Oma ruoantuotanto on pienelle kansalle elintärkeää – Suomella ei ole edes hätäruokavarastoja
Ilmastonmuutos, sään ääri-ilmiöt ja viime vuosien sato-ongelmat maailmalla ja kotimaassa ovat nostaneet ruokaturvan keskusteluihin aiempaa tiuhempaan.
Esimerkiksi keskustan presidenttiehdokas Matti Vanhanen herätteli maataloustukia arvostelevia pohtimaan, miksi kotimainen ruoantuotanto on välttämätöntä erityisesti pienelle kansakunnalle.
– Ruokaturvan kehitys on kokonaisvaltainen asia. Maataloustuotanto ja sen jatkuvuus – tapahtuipa ympärillämme mitä tahansa – on elintärkeää, Vanhanen kirjoitti Maaseudun Tulevaisuuden kolumnissa marraskuussa.
Ruokaturvan ongelmat on ensisijaisesti totuttu liittämään kehittyviin maihin. Tälläkään hetkellä ruokaa ei riitä kaikille monissa maailman kolkissa. Etelä-Sudaniin on julistettu nälänhätä, ja Nigeria, Somalia sekä Jemen ovat sen partaalla.
Aliravittuja ihmisiä on maailmassa kaikkiaan 815 miljoonaa. Viime vuonna nälkää näkevien määrä kasvoi ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen. Se on iso huoli. Epäsuotuisan kehityksen pääsyitä ovat konfliktit ja ilmastonmuutos.
– Yksi ongelma ovat isot muuttoliikkeet, joiden osasyy on ruokapula, mutta jotka myös itse aiheuttavat ruokapulaa, Ulkoministeriön kehityspolitiikan neuvonantaja Marjaana Pekkola toteaa.
– Ruoka on myös rauhan väline. Sen puute ajaa sotimaan.
Samaan aikaan kun osa riutuu nälässä, yhtä iso joukko kärsii liikalihavuudesta ja 30 prosenttia kaikesta maailmalla tuotetusta ruuasta päätyy hävikkiin. Suomessakin haaskataan peräti 10–15 prosenttia kaikesta syömäkelpoisesta ruuasta.
– Ruokaa olisi maailmassa riittävästi, jos se jakautuisi tasaisesti, Pekkola huomauttaa.
Ruokaa olisi maailmassa riittävästi, jos se jakautuisi tasaisesti.
Marjaana Pekkola, ulkoministeriön kehityspoliitikan neuvonantaja
YK:n Elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n kunnianhimoisena tavoitteena on poistaa nälänhätä ja äärimmäinen köyhyys maailmasta. Nämä kaksi asiaa kulkevat käsi kädessä.
Suomi aloitti viime kesänä kolmivuotiskautensa järjestön hallituksessa ja on ilmoittanut panostavansa erityisesti ruokaturvan edistämiseen.
Pekkola korostaa, ettei ongelmaa poisteta pelkällä ruoka-avulla. Ihmisille on pyrittävä luomaan resilienssiä, sietokykyä, jotta he pystyvät itse ruokkimaan itseään.
Edistysaskeleita on otettukin. Maataloudessa huomioidaan laajemmin esimerkiksi viljeltyjen lajien ravitsemukselliset ominaisuudet niin, että viljelijät tuottaisivat mahdollisimman terveellistä ja monipuolista ravintoa.
Etiopia, tuo takavuosikymmenten kestonälkämaa, on onnistunut kehittämään maataloustuotantoaan ja selvisi kahden viime vuoden pahasta kuivuudesta ilman nälkäkriisiä.
– Varautuminen edellyttää hallinnon sitoutumista ruokaturvan varmistamiseen, Pekkola toteaa.
Suomi vetää muun muassa Etiopiassa maatalouden kehittämisohjelmaa. Sen ansiosta alueella saadaan tällä hetkellä kolme satoa joka vuosi. Myös Mosambikissa ja Nepalissa on vastaavia tehokkaiksi osoittautuneita hankkeita.
– Valitettavasti tähän osuuteen on kohdistunut budjettileikkauksia, Pekkola pahoittelee.
Ruokaturva ei ole itsestäänselvyys myöskään kotimaassa, vaikka se meillä kansainvälisesti vertailtuna onkin korkealla tasolla.
Jyväskylän yliopiston Food System Studies -tutkimusryhmän tutkija Antti Puupponen on ollut mukana juuri päättyneessä kolmivuotisessa hankkeessa, joka kartoitti Suomen ruokaturvan tilaa. Selvityksessä todettiin, että suomalainen ruokajärjestelmä on haavoittuvainen.
– Ruokaturva ei tälläkään hetkellä toteudu tasa-arvoisesti kaikkien kansalaisten kesken. Ruoka-apu ja leipäjonot ovat jääneet pysyväksi ilmiöksi, eivätkä nekään tavoita jokaista tarvitsijaa, Puupponen huomauttaa.
