Pienten liikkeiden tie Arkadianmäelle on jyrkkä, vaikka keulassa olisikin nimekäs poliitikko
Kevään kampanjakentillä äänestäjiä kosiskelevat perinteisten puolueiden ohella nimekkäiden poliitikkojen johtamat pienet liikkeet. Kansanedustaja Hjallis Harkimoon henkilöitynyt Liike Nyt lähtee vaaleihin valitsijayhdistysten kautta. Konkaripoliitikko Paavo Väyrysen luotsaama Seitsemän tähden liike sen sijaan merkittiin juuri ennen joulua puoluerekisteriin.
Sekä Harkimo että Väyrynen ovat kertoneet aikovansa asettua ehdolle eduskuntavaaleihin, mutta tie Arkadianmäelle on uusille ryhmittymille jyrkkä.
Euroopassa on nähty poliittisia liikkeitä, jotka ovat ponkaisseet lähes tyhjästä merkittävään asemaan. Turun yliopiston poliittisen historian professori Vesa Vares ei kuitenkaan ennusta uusille ryhmittymille välitöntä menestystä Suomessa. Kantaansa hän perustelee sillä, että suomalainen puoluerakenne on sopeutuvainen ja varsin pysyvä.
– Siihen on ollut äärimmäisen vaikea saada isompaa, pysyvää muutosta aikaan, Vares sanoo STT:lle.
Vares kertoo, että vanha luokkapohjaisuus on yksi syy sille, että puoluerakenne ei hevin muutu. Puoluekannan on perinteisesti katsottu lähes periytyvän äidinmaidon mukana.
– Silloinkin, kun on tapahtunut jotain isoja muutoksia, niin tilanne on yleensä palautunut parin vaalikauden sisällä.
Helsingin yliopiston yliopistotutkija Hanna Wass taas näkee, että suomalainen puoluekenttä ei ole ollut parina viime vuosikymmenenä enää niin jäätynyt kuin ennen, vaan jäässä on railoja, joihin uudet poliittiset yrittäjät voivat iskeä.
Syy tälle on muun muassa se, että jakolinjoja on aiempaa enemmän. Wass myös muistuttaa, että tutkimuksen mukaan perussuomalaisten jytkyn taustalla oli arvojen sijaan ennen kaikkea halu ravistella jähmeää järjestelmää. Asetelma kolmesta suuresta puolueesta murtui silloin.
– Mutta kuinka helppo kokonaan uusien toimijoiden on saada kenkää oven väliin – sitä ei ole tehty erityisen helpoksi meillä, Wass sanoo STT:lle.
Vaalijärjestelmän rakenne vaikeuttaa pienten poliittisten yrittäjien läpimenomahdollisuuksia. Lakisääteistä vaalikynnystä ei ole, mutta suhteellinen vaalitapa aiheuttaa sen, että pienen puolueen, yhteislistan tai valitsijayhdistyksen ehdokkaan läpimeno on vaikeaa.
– Pienissä vaalipiireissä äänestäjän ääni merkkaa paljon vähemmän. Jos sen antaa pienelle puolueelle, niin sen todennäköisyys mennä hukkaan on vielä suurempi.
Kansanedustajien suusta kuulee usein, että ”politiikka on joukkuepeliä”. Vares sanookin, että poliittisella sooloilulla saa Suomessa helposti populistin tai helppoheikin maineen.
Yleislinjasta poikkeavia näkemyksiä esittäneet poliitikot ovatkin usein pyrkineet muuttamaan edustamansa puolueen linjaa sisältä päin ja näin saaneet tavoitteitaan paremmin edistettyä kuin yrittämällä kokonaan uutena ryhmänä.
Keskustataustainen Väyrynen perusti ensin kansalaispuolueen, mutta ajautui ryhmän kanssa riitoihin, joita on ratkottu oikeudessa asti. Väyrysen taakkana on pitkä poliittinen historia, vaikka hän nyt pyrkii vaaleihin täysin uuden ryhmittymän tuella.
