Suuri ruuvi puristaa suomalaisia — Tuoreen tutkimuksen mukaan kaikkien kansanosien elämä on kiristynyt
Mikä yhdistää yritysjohtajaa Espoossa, kunnan virkamiestä Kainuussa, hierojaa Pirkanmaalla, paperityöläistä Varkaudessa, sairaanhoitajaa Oulussa, työtöntä Itä-Helsingissä?
He kaikki olivat niiden satojen suomalaisten joukossa, joita professori Anu Kantola työryhmineen haastatteli tutkiessaan talouden rakennemuutosten vaikutuksia ihmisiin. Ja kaikki he kertoivat tutkijoille saman viestin: elämä on kiristynyt ja maailmasta on tullut kovempi paikka elää.
Hyvätuloisilla on suorituspaineita, keskituloisia piinaa putoamisen pelko, pienituloiset sinnittelevät toimeentulon rajamailla. Tiukentuvat vaatimukset hiipivät kalentereihin, vuorolistoihin ja työsopimuksiin.
– Suuren ruuvin kasvava puristus tuntuu kaikkien elämässä ja vaatii entistä kovempia suorituksia, Kantola kuvailee tutkimushankkeen pohjalta julkaistussa kirjassa Kahdeksan kuplan Suomi.
2000-luku on ollut suomalaisille suurten myllerrysten aikaa. Globalisaatio on avannut maailman, kilpailu on kiristynyt, teknologinen murros nielee ammatteja ja ilmastonmuutos vaatii vihreää siirtymää. Ihmiset pakkautuvat maalta kaupunkeihin, väestö ikääntyy ja työvoima vähenee.
Helsingin yliopiston viestinnän professori Anu Kantola haastatteli työryhmänsä kanssa 350 suomalaista yhteensä 30 paikkakunnalla selvittääkseen, miten kansa on kokenut nämä muutokset.
Tutkijoita kiinnostivat erityisesti ihmisten tunteet ja kokemukset. Haastatelluilta kysyttiin ajatuksia muun muassa työstä, yhteiskunnasta, veroista ja politiikasta.
Aiemmissa tutkimuksissa talouden rakennemuutosten on katsottu jakavan ihmisiä voittajiin ja häviäjiin näiden ammattien ja asuinalueiden perusteella. Kantola työryhmineen ei pidä jakoa näin yksioikoisena, vaan he tunnistivat suomalaisista peräti kahdeksan rakennemuutosten keskiössä elävää ryhmää.
Haastattelujen pohjalta kirjoitettu kirja Kahdeksan kuplan Suomi lähtee liikkeelle pääkaupunkiseudun hyvätuloisista yritysjohtajista ja päättyy sosiaalietuuksien varassa eläviin itähelsinkiläisiin työttömiin.
Väliin jääviä ryhmiä ovat kaupunkilainen keskiluokka, teollisuuden duunarit, pienyrittäjät, maahan muuttaneet yrittäjät, keskituloinen maaseudun väestö ja palvelualojen pätkäduunarit. Tutkijat eivät väitä, että ryhmät kuvaisivat kaikkia suomalaisia, vaan pikemminkin haastatteluissa tehtiin koeporauksia ihmisten kokemuksiin.
Haastateltavien joukossa olivat esimerkiksi 18-tuntisia työpäiviä tekevä yrityskonsultti Kaisu, kolmannen polven paperityöntekijä Jarkko, nollatuntisopimuksella sinnittelevä baarimikko Allu ja kahden lapsen työtön yksinhuoltajaäiti Petra.
Tutkijat painottavat, että kaikissa ryhmissä koettiin sekä myönteisiä että kielteisiä tunteita. Elämä ei ole yhtä juhlaa paljon tienaavillakaan, vaan hyvän palkan kääntöpuolena tulevat kiire ja suorituspaineet.
Haastattelujen perustella Kantola ja tutkimusryhmä tulivat siihen tulokseen, ettei suomalainen yhteiskunta ole jakautumassa jyrkästi kahtia. Kaikkein hyvätuloisimmiltakin löytyi empatiaa pientuloisia kohtaan.
Suurin osa haastatelluista ilmaisi luottavansa yhteiskuntaan, kannattavansa hyvinvointivaltiota ja maksavansa veroja mielellään. Ankarimpia näkemyksiä esittivät miesvoittoisten alojen pienyrittäjät, jotka katsoivat kustantavansa ”vapaamatkustajien” lorvailun.
Kriittistä sanottavaa oli myös palvelualojen pätkäduunareilla ja maaseudulla asuvilla. Pätkätyöläiset kokivat vakituisiin työsuhteisiin perustuvan hyvinvointivaltion vieraaksi, kun taas maaseudulla asuvat näkivät aluepolitiikan suosivan kaupunkeja.
Pienituloisten näkemystä yhteiskunnasta synkistivät vaikeat kohtaamiset viranomaisten kanssa. He tunsivat kamppailevansa ”systeemiä” vastaan ja olevansa sille arvottomia ja näkymättömiä.
Haastatelluilta kysyttiin myös heidän näkemyksiään politiikasta ja äänestämisestä. Useimmat kertoivat äänestävänsä säännöllisesti, mutta valitettavan monet kokivat politiikan muuten hyvin vieraaksi.
Myönteisimmin siihen suhtautuivat maaseudulla asuvat, jotka olivat usein itsekin mukana ruohonjuuritoiminnassa.
Kaikkein vieraantuneimpia politiikasta olivat sosiaalietuuksien varassa elävät. Heille vaalit olivat osa vihamieliseksi koettua yhteiskuntaa ja äänestämättä jättäminen osalle jopa ylpeyden aihe.
Anu Kantola ja työryhmä: Kahdeksan kuplan Suomi. Yhteiskunnan muutosten syvät tarinat. Gaudeamus, 335 s.
Juttu on julkaistu alun perin Suomenmaan aikakauslehdessä maaliskuussa 2022. Lehden voit tilata täältä. Digilehden irtonumeroita voit ostaa täältä.
