Syntyvyystutkija: "Poliittisten päätösten pitäisi kohdistua heihin, joilla ei ole lapsia, mutta jotka haluaisivat" – tällaista tukea keskusta ehdottaa lapsettomille

Syntyvyys laski Suomessa noin neljänneksellä 2010-luvun aikana. Valtiovarainministeri, keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko on kirjoittanut, että pidempään jatkuva alhainen syntyvyys aiheuttaa merkittäviä vaikeuksia ylläpitää nykyisen kaltaista hyvinvointiyhteiskuntaa.

Syntyvyyden kasvulle keinoja etsittäessä esille nousee usein lapsiperheiden palvelujen parantaminen, vaikka tutkijoiden mukaan suurin syntyvyyteen vaikuttava tekijä on se, että lapsettomat pariskunnat eivät saa lasta tai lasten hankkimista lykätään erinäisistä syistä. Perheen ensimmäisiä lapsia syntyy siis yhä vähemmän.

Sopivan kumppanin puuttuminen oli Väestöntutkimuslaitoksen erikoistutkijan, Venla Bergin mukaan suurimpia syitä lastensaannin lykkäämiseen tai siitä kokonaan luopumiseen vielä 2000-luvun alkupuolella, mutta nykyään se ei ole lapsettomuutta selittävien tekijöiden kärkipäässä – etenkään naisilla.

– Vaikka monet kokevat, että on vaikea löytää pysyvää parisuhdetta, suurempi vaikutus syntyvyyteen on sillä, että parisuhteessa olevat eivät saa enää niin usein lapsia. Se on yllättäväkin ilmiö, Berg sanoo.

Yhä useampi yksilö ilmoittaa lapsilukuihanteekseen 0, mikä on tutkijan mukaan edelleen kysymysmerkki.

– Lasten saaminen ei ole enää automaattinen osa elämänkulkua. Jos ennen pohdittiin ajoitusta ja lukumäärää, nykyään pohditaan enemmänkin sitä, halutaanko lapsia ollenkaan.

Syntyvyyttä, lastenhankintaa sekä perheellistymisen psykologiaa tutkinut Berg nostaa yhdeksi tekijäksi sen, että yhä useampi haluaa tehdä itselleen mielekkäitä asioita yhä pitempään, ja lapsi saatetaan kokea rajoittavana tekijänä.

Poliittiset päätökset eivät ole Bergin mielestä ratkaisevia syntyvyyden lisäämisessä – ainakaan Suomessa.

– Se tiedetään, että jos on huono lähtötaso ja tehdään radikaaleja parannuksia perhe-etuuksiin, se nostaa syntyvyyttä. Esimerkiksi Saksassa panostettiin voimakkaasti perhe-etuuksiin ja päivähoitojärjestelmään, ja sillä oli positiivisia vaikutuksia. Suomessa ollaan kuitenkin lähtötasoltaan niin hyvässä tilanteessa, että tällaisissa maissa ei pienillä uudistuksilla ole yleensä havaittu mitään vaikutusta syntyvyyden kasvuun.

Etenkään pariutumiseen ei Bergin mukaan voi poliittisilla toimilla juurikaan vaikuttaa.

– Ehkä se menee sellaiselle yksityiselle alueelle, johon valtion on vaikea puuttua. Tietysti, jos heteroparisuhteista puhutaan, niin sukupuolten alueellisella epätasapainolla on merkitystä. Maaseutupaikkakunnilla on yleensä enemmän parikymppisiä naimattomia miehiä ja yliopistopaikkakunnilla ylitarjontaa parikymppisistä naisista.

– Tämä on yksi rakenteellinen asia, mihin mahdollisesti voitaisiin jollakin alue- tai koulutuspolitiikalla pyrkiä vaikuttamaan. Se on kuitenkin aika kaukaa haettua, että se vaikuttaisi syntyvyyteen.

Myös Julia Hellstrand Helsingin yliopistosta vahvistaa, että parit, jotka eivät saa ensimmäistä lastaan, ovat suurin syntyvyyteen vaikuttava ryhmä. 30-vuotiaista naisista yli puolet on lapsettomia.

– Poliittisten päätösten pitäisi kohdistua niihin pareihin, joilla ei vielä ole lapsia, mutta jotka haluaisivat, syntyvyyttä tutkiva Hellstrand toteaa.