– Hän ei oikein voi markkinoida itseään enää uutena kasvona, uutena yrittäjänä, Vares arvioi.
Väyrysen seitsemän tähden liike ei aio solmia vaaliliittoja tai julkaista yksityiskohtaista vaaliohjelmaa. Verkkosivuillaan ryhmittymä kertoo edellyttävänsä ehdokkailtaan sitoutumista muun muassa Suomen puolueettomuuden puolustamiseen sekä hallitun maahanmuuttopolitiikan tukemiseen.
Jos Liike Nyt menestyy eduskuntavaaleissa, olisi kyseessä ensimmäinen kerta vuosikymmeniin, kun valitsijayhdistyksen ehdokas nousee Arkadianmäelle. Liike Nytin tavoitteena on asettaa 150 ehdokasta Manner-Suomen vaalipiireistä. Eduskuntavaaleissa valitsijayhdistyksen perustamiseen vaaditaan vähintään 100 äänioikeutettua.
Edellisen kerran valitsijayhdistyksen ehdokkaita pääsi läpi eduskuntavaaleissa vuonna 1987. Oikeusministeriön vaalijohtaja Arto Jääskeläinen kertoo, että tuolloin valitut valitsijayhdistysten ehdokkaat olivat vihreiden yhteislistoilla. Vihreät järjestäytyivät kuitenkin puolueeksi melko pian vaalien jälkeen, ja Vihreä liitto lisättiin puoluerekisteriin vuonna 1988.
Vares pohtii, että Liike Nytille ei juuri löydy suomalaisesta puoluehistoriasta suoraa verrokkia.
– Liike Nyt on siinä mielessä hieman erikoinen, että sillä ei oikein vieläkään tunnu olevan selvää profiilia tai selvää ohjelmaa, Vares sanoo.
Harkimoon henkilöitynyt liike ei ole Vareksen mukaan luonut sellaista kuvaa, että se pyrkisi saamaan suurta poliittista vaikutusvaltaa, kuten esimerkiksi presidentti Emmanuel Macronin liike Ranskassa teki.
Liike Nyt osallistaa kannattajiaan Italian populistisen Viiden tähden liikkeen tapaan, eli antaa kannattajien vaikuttaa suoraan siihen, miten Harkimo äänestää eduskunnassa eri asiakysymyksistä.
– Siinähän tehdään jatkuvaa poliittista markkinointitutkimusta, Wass huomauttaa.
Keväällä on käytännössä mahdollista kampanjoida yhdellä kertaa kaksiin vaaleihin, mikä on etu uusille ryhmille. Eduskuntavaalien tuloksen vahvistumisen jälkeen on vielä mahdollista ilmoittautua ehdokkaaksi eurovaaleihin.
Wass kertoo, että eurovaaleissa liikkuvia äänestäjiä on yleensä enemmän, sillä meppejä valitessaan äänestäjät irrottelevat helpommin kuin kansanedustajista päättäessään.
– Eurovaalit ovat usein olleet pienille puolueille sellainen debyytti, jossa he ovat ensi kertaa astuneet poliittiselle areenalle, hän sanoo.
Pienten etu on myös se, että nykyään laajasta poliittisesta buffet-pöydästä voi kukin äänestäjä poimia itseään miellyttäviä asioita. Tällä jännitteellä populistiset liikkeet pelaavat.
Wass kertoo, että edellisessä eduskuntavaalitutkimuksessa osoitettiin, että Suomessa on neljä arvoulottuvuutta. Näitä ovat suhtautuminen moninaiseen, monikulttuuriseen yhteiskuntaan, suhtautuminen perinteisiin arvoihin, suhtautuminen taloudelliseen vapauteen sekä suhtautuminen taloudelliseen ja alueelliseen tasa-arvoon.
– Kun näitä risteytetään keskenään ja otetaan sukupolvierot mukaan, niin sieltä tulee monenlaisia mielipideilmastoja esiin. Nuoret eivät välttämättä liitä oikeistoon ja vasemmistoon samanlaisia arvoja kuin vanhemmat.