotoisuutta ja päätyvät sitten ruuaksi. Teen jatkuvasti pieniä ympäristötekoja: kierrätän, en osta pikamuotia, en lennä lomalentoja, harrastan luontojuttuja enkä käytä aikaani suoratoistopalveluihin.
– On jännä, että ainoa oikea tapa olla ilmastoystävällinen tuntuu olevan se, että asuu kerrostalossa ja syö kasvisruokaa, hän puhahtaa.
Miksikähän syvänvihreys ja keskitie eivät enää kelvanneet ihmisille?
– Keskusta on liian pitkään tehnyt hektistä päivänpolitiikkaa, kantanut kriisien keskellä ankaraa vastuuta. Ei ole pysähdytty miettimään, miksi keskusta haluaa olla täällä. Meidän pitää muistaa omat arvomme, pitää alueista ja sivistyksestä huolta. Kuka muu sen tekee, ellei keskusta?
Kun Oinas-Panuma alkaa puhua keskustalaisista lähipalveluista, jotka tarkoittavat esimerkiksi sitä, että lapsi voi mennä lähikouluun niin Helsingin keskustassa kuin Pudasjärven Panumalla, äänessä alkaa olla poliitikon soundi.
– Yhteiskunnassa jyllää polarisaatio. Keskusta on kompromissikykyinen ja keskusteleva, mutta on meillä peiliin katsomisen paikka, jos persujen eduskuntaryhmässä istuu entisiä keskustalaisia, hän paasaa.
Entä some-julkisuus? Sillä kai nämä vaalit pitkälle myös ratkaistiin. Oinas-Panuma on itse yksi harvoista keskustalaisista someosaajista Youtube-kanavineen.
– Alun perin olen tehnyt somea siksi, että haluan näyttää ihmisille, miten ihminen voi olla onnellinen sekä täällä että kaupungissa. Politiikka on ollut siinä rinnalla, ei pääasia.
Oinas-Panuma arvioi, ettei hänen ääniään kahmittu somella vaan perinteisellä jalkatyöllä.
– Tuntuu ikävältä, että somea vaaditaan politiikkaan. Twitter ja TikTok ovat tosi kärjistäviä alustoja. Moni somessa vouhkaaja puhuu kasvokkain ihan normaalisti. Somenokittelu tuntuu vastenmieliseltä. Pääsin tällä lausunnolla jo otsikoihinkin, hän naurahtaa.
Tärkeää on, että somevaikuttaminen lähtee keskustalaisista itsestään.
– Pitää olla halu tehdä sisältöjä. Ei sitä voi ohjata pakkopullana ulkoapäin. Keskustan somepassiivisuus korjaantuu kyllä uuden sukupolven myötä.
Vasat ja veljenlapset odottavat Oinas-Panumaa poroaitauksessa. Sinne on jo kiire. Toimittaja jää tavaamaan Oinas-Panuman lempirunoa, Nils-Aslak Valkeapään säkeitä Aurinko, isäni -teoksesta.
”Maa on erilainen/ kun sillä on asunut vaeltanut hikoillut palelluttanut/ Nähnyt päivän nousevan/katoavan ilmestyvän /Maa on erilainen/ kun tietää täällä juuret tyvet.”
