Sote-pomo: Nykyistä sairaalaverkkoa ei voida jatkossa ylläpitää, sillä työntekijöitä on niin vähän

Sote

Suomessa ei voida jatkossa välttämättä ylläpitää nykyisenlaista sairaalaverkkoa, sillä ammattitaitoisia osaajia on liian vähän, sanoo Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen Pohteen johtaja Ilkka Luoma Suomenmaalle.

Luoman mukaan Suomessa on välttämätöntä tarkastella erikoissairaanhoidon palveluverkkoa, jotta kuhunkin yksikköön riittää tarpeellinen määrä työntekijöitä ja ihmisille korkeatasoista erikoissairaanhoitoa.

Ammattitaitoisten osaajien määrän väheneminen on yksi sosiaali- ja terveydenhuoltoa piinaavista ongelmista. Samaan aikaan hoidettavia on kuitenkin jatkuvasti enemmän, sillä väestö ikääntyy.

Luoman mukaan erikoissairaanhoidon palveluverkkoon liittyvät muutokset ovat poliittisesti herkkä asia, josta täytyy kuitenkin uskaltaa puhua.

– Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana erikoissairaanhoidon resurssit ovat lisääntyneet huomattavasti, mutta 2030-luvulla emme enää välttämättä selviä tällä rakenteella, Luoma sanoo.

Samasta ongelmasta puhuivat lauantaina Pohjois-Karjalan ja Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueiden johtajat Kirsi Leivonen ja Tero Järvinen Suomenmaan haastattelussa.

Ongelmat näkyvät Luoman mukaan jo nyt. Työmarkkinoille tulee koko ajan nuorempia ja entistä pienempiä ikäluokkia, joiden uravalinnoista sote-sektori joutuu kilpailemaan muiden alojen kanssa.

Hoiva-ala ei välttämättä houkuta ja alanvaihtajiakin on paljon. 2000-luvulla syntyneet ovat myös entistä tietoisempia siitä, millaisiin tehtäviin he haluavat sote-sektorilla työllistyä. Osaajista kilpaillaan siis myös sosiaali- ja terveydenhuollon eri tehtäväalojen kesken.

Ja kun osaajia ei vain ole tarpeeksi, joudutaan turvautumaan vuokratyövoiman käyttöön. Se on yhteiskunnalle kallis käytäntö.

Luoman mukaan vuokratyövoiman käyttöön on syntynyt eräänlainen noidankehä. Nykyiset palvelurakenteet tarvitsevat enemmän erikoistason asiantuntijoita ja osaajia kuin heitä oikeasti edes on työmarkkinoilla olemassa. 

– Tämä meidän palvelurakenne synnyttää siis itse paineen käyttää vuokratyövoimaa, vaikka se koetaan usein hyvin ongelmalliseksi ja kalliiksi, Luoma sanoo.

Vuokratyövoiman käytön hillitsemiseen on julkisessa keskustelussa kaivattu usein kunnollista sääntelyä. Luoman mielestä se ei kuitenkaan ole ratkaisu.

– Sääntelyn sijaan meidän pitäisi keskittyä itse juurisyyhyn eli siihen, kuinka tasapainossa meidän palvelurakenne on. Katse ei pidä olla vain julkisen talouden tasapainossa, vaan myös siinä, riittääkö meillä osaajia.

Ratkaisuksi ongelmaan Luoma on hahmotellut kolmiportaista mallia.

Ensimmäiselle portaalle hän sijoittaa erikoissairaanhoidon, joka pitäisi järjestää “työnjaoltaan sopivalla määrällä” sairaaloita.

Toiselle portaalle hän sijoittaa vahvat seudulliset sote-keskukset, joissa annettaisiin kattavaa perusterveydenhoitoa, mutta ei kuitenkaan esimerkiksi yöpäivystystä.

Kolmannella portaalla voisi Luoman mukaan olla etenkin harvaan asutuille seuduille suunnattu lähipalveluratkaisu kuten perhelääkärimalli.

Erikoissairaanhoidon järjestämisessä Luoma pitäisi nykyisen viiden yliopistollisen sairaalan määrän ennallaan. Niiden lisäksi tulisivat muut sairaalat, joiden määrää Luoma ei tarkemmin halua tässä vaiheessa pohtia.

– Tämä asia tulkitaan ja ymmärretään hyvin nopeasti niin, että haluaisin lakkauttaa sairaaloita ja supistaa sairaalaverkkoa. Meidän pitäisi puhua siitä, miten sairaaloiden välistä työnjakoa voitaisiin kehittää ja voitaisiinko sairaaloita profiloida uudella tavalla, Luoma sanoo.

