Satavuotiaana kuollut Yhdysvaltain veteraanidiplomaatti Henry Kissinger heitti valtavan varjon maailmanhistorian ylle

Kylmän sodan aikakauden viimeinen suuri voimahahmo siirtyi historiakirjojen hahmoksi, kun Yhdysvaltain entinen ulkoministeri Henry Kissinger kuoli kotonaan Connecticutissa keskiviikkona. Asiasta kerrottiin varhain torstaina Suomen aikaa muun muassa Kissingerin kotisivuilla. Kissinger oli kuollessaan 100-vuotias.

Kissinger toimi Yhdysvaltain ulkoministerinä vuosina 1973–1977. Hän oli maansa 56. ulkoministeri. Washington Post kuvaili Kissingerillä olleen vertaansa vailla oleva vaikutusvalta Yhdysvaltain ulkopolitiikkaan Richard Nixonin ja Gerald Fordin presidenttikausina.

Kissinger toimi samaan aikaan sekä Valkoisen talon kansallisen turvallisuuden neuvonantajana että maan ulkoministerinä, ja hänen onnistui hallita maan ulkopolitiikkaa tavalla, johon ei tavallisesti kykene kuin presidentti.

Kissingerin nimi yhdistettiin tavallisesti niin kutsuttuun reaalipolitiikkaan, jonka myötä ulkopolitiikassa painotettiin vallitsevia olosuhteita ja käytännöllisyyttä periaatteelliset seikat sivuuttaen. Ihailijat vertasivat Kissingeriä Otto von Bismarckin kaltaisiin historian voimahahmoihin.

Etenkin vasemmiston piirissä monet kokivat Kissingerin olleen sotarikollinen, joka oli jätetty syyttämättä rikoksistaan. Häntä kritisoitiin muun muassa roolistaan Vietnamin sodan leviämisessä kahteen muuhun maahan, Chilen vuoden 1973 sotilasvallankaappauksen tukemisesta sekä vihreän valon näyttämisestä Indonesian Itä-Timoriin vuonna 1975 tekemälle veriselle hyökkäykselle.

– Kuubalaisilla on sanonta, ettei mikään pahuus kestä vuosisataa, ja Kissinger teki parhaansa osoittaakseen heidän olevan väärässä, kommentoi Rolling Stonelle historioitsija Greg Grandin ennen Kissingerin kuolemaa.

Grandin arvioi elämäkerrassa Kissinger’s Shadow (Kissingerin varjo), että vuosina 1969–1976 Kissinger oli suoraan tai epäsuorasti vastuussa 3–4 miljoonan ihmisen kuolemasta.

Kissinger ja Vietnamin rauhanneuvottelija Le Duc Tho saivat Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1973. Kaksikon palkitseminen oli niin kiistelty ratkaisu, että kaksi Nobel-komitean jäsentä erosi sen vuoksi. Le Duc Tho kieltäytyi palkinnosta, mutta Kissinger otti sen vastaan.

Rauhanneuvottelujen alla Nixon ja Kissinger olivat pyrkineet vahvistamaan Yhdysvaltain asemia, ja kaksikko antoi luvan vuosien 1969–1970 pommituksiin Laosissa ja Kambodzhassa. Pommitukset surmasivat tuhansia siviilejä ja johtivat välillisesti punaisten khmerien nousuun. Pommituksilla ei ollut Yhdysvaltain kongressin hyväksyntää, ja ne pidettiin kansalta salassa.

Kissingerille satoi keskiviikkona ylistystä eri valtiojohtajilta sekä Aasiasta että Euroopasta. Kiinan ulkoministeriön mukaan Kissinger oli Kiinan kansan ”vanha ja hyvä ystävä”.