Romanian joulu 1989 oli täynnä toivoa ja tuhoa – holtiton vallankumous vei hengen vihatulta tyrannilta ja 1100 muulta
Syksyllä 1989 Itä-Euroopan vapautuminen oli edennyt hämmästyttävän rauhallisesti. Berliinin muuri oli murtunut laukaustakaan ampumatta ja Tshekkoslovakiassa oli tehty sivistynyt ”samettivallankumous”.
Joulun lähestyessä levottomuus kommunistidiktaattori Nicolae Ceausescun rautaisella otteella yhä hallitsemassa Romaniassa alkoi kasvaa. Vaikka maan valtiollinen televisio oli kommunistisen puolueen tiukan valvonnan alla, tietoa muiden itäblokin maiden vallankumouksista oli päässyt maahan.
Pinnan alla kyti muutenkin. Vuosien mittaan Ceausescua kohtaan oli patoutunut tyytymättömyyttä ja vihaa.
Ceausesculla oli tietyt ansionsa maan teollistajana ja länsisuhteiden rakentajana, mutta henkilökultin rakentaminen pohjoiskorealaisella mallilla ja ulkomaanvelan pakkomielteinen maksaminen pois alkoivat olla romanialaisille liikaa. Maassa oli välillä paha pula jo ruuasta ja sähköstäkin.
Vallankumous nytkähti liikkeelle Länsi-Romaniassa sijaitsevasta Timisoarasta. Paikallinen pastori László Tökes oli joutunut vaikeuksiin arvosteltuaan Ceausescua ja hänen hallintoaan kovin sanoin Unkarin televisiossa.
Timisoarassa paikallinen väki lähti joulukuun puolivälissä kaduille puolustamaan Tökesia, ja salainen poliisi Securitate vastasi kovin ottein. Mielenosoittajia oli kymmeniä tuhansia. Noin 70 ihmistä sai surmansa, ja myöhemmissä levottomuuksissa uhreja tuli vielä lisää.
Ceausescu matkusti mellakoista huolimatta valtiovierailulle Iraniin. 21. joulukuuta Ceaușescu ja salainen poliisi kutsuivat Bukarestiin 100 000 valikoitua henkilöä kuuntelemaan puhetta, jossa presidentti kehuskeli kommunistihallinnon saavutuksilla ja tuomitsi mellakoinnit.
Kaikki sujui Ceaușescun näkökulmasta hyvin, kunnes tapahtui jotain odottamatonta. Lyhtypylväästä putosi lamppu, ja sitä säikähtänyt nainen kiljahti. Ilmeisesti monet luulivat tapahtunutta ammuskeluksi, ja levottomuus alkoi levitä väkijoukossa. Joukko opiskelijoita rullasi esiin ”Alas Ceausescu” -banderollin.
Yleisön hälinä ja buuaus yltyi. Ceausescu yritti vielä rauhoittaa tilannetta, mutta jäi mustassa karvalakissaan tuijottamaan yleisöään neuvottoman näköisenä. Televisiolähetys katkaistiin, mutta vahinko oli jo tapahtunut ja vallankumouksen voimat lähteneet rullaamaan.
22. joulukuuta mielenosoittajat marssivat Bukarestin keskustaan ja mursivat poliisin barrikadit. Ceausescu sai uudelta puolustusministeriltään Victor Stanculesculta kehotuksen poistua pääkaupungista.
Ceaușescun yksityislentäjä everstiluutnantti Vasile Maluțan sai käskyn hakea Ceaușescun pariskunnan helikopterilla pois Bukarestista, ja Romanian hallituksen helikopteri nousi hieman kello 12 jälkeen ilmaan hallintopalatsin katolta mukanaan Ceausescujen lisäksi Romanian kommunistisen puolueen keskuskomitean pääsihteeri Emil Bobu ja entinen pääministeri Manea Mănescu. Ceaușescujen pako sai väkijoukon riemun valtaan, vaikka vallankumous oli vielä kesken.
Ceaușescut, Bobu ja Mănescu lensivät Bukarestista Ceaușescujen pariskunnan lomahuvilalle Snagoviin. Ceaușescut halusivat kuitenkin jatkaa matkaa helikopterilla Valakian tasangolla sijaitsevaan pikkukaupunkiin Tituun.
Lennolla pilotti Malutan vedätti Ceausescua kertomalla helikopterin olevan tutkan seurannassa ja joutuvan luultavasti ammutuksi alas. Ceausescu hermostui ja käski Malutanin laskeutua välittömästi.
Mukana olleet Securitaten miehet pysäyttivät laskeutumispaikan viereiseltä maantieltä auton, jolla Ceausescut pääsivät jatkamaan matkaa. Auton omistaja ei ollut kuitenkaan innostunut diktaattoriparin kyydittämisestä, vaan pysäytti auton lyhyen ajon jälkeen ja valitti moottorin saaneen vian.
Ceausescut pääsivät jatkamaan toisella pysäytetyllä autolla Targovisteen, jossa piilopaikaksi luvatun paikallisen maatalousteknisen instituutin johtaja lukitsi heidät kuitenkin huoneeseensa. Paikallinen poliisi pidätti pariskunnan ja heidät kuljetettiin paikalliseen varuskuntaan.
Joulupäivänä järjestetyssä pikaoikeudenkäynnissä Ceaușescuja syytettiin korruptiosta, kavalluksesta, kansan näännyttämisestä ja mielenosoittajien tappamisesta.
Nicolae Ceausescu kiisti kaiken. Hän piti kansalaisten näännyttämisestä nälkään julkeina valheina ja sanoi tuomioistuimen olevan laiton. Elena Ceausescu haukkui vimmaisesti kaikkia ja keskeytti puheenvuoroja.
Kello 14.40 pariskunnalle langetettiin kuolemantuomio kansanmurhasta ja rikoksista Romanian valtiota vastaan. Teloituspaikalle oli 30 metrin matka. Nicolae Ceausescu huusi ”Eläköön sosialistinen Romania!” ja lauloi Kansainvälistä. Elena käveli perässä ja solvasi katkerasti häntä taluttanutta sotilasta.
Oikeudenkäynti kuvattiin Romanian televisiota varten, mutta itse teloitus jäi kuvaamatta.
Romanian tapahtumia paikan päällä todistaneen toimittaja Rauli Virtasen mukaan armeijan kameramies myöhästyi joko siksi, että oli vaihtamassa akkua kameraan tai siksi, että kaksi ampujaa tulitti Ceausescuja jo ennen komentoa.
Seuraavana päivänä kuvat Ceaușescujen oikeudenkäynnistä ja teloitetusta pariskunnasta levisivät uutislähetyksissä maailmanlaajuisesti. Väkivaltaisuudet jatkuivat vielä päiviä holtittomina. Vallankumouksen 1 100 kuolonuhrista yli 900 sai surmansa Ceausescujen teloituksen jälkeen.
Ceaușescut olivat viimeiset Romaniassa teloitetut henkilöt. Romania lakkautti kuolemanrangaistuksen pari viikkoa myöhemmin, 7. tammikuuta 1990.
Lähteinä muun muassa Yle, Ilta-Sanomat, Wikipedia ja Rauli Virtasen teos Saigonista Bagdadiin – neljä vuosikymmentä kirjeenvaihtajana.