– Tosiasia on kuitenkin se, että osaajien määrän voimakas kasvattaminen ei ole realismia, joten sairaalaverkko täytyy jollain tavalla mitoittaa osaajien realistisen tilannekuvan ja saatavuuden mukaiseksi, hän lisää.

Yksi ratkaisu voisi Luoman mukaan olla hyvinvointialueiden välisen yhteistyön lisääminen yliopistollisten sairaaloiden ympärille rakentuvilla yhteistoiminta-alueilla (YTA).

Luoman mielestä sairaalat voisivat sopia työnjaosta YTA-alueilla paljon nykyistä vahvemmin. YTA-alueiden yhteistyösopimuksilla ei ole vielä saavutettu ihan sellaisia tuloksia, mitä neuvottelemalla ja ratkaisukeskeisellä asenteella voitaisiin saavuttaa.

– Peräänkuulutan meille kaikille rohkeutta ravistella itseämme ja lähteä tähän uudistustyöhön avoimin mielin.

Hyvinvointialueiden yhdistämiseen Luoma ei kuitenkaan usko, vaikka nykyilmapiirissä onkin hänen mukaansa muodikasta ajatella, että soten ongelmat korjaantuisivat nopeasti alueita vähentämällä.

– Suuruuden ekonomia ei usein toimi perustason sote-palveluissa, vaan se voisi johtaa moniin hallittavuuden ongelmiin. Se, mitä hallinnon keventämisellä ehkä vähän säästettäisiin, menetettäisiin korkoineen uudella palkkojen ja tietojärjestelmien harmonisointikierroksella. 

Nykyisen mallin ongelma on Luoman mukaan myös se, että erikoissairaanhoito imee osittain työvoimaa perusterveydenhuollosta.

Kun erikoissairaanhoitoon on laitettu viime vuosikymmeninä paljon resursseja, on sinne syntynyt myös työntekijöiden näkökulmasta monia mielenkiintoisia työtehtäviä. Erikoissairaanhoidon tehtävien täyttäminen on tapahtunut perusterveydenhuollon kustannuksella.

Luoma muistuttaa, että koko sote-uudistuksen yksi keskeisimpiä tavoitteita oli riittävien peruspalveluiden turvaaminen. Sitä ei kuitenkaan voida tehdä ilman, että jostain toisaalta otetaan pois.

– Jos haluamme, että sote-alan ammattilaiset tekisivät työuraa myös perustasolla, silloin myös erikoistason työtilaisuuksien pitäisi jossain määrin vähentyä. Suunta ei käänny, ellei sitä aktiivisesti käännetä, Luoma sanoo.

Hänen mukaansa palvelurakenteita kehittämällä voidaan ohjata myös alan työmarkkinoiden kehitystä ja sitä, minne ammattilaiset kouluttautuvat.

Pohjois-Karjalan Leivonen ja Etelä-Pohjanmaan Järvinen sanoivat lauantaina Suomenmaan haastattelussa, että Suomessa olisi pakko keskustella myös siitä, voidaanko julkisessa terveydenhuollossa enää jatkossa tarjota kaikkia palveluita.

Teknologian ripeä kehitys tuo terveydenhuoltoon jatkuvasti uusia, usein hyvin kalliita hoitomuotoja. Leivosen ja Järvisen mukaan julkisella puolella ei voida jatkuvasti ottaa niitä käyttöön, kun työntekijöitä on vähemmän ja talous muutenkin tiukalla.

Luoma myöntää, että keskustelu aiheesta on joskus vielä edessä. Sen aika ei kuitenkaan ole nyt. Huomion hän pitäisi siinä, miten verrattain uusien hyvinvointialueiden työ organisoitaisiin mahdollisimman tehokkaaksi.

– Tämä priorisointikeskustelu voidaan käydä vasta sitten, kun voimme sanoa, että olemme mitanneet nykyisestä reformista kaikki hyödyt ulos, mutta suomalaisen yhteiskunnan kantokyky ei siitä huolimatta edelleenkään riitä.

Malttia Luoma kaipaisi koko sote-keskusteluun. Hän huomauttaa, että vuoden 2023 alusta tapahtuneen uudistuksen myötä pelkästään tietojärjestelmien harmonisointi vie useita vuosia. Sama koskee toimintakäytänteitä ja koko palvelujärjestelmän tehostamista.

– Julkisessa keskustelussa ollaan helposti tekemässä johtopäätöksiä ennen kuin lääkityksen vaikuttavuutta on edes ehditty arvioida. Nyt kaivataan kärsivällisyyttä tähän uudistustyöhön ja tulosten odottamiseen.

| Kolahtiko tämä juttu? – Pysy kärryillä politiikan käänteistä ja tilaa Suomenmaan ilmainen uutiskirje täältä!