Pitääkö lapsen syödä lautanen tyhjäksi? – Nyt vanhat uskomukset saavat huutia

Lapset

Nykyiset aikuiset ovat ehkä lapsena kuulleet, että lautanen pitää syödä aina tyhjäksi. Ruoan kanssa nirsoilevia on kenties syyllistetty sillä, että Afrikassa lapset joutuvat näkemään nälkää.

Näin ei kannata enää toimia, asiantuntijat varoittavat.

Nykyisin lasta kannustetaan kuuntelemaan omaa kylläisyyden tunnettaan, ravitsemusterapeutti Päivi Lassila kertoo Terveystalon artikkelissa.

Sukupolvelta toiselle siirtynyt oppi lautasen tyhjäksi syömisestä ei enää päde, sillä elämme yltäkylläisyydessä emmekä pula-ajassa, Lassila muistuttaa. Syömisen ilo on nyt tärkeä osa ruokailua.

– Kaikenlainen pakottaminen ruokapöydässä vie kauaksi siitä ja on siksikin pahasta, ravitsemusterapeutti sanoo.

Lassila myöntää, että ruokahävikin ajatteleminen on tärkeää, ja siksikin olisi hyvä opettaa lasta ottamaan vain sen verran ruokaa kuin syö. Aina sopivaa määrää ei kuitenkaan ennalta tiedä.

– Silloin on ympäristönkin kannalta parempi, että ruoasta tulee biojäteastiassa multaa kuin että se kertyy ylipainoksi kehoon.

Lassilan mukaan lapsen on hyvä oppia tunnistamaan, milloin hän on syönyt riittävästi. Vauva näyttää tämän laittamalla suunsa suppuun ja kääntämällä päänsä pois.

Isompia lapsia kannattaa pikkuhiljaa ohjata ottamaan itse sopivan määrän ruokaa, Lassila opastaa.

– Ruokaa saa ottaa lisää tai jättää tähteeksi, jos ruoan syötyään jää nälkä tai ei jaksakaan syödä kaikkea.

Lassilan mukaan osa lapsista kykenee synnynnäisesti tunnistamaan hyvin nälän ja kylläisyyden tunteen ja ruokailemaan sen mukaisesti, osa puolestaan on altis syömään liikaa.

– Vanhempi voi auttaa lasta tunnistamaan sopivaa annoskokoa keskustelemalla lapsen kanssa aterian jälkeen, miltä tuntuu, kun on syönyt liian vähän, sopivasti tai liian paljon.

Lassilan mukaan keskustelun paikka on silloin, jos lapsella on nälkä jo tunti aterian jälkeen. Lapselta voi kysyä, muistaako hän syöneensä hetki sitten olisiko sittenkin pitänyt syödä vähän enemmän.

– Kehu lasta, kun hän tunnistaa syöneensä sopivasti, ei niinkään siitä, että hän söi lautasen tyhjäksi.

Ruokakasvatusyhdistys Ruukku muistuttaa, että monilla lapsilla on vaiheita, jolloin he suostuvat syömään vain tiettyjä ruokia. Taustalla voi olla ohimenevä vaihe tai yksilöllinen aistiherkkyys.

Valikoivaa syömistä sanotaan usein nirsoiluksi, mutta ruokakasvatusyhdistyksen mukaan tätä sanaa tulisi välttää lapsen kuullen.

Painostaminen voi saada lapsen maistamaan tiettyä ruokaa, mutta se ei lisää lapsen halua maistaa, yhdistys toteaa. Lapsi maistaa, koska tietää sillä tavalla väistävänsä rangaistuksen tai saavansa palkinnon.

Aikuisen tulee silti päättää, mitä ruokaa on tarjolla ja mihin kellonaikaan, Ruukusta opastetaan. Lapsi puolestaan päättää, mitä tarjolla olevista ruuista syö vai maistaako lainkaan.

– Aikuisen ei tule painostaa, kytätä tai osoittaa pettymystä, jos lapsi ei suostu maistamaan. Kapinoivaa lasta rauhoittaa, kun aikuinen sanoo, että ei ole pakko maistaa. Ruokaa voi vaikka vain haistaa, yhdistys vinkkaa.

Tämän vastuun jakamisen menetelmän on kehittänyt tunnettu ravitsemusterapeutti Ellyn Satter. Jos aikuisen päättämä ateria ei maistu lapselle, niin kaapista ei kaivella muita vaihtoehtoja, hän ohjeistaa.

Valikoiva syöminen on hyvin yleistä alle kouluikäisillä lapsilla, ruokakasvatusyhdistys kertoo.

Valtaosalla lapsista hetkellisesti yksipuolisempi ruokavalio ei aiheuta ravitsemuksellista haittaa.

 – Silloin tällöin ei ole vaaraksi syödä aterialla pelkkää pastaa tai leipää. Esimerkiksi täysjyväpasta ja leipä sisältävät paljon ravintoaineita ja kuitua, yhdistys toteaa.