Pakkoavioliiton uhreja tullut Suomessa tietoon aiempaa enemmän – tapauksia tulee ilmi lähisuhdeväkivallan jälkeen ja turvapaikkaa hakiessa
Pakkoavioliiton uhreja on viime vuosina tullut Suomessa aiempaa enemmän auttajatahojen tietoon, kertovat Rikosuhripäivystyksen ja Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän asiantuntijat STT:lle.
Rikosuhripäivystyksellä on nyt autettavana hieman yli 50 pakkoavioliiton uhria.
– Viime vuosi oli selkeästi sellainen, että yhtäkkiä tuli paljon uusia tapauksia meidän tietoomme, sanoo erityisasiantuntija Saara Pihlaja Rikosuhripäivystyksestä.
Määrän kasvua selittää hänen mukaansa ainakin se, että pakkoavioliitot osataan tunnistaa entistä paremmin. Ilmiö on ollut esillä julkisuudessa ja tullut aiempaa tutummaksi.
Samoilla linjoilla on Joutsenon vastaanottokeskuksen apulaisjohtaja Katri Lyijynen, joka vastaa Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän toiminnasta. Lyijysen mukaan pakkoavioliitot tunnistetaan aiempaa paremmin ja tietoisuus niistä on lisääntynyt.
– On ymmärretty, että pakkoavioliitto voi olla myös ihmiskauppaa, ja näitä henkilöitä on ohjautunut Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän piiriin. Lisääntynyt asiakasmäärä meillä kertoo myös siitä.
Sisäministeriön alaisessa Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmässä oli kesäkuun lopulla 137 pakkoavioliiton uhria. Se on noin sata ihmistä enemmän kuin vuoden 2018 lopulla.
On ymmärretty, että pakkoavioliitto voi olla myös ihmiskauppaa.
Katri Lyijynen Joutsenon vastaanottokeskuksesta
Pakkoavioliitolla tarkoitetaan avioliittoa, jossa toinen tai molemmat puolisot eivät ole voineet vaikuttaa avioliiton solmimiseen tai puolison valintaan.
Pihlaja ja Lyijynen arvioivat, että pakkoavioliittojen määrä Suomessa voi olla kokonaisuudessaan lisääntynyt.
– Suomessakin on maahanmuuton myötä enemmän henkilöitä, joilla on sellainen tapaperinne ja kunniakulttuuri, Pihlaja sanoo.
Lyijynen uskoo, että Suomessa on sitä enemmän pakkoavioliittoja, mitä enemmän on maahanmuuttajia kulttuureista, joissa pakkoavioliittoja tapahtuu.
– Kyllä mielestäni sen voi selkeästi sanoa ja tunnustaa, että näin on, Lyijynen sanoo.
Rikosuhripäivystyksen asiakkaina olevista pakkoavioliiton uhreista lähes kaikki ovat maahanmuuttajataustaisia naisia tai tyttöjä. Useimmat heistä ovat muuttaneet Suomeen teini-iässä tai aikuisena. Jonkin verran on myös Suomessa kasvaneita uhreja, joiden sukujuuret ovat jossakin toisessa maassa.
Pakkoavioliittojen määrästä Suomessa ei ole tarkkaa tietoa, sillä läheskään kaikki tapaukset eivät tule ilmi. Lyijysen mukaan uhrit eivät välttämättä uskalla kertoa tilanteestaan kenellekään.
Taustalla voi olla uhkaa tai painostusta esimerkiksi perheen tai suvun taholta. Pakkoavioliitoilla onkin usein yhteys kunniaan liittyvään väkivaltaan. Uhri saattaa myös joutua yhteisönsä hylkäämäksi, jos hän pyrkii pois pakkoavioliitosta tai välttämään sen solmimisen.
Ihmisoikeusliitto kertoi selvityksessään vuonna 2016, että pakkoavioliitot pysyvät yleensä pitkään piilossa ja saattavat tulla esille vasta uhrin hakiessa apua.
