Painajaisten noidat ovat vaihtuneet zombeihin

Painajaisia on nähty varmasti aina, mutta niihin on suhtauduttu hyvin eri tavalla. Unissa on kuitenkin myös ikiaikaisia piirteitä, kertoo tutkimus suomalaisten pahoista unista. Varhaisin säilynyt unikuvaus paljastaa, että työstressi piinasi ihmisiä jo vuosisatoja sitten.

Birgittalaisveli Jöns Budde Naantalista on saanut vaativia tehtäviä Ruotsin-vierailullaan vuonna 1469. Munkki on jäljentänyt Vadstenan emoluostarissa kirjoja, kuten latinankielisen teoksen Pyhän Mechtildin elämästä. Nunnat pyytävät Buddea myös ruotsintamaan teoksen.

Työ edistyy vaivalloisesti, ja Jönsin myöhemmässä kirjoituksessa näkyy huoli luostariyhteisön odotusten pettämisestä. Käännettyään kirjasta kuusi tai kahdeksan kappaletta hän on nähnyt unen, jossa istuu kirjoituspöytänsä ääressä. Murehtiessaan pimeydessä hänen luokseen tulee nunnan hahmossa kaunis neitsyt, joka avaa kantamansa peilitaulun ja sanoo: ”Katso, veljeni, tästä peilistä olet näkevä ja ymmärtävä kaiken, mitä kirjassa lukee”.

Vaikka munkki saa unesta lohtua, yliopistotutkija, professori Marko Lambergin mukaan siinä on havaittavissa painajaisen tai vähintäänkin stressiunen piirteitä. Lamberg on mukana Suomen Akatemian rahoittamassa Helsingin yliopiston projektissa Pohjoiset painajaiset 1400–2020.

Tutkijaryhmä selvittää, millaiset asiat ovat aiheuttaneet pahoja unia ja millaisia niiden kuvastot ovat. Vuosille 2019–2023 ajoittuvaa projektia johtaa alue- ja kulttuurintutkimuksen professori Anu Korhonen.

Projektin lähdeaineistot kattavat monta vuosisataa. Lisäksi nykysuomalaisilta on kerätty yli tuhat unikuvausta.

Noitakäräjien todistajanlausunnoista 1600-luvulta löytyy painajaiskuvauksia, joista heijastuu renkien ja piikojen kokemia pelkoja ja kaunoja. Kuvauksiin sisältyy talonpoikien ja porvareiden tai näiden vaimojen väkivallantekoja tai noituuden harjoittamista.

Lambergin mukaan ajattomiin uniteemoihin kuuluu tutun tilan kokeminen uhkaavana. Ihmiset ovat kautta aikojen pelänneet myös eläimiä, pimeää, vahingoittumista, sairastumista tai kuolemaa.

–  Voimme myös olla melko varmoja siitä, että sotapainajaisia on ollut muillakin kuin viime sotia kokeneilla sukupolvilla. Esimoderneista sotapainajaisista on kuitenkin vain epäsuoria viitteitä.

Vasta 1900-luvulla unien ja painajaisten alkuperä alettiin mieltää psyykkiseksi. Sivuun jäivät fyysiset syyt sekä painajaisia aiheuttavat kansanperinteen myyttiset uniolennot.

Vaikka kansanuskomukset elivät kauan, 1800-luvun suomalaisessa kirjallisuudessa unien alkuperänä nähtiin jo usein ihminen itse. Tutkija, filosofian tohtori Kirsi Kanervan mukaan tieteessä pohdittiin unien yhteyttä luovuuteen ja mielikuvitukseen sekä hulluuteen ja muihin sielun sairauksiin.

–  Yölliset pelottavat näyt yhdistettiin myös ihmisten pelokkaina ajatuksina ja ahdistuksena ilmenevään melankolisuuteen.

Noidat ja paholaiset ovat hävinneet unista, mutta pelottavat olennot eivät ole kadonneet.

–  Nykyisin painajaisia voidaan nähdä populaarifiktion luomuksista kuten zombeista. Tai myyttisen painajaisolennon sijasta kehon päällä voi istuskella oma pomo, Lamberg kuvailee.

Hänen mukaansa eräs ero esimodernien ja nykyajan unien välillä on se, että nykyisin uneksija on useammin toimija kuin pelkkä havainnoija. Nykyihminen näyttää kuitenkin tuntevan ahdistavissa unissa useammin häpeää kuin esivanhemmat.