Sodan voittajaa tai vallassa olevaa johtajaa ei hevin saada tuomiolle
Israelin syyllistymisestä sotarikoksiin ja rikoksiin ihmisyyttä vastaan ei kansainvälisen politiikan emeritusprofessori Martti Koskenniemen mukaan ole epäselvyyttä. Kaavailut Gazan alueen palestiinalaisväestön joukkosiirrosta muualle täyttäisivät myös kiistatta ainakin sotarikoksen tunnusmerkit, samoin pakkosiirrettävien vastaanottaminen.
Syyllisyydestä on kuitenkin pitkä ellei ylitsepääsemätön matka syyllisten rankaisemiseeen.
– Ei ole taivaallista sotajoukkoa, jonka kansainvälinen oikeus voisi rekrytoida, Koskenniemi kuvailee.
Käytännössä lyhyen tähtäimen yritykset muuttaa tai pysäyttää Israelin toiminta ovat siten poliittisia, eivät kansainvälisoikeudellisia, Koskenniemi toteaa.
Hänen mukaansa lain koura ulottuisi sotarikoksista syytettyyn henkilöön vasta, kun hänet otetaan kiinni sotarikokset ja rikokset ihmisyyttä vastaan sanktioineessa maassa. On hyvin epätodennäköistä, että Israelin johtajat altistaisivat itsensä tällaiselle mahdollisuudelle.
Historiallisesti sotarikoksista on tuomittu vain johtajia, jotka ovat syystä tai toisesta menettäneet asemansa – joko häviämällä sodan tai tultuaan syrjäytetyksi kotimaisessa vallanvaihdossa.
– Käytännössä on vaikea kuvitella, että voittaja joutuisi tuomiolle, Koskenniemi tiivistää.
Toisaalta myös tarkasteltava aikajänne on pitkä. Esimerkiksi natsi-Saksan tai Jugoslavian sotien sotarikollisia on otettu kiinni ja tuomittu vuosia tai vuosikymmeniä myöhemmin, Koskenniemi muistuttaa.
Koskenniemen mukaan kansallisen rikosoikeusajattelun soveltaminen kansainväliseen oikeuteen on monin tavoin ongelmallista ja kyseenalaistakin. Kansainvälistä rikostuomioistuinta (ICC) perustettaessa 1990-luvulla ajateltiin ehkä vähän utopistisesti eri tavalla, Koskenniemi arvio.
ICC on Koskenniemen mukaan vasta toissijainen toimija, koska ensisijainen vastuu kuuluu sodan oikeussääntöihin sitoutuneille valtioille – eli käytännössä kaikille, Israel ja Palestiina mukaan lukien.
– Ne ovat sitoutuneet kotimaisessa lainsäädännössään säätämään rikoksiksi sotarikokset ja rikokset ihmisyyttä vastaan sekä kansanmurhan, Koskenniemi sanoo.
Tällä perusteella Suomessakin on käyty oikeutta epäillyistä sotarikoksista esimerkiksi Ruandassa tai Ukrainassa. ICC tulee mukaan kuvaan vasta, kun valtio ei pysty tai halua toimia.
Se, ettei Israel ole ICC:n jäsen, ei Koskenniemen mukaan vaikuta tilanteeseen, koska Palestiina on mukana ICC:ssä. Lisäksi sotarikosten, ihmisyyttä vastaan kohdistuvien rikosten ja kansanmurhan kriminalisointi juontaa juurensa jo 1940-luvulla tehdyistä sopimuksista, ei ICC:n perustamisesta.
– Kansainvälinen oikeus on valtioiden välistä oikeutta, jossa valtiot ovat oikeudenlaatijoita, täytäntöön panijoita ja tuomareita. Ei ole keskitettyä järjestelmää, Koskenniemi alleviivaa.
Sotarikoksella tarkoitetaan esimerkiksi antautuvien sotilaiden surmaamista tai sotavankien kaltoinkohtelua. Rikoksiin ihmisyyttä vastaan taas syyllistytään esimerkiksi silloin, jos siviilien kuolemat tai muu kärsimys eivät ole kohtuullisessa suhteessa sotilaallisen toiminnan päämäärään.
– Nythän ne eivät ole olleet (Gazassa) missään kohtuullisessa suhteessa mihinkään päämäärään, Koskenniemi sanoo.
Sotarikoksien ja ihmisyyttä vastaan kohdistuvien rikosten ohella Israelia on myös syytetty kansanmurhasta Gazassa. Tätä syytettä käsitellään parhaillaan valtioiden välisessä Kansainvälisessä tuomioistuimessa ICJ:ssä.