Pariisin ilmastosopimus on pian kymmenvuotias – näin se on vaikuttanut
Pariisin ilmastosopimus täyttää joulukuussa kymmenen vuotta. Sopimus on edelleen tukevasti pystyssä geopoliittisesti haastavista ajoista huolimatta, arvioi STT:lle Sitran johtava asiantuntija Tuuli Hietaniemi. Vuosipäivää ennen maailman maat kokoontuvat COP30-ilmastohuippukokoukseen Brasilian Belemiin.
– Kymmenvuotisjuhlien alla maailman maat kokoontuvat yhteen neuvottelemaan kahdeksi viikoksi ilmastokriisin ratkomisesta. Se on jo hyvä saavutus, kun miettii, mitä maailmassa tällä hetkellä on meneillään, Hietaniemi sanoo.
Hietaniemen mukaan Pariisin sopimuksen etu on ollut se, että jokainen sen allekirjoittanut maa on sitoutunut tekemään omat päästövähennystavoitteensa ja päivittämään niitä säännöllisesti.
Myös Ulkopoliittisen instituutin tutkijatohtorin Karoliina Pietarilan mukaan Pariisin sopimus on näyttäytynyt yllättävänkin tukevana ja joustavana nykyisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa.
Merkittävänä selittävänä tekijänä hän pitää juuri sopimuksen alhaalta ylöspäin suuntautuvaa luonnetta tavoitteiden asettamisessa.
Pietarila arvioi Pariisin sopimuksen tulevaisuuden näkymiä ympäristöministeriön taustatilaisuudessa torstaina.
Pietarila myöntää, että julkisessa keskustelussa esiintyy tällä hetkellä kasvavaa kritiikkiä ilmastokokouksia ja ilmastotoimien hitautta kohtaan.
– Mutta ehkä tässä kritiikissä hälvenee helposti se, mitä kritisoidaan ja mihin ongelmiin uudistusehdotuksilla pyritään vastaamaan. Kritisoidaanko ilmastotoimien hitautta kansallisella tasolla vai Pariisin sopimuksen heikkouksia vai näiden neuvotteluiden tehottomuutta? Pietarila pohtii.
Pariisin ilmastosopimuksen mukaan ilmaston lämpeneminen tulisi pysäyttää selvästi alle kahteen asteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna – mieluummin enintään 1,5 asteeseen. Tavoitteesta ollaan nyt selvästi jäämässä.
Viime vuosi oli ensimmäinen kalenterivuosi, jolloin 1,5 asteen raja ylitettiin. Ilmastollisessa mielessä 1,5 asteen rajaa ei katsota vielä ylitetyksi, mutta nykyisten ennusteiden mukaan se ylitetään lähivuosina.
– Vaikka meillä on ollut kymmenen vuotta käynnissä massiivinen murros ja liikumme oikeaan suuntaan, on se täysin riittämätöntä Pariisin sopimukseen kirjattujen tavoitteiden saavuttamiseksi, Hietaniemi sanoo.
Hänen mukaansa Pariisin sopimuksen toimeenpanoa voisi jouduttaa kriisitietoisuuden lisääminen.
– Meidän pitäisi olla valmiita keskustelemaan niistä tulevaisuuksista, mihin lämpötilan nousu johtaa. Ehkä sitä kautta voitaisiin kirittää toimia ja ottaa käyttöön ratkaisuja, joita meillä on olemassa ilmastokriisin hillitsemiseksi.
Ennen Belemin kokousta Pariisin sopimuksen allekirjoittaneilta mailta on odotettu uusia, vuoteen 2035 tähtääviä päästövähennyssitoumuksia. Ne uupuvat vielä yli puolelta maista.
– Koska päivitettyjä sitoumuksia on vielä sen verran vähän, kattavaa arviota kokonaispäästövähennyksistä ei ole vielä olemassa, Hietaniemi sanoo.
Pariisin sopimuksen jälkeistä energiamurrosta olisi Hietaniemen mukaan silti ollut vaikea kuvitella vielä kymmenen vuotta sitten. Erityisen vaikuttavana hän pitää Kiinassa tapahtunutta muutosta.
Maailman suurimman päästöjen aiheuttajan kohdalla on jo nähtävissä varovaisia merkkejä siitä, että maa on saattanut saavuttaa päästöhuippunsa.
– Silloin kun Kiinan laiva kääntyy, sillä on aivan valtava merkitys koko maailman päästöille. Tämäkin siirtymä on tapahtunut Pariisin ilmastosopimuksen aikana, Hietaniemi sanoo.
Kansainvälisen ympäristöoikeuden professori Kati Kulovesi Itä-Suomen yliopistosta painottaa, että Pariisin sopimus oli jo syntyessään sitova valtiosopimus. Se siis lähtökohtaisesti johti lainsäädäntö- ja toimeenpanotoimiin siihen liittyneissä lähes 200 valtiossa.
Kun tarkastellaan Pariisin sopimuksen oikeudellisia vaikutuksia sen solmimisen jälkeen, Kuloveden mukaan ne ovat olleet vahvempia kuin hän olisi osannut arvioida kymmenen vuotta sitten.
– Toki sen oikeudellisessa rakenteessa on heikkouksia, mutta se ei tarkoita, ettei sillä olisi ollut vaikutuksia, hän sanoo.
Ilmastolainsäädännön määrä on hänen mukaansa moninkertaistunut Pariisin sopimuksen jälkeen. Lisäksi eri tuomioistuimet ovat joko suoraan soveltaneet Pariisin sopimusta tai tulkinneet kansallisia lakeja niin, että ne ovat sopusoinnussa Pariisin sopimuksen kanssa.
Kulovesi pitää erityisen merkittävänä YK:n alaisen kansainvälisen tuomioistuimen (ICJ) heinäkuista linjausta, jonka mukaan ilmastovelvoitteita rikkovat valtiot rikkovat kansainvälistä oikeutta. Kyseessä oli ICJ:n ensimmäinen kannanotto valtioiden ilmastovelvoitteista.
Tuomioistuimen mukaan on mahdollista, että velvoitteita rikkovat valtiot joutuvat maksamaan korvauksia rikkomuksista kärsiville maille. Lausunto ei ole sitova, mutta sillä on arvioitu voivan olla laaja vaikutus.
– Se konkretisoi oikeudellisia velvoitteita vielä Pariisin sopimusta pidemmälle, Kulovesi kuvailee.