Professori: Jokaisella maalla on velvollisuus tuottaa ruokaa

– Vauraat maat eivät voi sysätä vastuuta maailman ruoantuotannosta kehittyville maille, Helsingin yliopiston agroekologian professori Juha Helenius sanoo.

Hänestä on kestämätön ajatus, että osa maista lopettaisi maataloutensa ja ostaisi ruokansa muualta. Se tarkoittaisi tuottajamaiden maaperän ravinteiden ja vesivarantojen köyhdyttämistä muiden hyväksi.

Heleniuksen mukaan jo lähes 40 prosenttia maapallon maapinta-alasta on maatalouskäytössä.

– Maailmaan ei voi enää raivata lisää peltomaata. Jokaisen maan on ensisijaisesti kyettävä ruokkimaan omat kansalaisensa. Sen päälle tulee ruokakulttuuria rikastuttava vienti ja tuonti, Helenius linjasi.

Helenius arvosteli myös maakauppoja, jossa esimerkiksi Kiinan kaltaiset maat ostavat tai vuokraavat Afrikasta maatalousmaata omaan kulutukseen paikallisten nähdessä nälkää.

Suomalaisesta ja globaalista ruoantuotannosta käytiin vilkasta väittelyä Arvokeskustelijat-järjestön tilaisuudessa Helsingissä torstaina.

Ajatuspaja Liberan toiminnanjohtaja Heikki Pursiainen edusti päinvastaista näkökulmaa kuin Helenius.

– Ruoka pitäisi tuottaa niissä maissa, missä se on markkinaehtoisesti kannattavaa. Tämä olisi tehokasta työnjakoa, Pursiainen latasi.

Pursiainen pitää maatalouden tukijärjestelmää tulonsiirtona tuottajille. Hänen mielestään ruokaketjun pahnan pohjimmainen on ”Jakomäessä asuva yksinhuoltajaäiti,” jolle tärkeintä on mahdollisimman edullinen ruoka.

– Me voisimme lopettaa oman tuen kokonaan ja ostaa maailmalta puoli-ilmaista ruokaa. Ei millään kansanryhmällä ole perusoikeutta harjoittaa kannattamatonta liiketoimintaa, Pursiainen sanoi.

Vihreän Langan päätoimittaja Riikka Suomisen mielestä länsimaat voivat tukea kehitysmaiden maataloutta ostamalla niiden tuotteita.

– En työnnä lusikkaa kenenkään riisikulhoon, vaan ojennan rahaa, Suominen perusteli.

Samaan hengenvetoon Suominen kuitenkin kritisoi sianrehuun käytettävän soijan tuontia esimerkiksi Etelä-Amerikasta.

– Pahimmillaan tuomme sademetsiin hakatusta viljelymaasta ravinteita rehevöittämään omia vesistöjämme, Suominen kuvasi.

Suomisen mielestä suomalaisen ruoantuotannon eettisyys on toisinaan ”löperöä markkinapuhetta”.

Esimerkiksi Suomen eläinsuojelulaki on hänen mukaansa joitakin Euroopan maita löysempi. Suominen löysi kuitenkin myös kehuttavaa.

– Suomessa maataloustyöntekijää kohdellaan reilusti, toisin kuin monilla Etelä-Euroopan vihannestiloilla, joissa olot muistuttavat orjuutta, hän myönsi.