Soiden suojelu yksityismailla jää vapaaehtoiseksi

Soiden suojelu yksityisillä mailla jää vapaaehtoisuuden varaan.

Soidensuojelutyöryhmä löysi kartoituksessaan yhteensä 747 valtakunnallisesti arvokasta suoaluetta. Niiden yhteispinta-ala on 117 000 hehtaaria.

Esityksen vastaanottaneen maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen (kesk.) mukaan työryhmän ehdotuksista suojellaan 36 000 hehtaaria valtion omistamia soita.

Yksityismailla suojelu perustuu vapaaehtoisiin keinoihin. Mitään uusia rajoituksia niiden käytölle ei tällä erää tule.

Tiilikaisen mukaan puolet valtion soista suojellaan lailla ja puolet Metsähallituksen omalla päätöksellä.

Hallituksen määrärahaleikkaukset estävät toistaiseksi etenemisen suojelussa yksityismailla. Vapaaehtoisen suojelun keinot ovat kuitenkin käytössä, jos maanomistajilta halua siihen löytyy, Tiilikainen korostaa.

Ministeri muistuttaa, että kartoituksessa löytyneet suot ovat olemassa ilman että niitä on tähänkään saakka suojeltu, joten luontoarvoja ei välttämättä uhkaa mikään

Tiilikainen uskoo, että jo tieto omien maiden kuulumisesta valtakunnallisesti tärkeiden kohteiden joukkoon vaikuttaa maanomistajien arvostukseen alueita kohtaan.

– Ja jos niillä on uhkia, niin totta kai sellaisia kohteita pitää pyrkiä ottamaan etusijalle, jos suojeluratkaisu on löydettävissä.

Luonnonsuojelujärjestöt olivat pettyneitä työryhmän esitykseen ja jättivät siihen eriävän mielipiteen.

Järjestöjen arvion mukaan rahoituksen leikkaamisen jälkeen vapaaehtoisenkaan suojelun edistämiseen ei ole edellytyksiä. Soita pitäisi suojella vapaaehtoisesti lähinnä Metso-ohjelman puitteissa, mutta senkin rahoituksesta on leikattu pääosa.

Suomen luonnonsuojeluliitto ja Luonto-liitto paheksuvat edelleen myös sitä, että edellinen ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) keskeytti heti ministeriksi tultuaan viimeistelyvaiheessa olleen ohjelmavalmistelun.

– Keskeytys tapahtui juuri ennen maanomistajien kuulemista, jossa olisi saatu selville heidän todellinen kantansa suojeluohjelmaan. Tällä tempulla käytännössä heitettiin roskakoriin usean vuoden valmistelutyö.

Luontojärjestöjen mielestä tällainen ei voi olla valtion varojen asianmukaista käyttöä. Heidän mielestään toimintatapa halveksii niin virkatyönä tehtyä ohjelmavalmistelua kuin laajapohjaisen asiantuntijaryhmän valtiolle lahjoittamaa työpanosta.