Tutkija myös muistuttaa, että se, että joku ei halua lapsia, ei aina liity vain haluun ”elää nuoruutta pitempään”.

– Epävarmuus taloudellisesta tilanteesta tai siitä, miten lasten hoito järjestetään, ovat Väestöliiton kyselytutkimuksen mukaan keskeisiä selittäviä tekijöitä, mutta myös yleinen epävarmuus maailman tilanteesta on lisääntynyt viime aikoina.

Miten keskusta sitten tukee heitä, jotka haluaisivat lapsia, mutta eivät niitä saa? Entä miten keskusta kannustaa lapsentekoa lykkääviä pariskuntia perheen perustamiseen?

Keskustan eduskuntaryhmän varapuheenjohtajan, kansanedustaja Eeva Kallin mukaan syntyvyyteen kannustettaessa katse pitäisi olla vahvasti edellä mainituissa ryhmissä: pareissa, jotka eivät saa lapsia sekä pareissa, jotka lykkäävät lastentekopäätöstä.

Keskusta on tehnyt muutamia avauksia, jotka osuvat näihin kohderyhmiin.

– Heille, jotka eivät toiveistaan huolimatta saa lasta, asia on suuri tragedia, ja heitä on tärkeää tukea. Hedelmöityshoitojen saatavuutta on parannettava, sillä jonot ovat paikoin todella pitkiä ja korona-aikana entisestään venyneet. Lisäksi julkisesti rahoitettavia hedelmöityshoitokertoja pitäisi lisätä, Kalli sanoo.

Hedelmöityshoitoihin liittyen kansanedustaja toivoo työnantajilta ymmärrystä, koska aihe on todella herkkä. Työvuoroja pitäisi pystyä sopimaan niin, että hoitoihin pääsisi lähtemään lyhyelläkin varoitusajalla.

– Ihminen, joka käy näissä hoidoissa, ei halua välttämättä puhua niistä kenellekään. Tähän liittyen voi olla syytä tarkastella lainsäädäntöä, että ihmisillä olisi turvallinen olo ottaa tämä asia puheeksi työnantajan kanssa.

Keskenmenojen hoitamiseen tarvitaan keskustan mukaan kansallinen hoitopolku: jokaiselle keskenmenon kokeneelle olisi taattava hyvä hoito ja tuki. Suomessa tapahtuu noin 10 000 keskenmenoa vuosittain.

– Monet lapsesta haaveilevista pariskunnista ovat kokeneet keskenmenon tai useampia. Se voi olla tosi traumaattinen ja suuren surun aihe. Se voi musertaa ja viedä voimia yrittää uudestaan, Kalli kuvailee.

Kalli kertoo olevansa myös äitiysfysioterapian puolestapuhuja: äitiysfysioterapiaa pitäisi olla kaikkien saatavilla.

– Äidit ja äitiydestä haaveilevat pohtivat omaa palautumista raskaudesta ja synnytyksestä. Esimerkiksi palvelusetelillä voitaisiin turvata pääsy äitiysfysioterapeutille eri puolilla Suomea.

Lastenhankintaa lykkääville pareille erityisesti työelämän asenteet ja joustot sekä perhevapaauudistus ovat Kallin mukaan kannustavia tekijöitä.

– Perhevapaauudistus on selkeä kannuste myös isille pitää jatkossa enemmän perhevapaita. Toimiessani ennen kansanedustajan tehtävää esimiestehtävissä kannustin aina yhtä lailla naisia kuin miehiäkin pitämään perhevapaita.

Yksi keskustan ajamista asioista on eläkehyvitys pienten lasten vanhemmille. Tämän nostaa esille myös keskustan kansanedustaja Pekka Aittakumpu.

– Monessa EU-maassa korvaus on Suomea paremmalla tasolla. Lasten kotihoitoon käytetty aika on arvokasta työtä, joka valitettavasti tätä nykyä ilmenee kuoppana eläkkeessä. Näin ei pitäisi olla, Aittakumpu sanoo.

Aittakummun mukaan lapsiperheitä auttaisi myös se, että mataloitetaan lapsiperheiden kotipalvelun käytön kynnystä.

– Jo tieto siitä, että konkreettista apua on tarvittaessa saatavissa, helpottaa perheen perustamista. Kotipalvelun saatavuuteen on tulossa parannuksia piakkoin eduskuntaan tulevan kotihoitoa koskevan lakiuudistukseen myötä.