Superelämä uuvuttaa nuoret – Tampere vastaa mielenterveyden kriisiin "walkkarilla"

Mielenterveys

Sokkeloiset käytävät ja portaikot vievät paikkaan, josta löytyy monen pirkanmaalaisen nuoren apu. Mielenterveyden kanssa kamppaileva voi tulla tänne juttelemaan ilman lähetettä tai ajanvarausta. 

– Aina kohdataan, ja pyritään lyhyessäkin ajassa luomaan nuorelle olo, että hän on saapunut oikeaan paikkaan, se on prioriteetti yksi. Tuodaan turvaa ja toivoa yksi asia kerrallaan, Lasten ja nuorten mielenterveys- ja päihdepalveluiden pohjoisen alueen palvelupäällikkö Piia Niinikoski tiivistää toiminnan perustan. 

Käytävillä on työhuoneita, jotka on sisustettu lempeäksi. Ikkunalaudoilla on viherkasveja ja huoneissa on tunnelmallisia valoja.  

Tunnelma huokuu rauhaa. 

Mielenterveyden kriisi Suomessa on suorastaan räjähtänyt käsiin. 

Mielenterveyden haasteet ovat yleisin työkyvyttömyyseläkkeellä jäämisen syy, ja kustannukset Suomelle ovat OECD:n arvion mukaan 11 miljardia euroa vuodessa. Kehitys on tapahtunut pitkällä aikavälillä, mutta kriisiin on herätty vasta viime vuosina. 

Nuorten mielen hyvinvointiin vaikuttavat niin kotiolot, koulumaailma kuin yhteiskunnankin asettamat paineet. Nuoret uupuvat kuorman alle jo ennen työelämään pääsemistä. 

Mieli ry:n yhteiskuntasuhdepäällikkö Johanna Kujala vastaa puhelimeen junasta käsin. 

Hänen mukaansa joka neljännellä nuorella on mielenterveyden ongelmia. Nuorten mielen pahoinvointi on lisääntynyt kouluterveyskyselyiden mukaan jo vuodesta 2016, ja korona pahensi tilannetta entisestään. 

Korona vaikeutti hoitoon pääsemistä huomattavasti, ja hoitojonot kasvoivat kasvamistaan. Samalla kun hoitoon oli hankala päästä, mielenterveyden ongelmat lisääntyivät. 

– On viitteitä siitä, että mielenterveyskuormitus ja mielenterveyden häiriöt lisääntyivät koronapandemian myötä. Tiedetään esimerkiksi, että koronan seurauksena mielenterveyden häiriöiden määrä lisääntyi lähes viidenneksellä, Kujala toteaa. 

Koronan vaikutukset huomattiin myös täällä Pirkanmaan nuorten mielenterveys- ja päihdepalveluissa. Pandemia oli Niinikosken mukaan ”piste iin päälle”. 

Lyhty walk-in, työntekijöiden kesken tuttavallisemmin walkkari, on kuitenkin vielä sen verran uusi konsepti, että muutosta on hankalaa nähdä toiminnan omista tilastoista.  

Uusi palvelu käynnistettiin puolitoista vuotta sitten, kun Tampereen kaupungilta saatiin lisärahaa nuorten matalan kynnyksen mielenterveyshoidon kehittämiseen. Kipinä lähti mielenterveysongelmien lisääntymisestä sekä vaativamman hoidon lähetemäärien ja hoitojonojen hurjasta kasvusta.  

Käynnit koostuvat lyhytterapeuttisista käynneistä ja matalan kynnyksen keskusteluavusta ilman lääkäripalveluja. 

Käyntejä voi olla enintään kymmenen, mutta suurimmalle osalle vähempikin käyntimäärä riittää. Nuori voi tarvittaessa tulla myös täysin uudelle kymmenen kerran jaksolle. 

Palvelulle on ollut kova tarve ja nuorten palaute on ollut todella hyvää.  

Miksi nuoret voivat niin huonosti? Miksi mielenterveys oireilee juuri nuorilla? 

– Monen nuoren mielenterveyden oireilun taustalla on erilaiset yhteiskunnan asettamat paineet ja suorituskeskeisyys, sanoo 19-vuotias keskustanuorissa vaikuttava Jussi Kukkurainen.  

