Populismin, valheen ja trollauksen vuosikymmen jätti syvän jäljen – 2010-luku toi epävakautta ja vastakkainasettelua politiikkaan

Sosiaalisesta mediasta kehittyi myös poliittisen manipuloinnin väline
Politiikka

Joulun alla Suomi sai uuden, pääministeri Sanna Marinin (sd.) johtaman hallituksen.

Marinin hallituksesta tuli 2010-luvun viimeinen ja järjestyksessä jo seitsemäs päättyneen vuosikymmenen sisällä. Edellisellä vuosikymmenellä hallituksia ehti olla vain neljä, vaikka joukkoon mahtui Anneli Jäätteenmäen (kesk.) 69 päivän hallitus.

Pääministerien ja hallitusten tiuha vaihtuminen kertoo suomalaisen politiikan muuttumisesta entistä epävakaammaksi. Entinen ”kolmipuoluejärjestelmä” ja 1980-luvulla alkanut vahvojen enemmistöhallitusten aikakausi jäivät päättyneellä vuosikymmenellä taakse.

Välillä hallituksilla on ollut vaikeuksia niukilla enemmistöillä keplotellessaan. Viime aikoina jopa välikysymyksissä on ollut poliittista vaaran tunnetta.

Kun perinteiset isot puolueet ovat vajonneet keskisuurten sarjaan, ideologisesti yhtenäisten hallitusten kokoaminen on käynyt vaikeaksi.

2010-luku toi myös dramatiikkaa puolueiden kannatuskehitykseen. Yli kymmenen prosenttiyksikönkään muutokset lyhyen ajan sisällä eivät ole enää mahdottomia.

Varsinkin keskusta, perussuomalaiset ja SDP voivat kertoa aiheesta lisää.

Poliittinen turbulenssi on pitkälti tuontitavaraa.

Globalisaatio, viime vuosikymmenen lopun finanssikriisi ja sitä seurannut eurokriisi loivat nostetta populismille. Sen levittämiseen viestintää mullistanut sosiaalinen media tarjosi tehokkaan välineen.

Suomessa käännekohta oli vuoden 2011 eduskuntavaalit, joissa Timo Soinin perussuomalaiset ottivat eduskunnasta 39 paikkaa.

Soinin ensimmäisen ”jytkyn” taustalla oli vielä EU-vastaisuutta ja vennamolaista keskiolutbaarien protestia ja herravihaa.

Tosiasiassa puolueen voimistuminen nojasi jo tuolloin vahvasti maahanmuuttovastaisiin piireihin, joiden guruksi Soinin joitakin vuosia aiemmin suojiinsa ottama Jussi Halla-aho oli noussut.

Kesällä 2017 perussuomalaisista irronnut Sininen tulevaisuus koki seuraavissa eduskuntavaaleissa täydellisen tuhon. (Kuva: Jussi Nukari/lehtikuva)

Perussuomalaiset ylsi kaikissa 2010-luvun eduskuntavaaleissa noin 40 eduskuntapaikkaan. Halla-ahon johdolla puolue onnistui nitistämään myös kesän 2017 puoluehajaannuksessa irtaantuneet ja hallitusvastuuseen jääneet siniset.

Tällä hetkellä voimiensa tunnossa oleva perussuomalaiset pystyy oppositiossakin vaikuttamaan siihen, miten hallitusvallassa olevat puolueet uskaltavat vaikkapa maahanmuutto- tai ilmastopolitiikkaa tehdä.

Perussuomalaisten menestysresepti on perustunut paitsi maahanmuuttoon, myös identiteettipolitiikkaan.

Konseptissa vastakkainasettelua ja uhkakuvia rakennetaan milloin mistäkin hyödynnettäväksi kelpaavasta teemasta ilmastopolitiikasta sananvapauteen.