Pihlaja sanoo, että tavallisesti pakkoavioliiton uhri tulee Rikosuhripäivystyksen autettavaksi lähisuhdeväkivallan jälkeen. Poliisi on voinut ohjata naisen turvakotiin, jossa on ryhdytty pohtimaan, onko kyseessä pakkoavioliitto.
– Sitten he ovat yhteydessä Rikosuhripäivystykseen, ja sitä kautta tilanne ja sen laajuus alkaa selvitä.
Pakkoavioliittoja tulee ilmi myös esimerkiksi vastaanottokeskuksissa ja Maahanmuuttoviraston turvapaikkapuhutteluissa. Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmässä olevista pakkoavioliiton uhreista monet ovat turvapaikanhakijoita, Lyijynen kertoo.
Pakkoavioliittoon joutuneiden asemaa pyritään kohentamaan lakimuutoksella, joka mahdollistaisi pakottamalla solmitun avioliiton kumoamisen.
Erona avioeroon olisi, että kumotun avioliiton seurauksena puolison siviilisääty ei olisi eronnut, vaan palautuisi siihen, mikä se oli ennen avioliiton solmimista. Lakiluonnoksen mukaan tämä on tärkeää yhteisöissä, joissa avioeroon liittyy voimakas stigma eli häpeäleima.
– Tämä olisi yksi merkittävä asia, mikä joidenkin uhrien kohdalla edistäisi tilanteesta selviytymistä, Rikosuhripäivystyksen Saara Pihlaja arvioi.
Rikosuhripäivystys pitää tärkeänä, että näyttökynnys avioliittoon pakottamisesta ei muodostu korkeaksi.
– Kokemustemme mukaan näyttöä pakottamisesta on ollut usein haastavaa saada erityisesti, jos avioliitto on solmittu ulkomailla, Pihlaja kertoo.
Oikeusministeriön valmistelema lakiesitys on tarkoitus antaa eduskunnalle syysistuntokaudella.
Esillä on ollut myös ajatus pakkoavioliiton kriminalisoinnista eli säätämisestä rangaistavaksi omana rikosnimikkeenään.
Suomessa ei tällä hetkellä ole erillistä rikosnimikettä pakkoavioliitolle.
Suomessa ei tällä hetkellä ole erillistä rikosnimikettä pakkoavioliitolle. Avioliittoon pakottamisesta voidaan kuitenkin rangaista ihmiskauppana, törkeänä ihmiskauppana tai pakottamisena.
Helsingin yliopiston kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin selvityksessä vuonna 2017 todettiin, että rikosprosessissa pakkoavioliitot olivat ”lähes täysin vieras ilmiö”. Osa selvitykseen haastatelluista asiantuntijoista kertoi, että rikosprosessissa näyttäisi olevan mahdollisuus edetä vain niillä tapauksilla, joihin liittyy fyysistä väkivaltaa.
Suomessa ainakin Ihmisoikeusliitto on kannattanut pakkoavioliiton kriminalisointia omana rikosnimikkeenään.
Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän Katri Lyijynen ajattelee, että tilannetta olisi hyvä jollakin tavalla selkiyttää.
Hän kertoo, että pakkoavioliittojen saaminen tuomituksi ihmiskauppana ei ole yksinkertaista, koska avioliittoon pakottamiseen osallistuneet henkilöt ovat usein sellaisissa maissa, ettei heitä saada oikeuden eteen Suomeen. Lisäksi Lyijynen nostaa esiin näyttökysymyksiin liittyvät hankaluudet.
Toisaalta hän toteaa, että samat ongelmat voivat olla edessä, vaikka pakkoavioliitto säädettäisiin rangaistavaksi omana nimikkeenään rikoslaissa.
Pakkoavioliiton kriminalisointi erillisenä nimikkeenä ei ole mukana valmisteilla olevassa lakiesityksessä, jolla on tarkoitus mahdollistaa pakkoavioliiton kumoaminen. Pakkoavioliiton mahdollista kriminalisointia omana nimikkeenään arvioidaan oikeusministeriössä erikseen.