Keskustanuorten liittohallituksen jäsen Jonna Viljanen painottaa yhteiskunnan asettamien odotusten merkitystä. 

– Yhteiskunnan asettamat odotukset nuoria ja lapsia kohtaan vaikuttavat varmasti suuresti nuorten mielen hyvinvointiin, hän toteaa. 

Myös Kujala nostaa esiin sen, että nuorten elämään tulee liikaa paineita. Hänen mukaansa elämä on liian kuormittavaa liian varhain. Palautumiselle ja kasvamiselle jää liian vähän aikaa.   

Pirkanmaan hyvinvointialueen nuorten mielenterveys- ja päihdepalvelun matalan kynnyksen työryhmän sairaanhoitaja Emmi Kinnunen nostaa esiin myös koulumaailman erilaiset paineet, sekä korkeakouluvalintojen ensikertalaiskiintiön ongelmallisuuden. Ensikertalaiskiintiö ei jätä varaa etsiskelyyn, ja moni panttaa aloituspaikkaansa.  

Kujalan mukaan korkeakoulutuksessa paineita asettavat esimerkiksi lukukausien ja tutkintoaikojen rajoitukset, sekä taloudellinen tiukkuus. Moni joutuu käymään töissä opintojen ohella.  

– Kuormitus tulee pitkistä päivistä ja mielenterveys ei enää kestä. Sitten tulee uupumusta ja pahoinvoinnin oireiluja, Kujala kertoo. 

Monen pitäisi kyetä vain hölläämään.  

Niinikoski heittää seuraavaan kysymykseen vastaamisen Kinnuselle. 

– Meillä on liian hektinen, täydellisyyttä tavoitteleva yhteiskunta, Kinnunen jatkaa. Yhteiskunta ja sosiaalinen media toitottavat superihmisiä ja superelämää.  

– Tavallisuus puuttuu ja se muokkaa ajatusmaailmojamme ja asettaa valtavia paineita, hän sanoo. 

Suuri enemmistö, 84 prosenttia Lyhty walk-in-terapiaan saapuneista nuorista kertoo ahdistusoireita. Moni kaipaa keskusteluapua esimerkiksi ystävyyssuhteiden tai uusioperheen kiemuroissa, tunne-elämän heittelyissä tai lemmikkieläimen menetyksessä. 

– Meidän ammattilaisten tärkein tehtävä on hyvä kohtaaminen, me ei ikinä sanota nuorelle, että olet ihan liian huonossa jamassa tänne, tai että miten sinä nyt tuollaisen vaivan kanssa tänne tulit, Niinikoski painottaa hymyillen.   

Tilojen seiniä koristaa erilaiset laput ja julisteet. Yhdessä niistä lukee kannustavia viestejä nuorelta toisille: ”luota siihen, että kaikki menee hyvin” ja ”olet täydellinen”. 

Välissä sähköposti kilkattaa.  

Haasteet mielenterveyden kanssa ovat kasaantuneet nuorille, erityisesti tytöille.  

– Mielenterveysongelmien kasaantumisen tytöille oletetaan johtuvan paineisista. Yhteiskunta ja kasvatus vaatii tytöiltä eri tavalla suorittamista ja pärjäämistä kuin pojilla. Toisaalta pojat ja nuoret aikuiset miehet tekevät enemmän itsemurhia ja he syrjäytyvät enemmän, Kujala toteaa. 

Kujalan mukaan myös monet mielenterveyssairaudet ja -ongelmat puhkeavat nuoruusiässä 14 ikävuoteen mennessä. 

Nuoren aivot eivät ole vielä kehittyneet. Ymmärrys tunteista ja omasta itsestään on vielä jonkin verran hukassa. On paljon asioita mitä vielä opetellaan. 

– Pitäisi suoriutua itsenäisesti hyvin, etuotsalohko käskee jotakin toista ja tunteet menevät näin, Niinikoski kertoo samalla piirtäen aaltoliikettä ilmaan Kinnusen nyökytellessä. 

Elämäntilanteet ovat nuorilla hyvin moninaisia, ja myös avun saamisen mahdollisuudet vaihtelevat hyvin paljon esimerkiksi iän ja asuinpaikan mukaan. Viljanen nostaa esiin lähipiirinsä kokemusten pohjalta kriittisen täysikäistymisen kynnyksen. 