Poliitikan 2010-lukua olivat myös maalittaminen, trollaus ja niin sanottujen vaihtoehtoisten faktojen – suomeksi sanottuna valheiden ­­– levittely, maailmanpoliittisestikin vakavin seurauksin.

Harmittoman hupsuttelun välineenä ensi askeleensa ottaneesta sosiaalisesta mediasta tuli 2010-luvulla paitsi tärkeä viestinnän, myös politiikan teon ja poliittisen manipuloinnin väline.

Eduskunnan puhemies Matti Vanhanen (kesk.) varoitti syksyllä yhden asian perusteella äänestämisen aiheuttamista ongelmista edustukselliselle demokratialle.

Uhka on todellinen. Jos äänestämisestä alkaa ylipäätään tulla yhä helpommin ohjailtavissa olevaa tunneperäistä toimintaa, vaikeuksia on luvassa.

  
 

Presidentti Sauli Niinistö on pitänyt yllä yhteyksiä Venäjän presidenttiin Vladimir Putiniin. (Kuva: Matti Porre)

 
Tasavallan presidenttinä toista kauttaan istuva Sauli Niinistö on hoitanut tehtävää menestyksekkäästi erityisesti suurvaltasuhteiden rakentamisessa.

Venäjän vallattua Krimin Ukrainalta talvella 2014 Suomenkin poliittiset ja taloudelliset Venäjä-suhteet ovat taantuneet, mutta Niinistö on pystynyt pitämään yllä hyvän keskusteluyhteyden Venäjän presidenttiin Vladimir Putiniin.

Uusi hyisempi aika on samalla käytännössä lopettanut aiemmin vilkkaana käyneen keskustelun Suomen Nato-jäsenyydestä – tai ainakin siirtänyt sen jonnekin hamaan tulevaisuuteen.

Toisaalta sotilaallisesta liittoutumattomuudesta kiinni pitäenkin sotilaallisen avun antamisen ja vastaanottamisen kynnys on höylätty niin matalaksi, kuin suinkin on mahdollista.

2010-luku oli maailmalla myös ilmastopolitiikan vuosikymmen, vaikka tulokset jäivät laihoiksi.

Ilmastonmuutoksen vastainen taistelu sai lopulta myös vuosia kipeästi kaipaamansa kasvot, kun ruotsalainen 16-vuotias Greta Thunberg nousi koko maailman tietoisuuteen.

Kotimaassa 2010-luvulla jouduttiin jättämään lopulliset jäähyväiset Nokia-Suomelle.

Talouskasvu ja työllisyyskäyrä nytkähtivät liikkeelle vasta vuosikymmenen lopulla, kun Juha Sipilän (kesk.) hallitus sai aikaan uudistuksia ja maailmalta tuli vetoapua.

Valtava määrä poliittisia voimavaroja upposi jättimäiseen sote-uudistukseen, jota ei sinnikkäästä yrityksestä huolimatta saatu aikaan. Hanke jatkaa nyt elämäänsä Marinin hallituksen työpöydällä.

Vuosikymmenen mittaan 1940-luvulla syntyneet suuret ikäluokat siirtyivät eläkkeelle niin työelämästä kuin politiikastakin, muutamaa viimeistä mohikaania lukuun ottamatta.

Samalla sotasukupolvelle jätettiin symboliset jäähyväiset, kun presidentti Mauno Koivisto saatettiin toukokuussa 2017 haudan lepoon.

Uudelle vuosikymmenelle siirryttäessä Suomea johtaa nuorin pääministeri kautta aikojen, ja nuorempi sukupolvi on vallannut avainvaikuttajien paikkoja muutenkin.

Jos globaaleihin ongelmiin halutaan vastata, 2020-luvun politiikassa tarvitaan luultavasti uusien kasvojen lisäksi myös uutta ajattelua ja poliittista rohkeutta.

Länsimaiselle demokratialle ankean 2010-luvun perintö ei anna tähän juuri eväitä, eikä tee urakkaa muutenkaan helpommaksi.