Kaikki syrjäytymisen ehkäisemiseen tähtäävät toimenpiteet varmistavat hänen mukaansa ruokaturvaa.
– Perusturvan riittävyydestä pitäisi huolehtia. Asumisen ja elämisen kustannukset ovat nykyään korkeat.
Perustulokokeilua Puupponen pitää mielenkiintoisena. Ongelmaa ei sillä voida kokonaan ratkaista, mutta se on hyvä yritys oikeaan suuntaan.
Ruoka-apu ja leipäjonot ovat jääneet pysyväksi ilmiöksi.
Antti Puupponen, Jyväskylän yliopiston Food System Studies -tutkimusryhmän tutkija
Suomalaisten illuusio siitä, että ruokaa riittää kaikissa tilanteissa, on Puupposen näkemyksen mukaan ainakin hieman murentunut näkyviksi tulleiden riskien myötä.
Ilmastonmuutokselta ja sen aiheuttamilta ruoantuotannon ongelmilta on vaikea sulkea silmiään. Tämä näkyy myös poliittisessa keskustelussa.
Kriisiin varautumisen kannalta Puupponen pitää tärkeänä, että Suomella on omaa ruoantuotantoa. Hyvinä aikoina ruokaa on mahdollista tuoda myös ulkomailta.
– Emme voi tietää, kuinka kauan yhteiskunta säilyy vakaana, tutkija muistuttaa.
Suomi on varsin riippuvainen muista maista, kun tarkastellaan elintarvikeketjua kokonaisuutena. Omavaraisuutta ei ole varsinkaan tuotantopanosten suhteen.
– Riippuvuus tuontienergiasta on tutkimustenkin mukaan haavoittuva kohta.
Yksi vaara piilee siinä, että kannattamattomuuskriisissä pullikoiva maatalous ajautuu vähitellen alas. Sen saaminen uudestaan käyntiin ei onnistu kädenkäänteessä.
Väestön lisääntyessä maapallolla evästä ja ruoantuottajia tarvitaan entistä enemmän. Vuoteen 2050 mennessä ruoantuotanto pitäisi saada enemmän kuin tuplattua. Samaan aikaan kaupungistuminen heikentää maataloutta globaalisti. Puupponen korostaa, että kun paine tuotannon lisäämiseksi kasvaa, kestävyyteen on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota.
Parhaillaan hän tutkiikin uudenlaisia, kestäviä proteiinituotannon vaihtoehtoja. Kohteena ovat esimerkiksi hyönteiset, kalat, sienet ja uudet kasvit.
Monelle voi olla yllätys, ettei Suomella ole varsinaisia hätäruokavarastoja. Ainoastaan leipäviljaa on tallessa puolen vuoden tarpeiksi.
Elintarvikkeita on vain sen verran, mitä on varastoituna kaupan ketjussa tai kansalaisten kaapeissa. Tuotantoketju eläimineen ja peltoineen on tietysti myös osa huoltovarmuutta.
– Elintarvikeketjumme on riippuvainen tuonnista. Myös tuotantopanoksia kuten eläinten rehua, lannoitteita ja energiaa tarvitaan muualta, Luonnonvarakeskuksen tutkija ja huoltovarmuusorganisaation elintarvikehuoltosektorin sihteeri Marja Knuuttila toteaa.
Eduskunnan kesällä hyväksymä ruokapoliittinen selonteko alleviivaakin kansalaisten oman varautumisen merkitystä.
Elintarvikeketjumme on riippuvainen tuonnista.
Marja Knuuttila, luonnonvarakeskuksen tutkija
Knuuttilan mukaan Suomen huoltovarmuus perustuu jatkuvaan varautumiseen erilaisiin häiriötilanteisiin.
– Koko ajan jumpataan ja parannetaan arjen kestokykyä, jotta toimintavalmius olisi mahdollisimman korkealla kriisin sattuessa.
Mukana ”jumpassa” on viranomaisten lisäksi elinkeinoelämän edustajia, yksityisiä yrityksiä sekä järjestöjä.
Knuuttilan mielestä ei kuitenkaan ole suurta huolta siitä, että tulisi kaiken kattava ruokahuoltokatko.
– Tietysti kyberuhat voivat lamaannuttaa jonkun pisteen, hän lisää.
Suomen ruokaturva on siis kohtalaisen vahva, mutta ei haavoittumaton.
Eduskunnan ruokapoliittisessa selonteossa todetaankin, että kotimaisen ruokajärjestelmän kilpailukyvyn perusta on kestävä, laadukas, eettinen ja kilpailukykyinen alkutuotanto. Tätä painottaa myös Knuuttila.
– Tuotantokyvyn ylläpito on viisasta, hän päättää.
Artikkeli on julkaistu alun perin Suomenmaan viikkolehdessä 24.11.2017. Lehden voit tilata täältä .