– Alaikäisenä saa palveluita vielä jokseenkin hyvin. Jonot ovat todella pitkiä, mutta vielä pääsee avun piiriin. Jos apua lähtee hakemaan vasta täysikäistyttyä, niin avun piiriin pääsemisessä menee vielä pidempään ja se voi olla vielä hankalampaa. Vaaditaan jo todella radikaalia tilannetta, jotta saa apua, hän kertoo.  

Lyhty walk-in on tarkoitettu 13–17-vuotiaille nuorille. Pirkanmaan mielenterveys- ja päihdepalvelu tarjoaa kuitenkin apuaan myös 18–24-vuotiaille nuorille lyhytterapeuttisen työryhmän kautta.  

Myös alueelliset erot asettavat nuoria epätasa-arvoiseen asemaan. 

Kukkuraisen mukaan esimerkiksi koulupsykologien määrässä ja ylipäätään mielenterveyspalveluiden saatavuudessa on suuria alueellisia eroja. Suurimmissa kaupungeissakin avun saaminen saattaa olla hankalaa, mutta Itä- ja Pohjois-Suomen pienillä paikkakunnille avun piiriin pääseminen on entistäkin vaikeampaa. 

Kriisi ei ratkea itsestään. Nuorten mielet voivat entistäkin huonommin, ellei ongelmiin puutua.  

– Lapsille ja nuorille tulisi ylipäätänsä taata kasvu- ja opiskelurauha, Kujala toteaa. 

Tätä peräänkuulutettiin Mieli ry:n hyvinvointiohjelmassa, jota oli työstämässä yli 140 tahoa. 

Viljasen mukaan politiikka ei tällä hetkellä näe tarpeeksi kauas, vaan ainoastaan tämänhetkisen tilanteen. Kriisin perimmäisiin syihin pitäisi hänen mukaansa puuttua. Yksi tällaisista on esimerkiksi opiskelijoiden toimeentulo. Hän pelkääkin, että hallituksen suunnittelemat leikkaukset toimeentuloon heikentävät nuorten mielenterveyttä entisestään. 

Jokaisen haastateltavan suusta tulee korkeakoulutukseen liittyvä sama vastaus: ensikertalaiskiintiön poistaminen. Se vähentäisi nuorten paineita ja antaisi pelivaraa itsensä ja oman alansa etsimiseen.  

Osa mielenterveyskriisin ratkaisua voisi olla walk-in-palveluihin ja matalan kynnyksen hoitoon panostaminen ja niiden vieminen myös muihin kaupunkeihin ja hyvinvointialueille. 

– Kriisi on maanlaajuinen, joten varmasti kaikkialla etsitään erilaisia ratkaisuja, Niinikoski pohdiskelee. 

Kinnusen ja Niinikosken mielestä myös kolmatta sektoria tulisi hyödyntää enemmän mielenterveyskriisin ratkaisemisessa. Siellä on paljon resursseja ja palveluita, jotka jäävät käyttämättä. Kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. 

Suurin osa apua kaipaavista nuorista ei tarvitse välttämättä psykoterapiaa, vaan jo muutama keskustelukerta ulkopuolisen ammattilaisen kanssa saattaisi auttaa. Kun ongelmiin puututaan ajoissa, eivät ne ehdi kasaantua ja syventyä. 

On kuitenkin hyvä muistaa, ettei kaikkia mielenterveyden ongelmia voi ehkäistä. 

Jossain määrin mielenterveyden temppuilu on myös ihan tavallista.  

– Ahdistus tunteena ei ole psykiatrinen ongelma. Ahdistus on tunne mitä meillä kaikilla on joskus. Me kaikki olemme välillä sykkyrällä sen kanssa, että miksi tuntuu näin pahalta, Kinnunen muistuttaa. 

Tampereen vastaanoton aulassa istuu kesäisenä arkipäivänä pari aikuista. Ehkä he odottavat, että oma lapsi tai nuori käy purkamassa omaa elämäntilannettaan tai ajatuksiaan.  

Seinää koristaa mielenterveyden käsi sekä erilaiset tsemppilauseet. Julisteessa lukee: ”Olet hyvä juuri sellaisena kuin olet” ja ”myös mielesi tarvitsee vapaapäiviä”.