Oligarkit mellastavat ja oikeusvaltio on retuperällä – EU-tutkija kertoo, mitä Ukrainan jäsenehdokkuudesta pitäisi ajatella
EU-jäsenehdokkuus olisi moraalinen kädenojennus Ukrainalle, että maa kuuluu Eurooppaan ja Eurooppa seisoo Ukrainan takana Venäjän hyökkäystä vastaan, sanoo tutkija Antti Ronkainen Helsingin yliopistosta.
– Varsinaiset jäsenneuvottelut tuskin voisivat alkaa vielä vuosikausiin, EU-integraatioon perehtynyt Ronkainen arvioi.
Politico-verkkolehti uutisoi maanantai-iltana virkamieslähteisiin nojaten, että Euroopan komissio suosittelee Ukrainalle EU:n jäsenehdokkaan asemaa. Komission virallista kantaa odotetaan vielä tällä viikolla.
Lehden mukaan komissiossa arvioidaan, että virallinen jäsenyysehdokkuus antaisi presidentti Vladimir Putinille selkeän viestin siitä, ettei hän saa enää Ukrainaa Venäjän vaikutuspiirin alle.
Ukraina ei ole missään nimessä demokraattinen valtio, Ronkainen muistuttaa.
– Se ei täyttäisi unionin kriteerejä mitä tulee talouden rakenteisiin ja oikeusvaltioperiaatteiden noudattamiseen. Transparency Internationalin mukaan Ukraina oli viime vuonna Euroopan toiseksi korruptoitunein maa heti Venäjän jälkeen.
Kun Venäjä aloitti kahdeksan vuotta sitten Itä-Ukrainassa invaasion, sata oligarkia omisti kolmisenkymmentä prosenttia Ukrainan bruttokansantuotteesta.
Tutkijan mielestä onkin mielenkiintoinen kysymys, voiko Ukrainan sotaa kuvata taisteluksi demokraattisen Euroopan puolesta. Ukrainan sodassa on ennemminkin kyse Ukrainan ja Euroopan taistelusta Venäjän autoritaarista hallintoa vastaan.
Ukrainan presidentti Volodymir Zelenskyi on vaatinut sodan alusta saakka unionia ottamaan maan jäseneksi uuden erikoiskäytännön avulla.
Tutkija huomauttaa, että Ukrainaan virtaa tälläkin hetkellä Euroopasta sekä rahaa että aseita. Maata kohtaan on osoitettu runsaasti sellaista solidaarisuutta, jota voisi olla jäsenvaltioiden kesken.
Myös maan liittäminen Euroopan sähköverkkoon on vireillä.
– Käytännössä Ukrainalla on jo erityissuhde EU:hun. Lisäksi Euroopassa valmistellaan jo kovaa vauhtia Ukrainan jälleenrakentamista Marshall-avun hengessä.
Esimerkiksi Ranskan presidentti Emmanuel Macron on esittänyt, että Ukrainalle voitaisiin muodostaa jonkinlainen väliaikainen asema, joka vahvistaisi maan suhdetta unioniin. Samantyyppisiä strategisia kumppanuuksia EU voisi solmia myös esimerkiksi Ison-Britannian kanssa.
– Se voisi olla se tie, jolla ystävyyttä ja toveruutta Ukrainan kanssa kehitetään. Pidän sitä todennäköisempänä kuin varsinaista jäsenyyttä, tutkija pohtii.
Käytännössä Ukrainalla on jo erityissuhde EU:hun.
Lopullisesta Ukrainan jäsenehdokkuudesta päättää EU:n jäsenmaiden päämiehistä koostuva Eurooppa-neuvosto. Päätös vaatii yksimielisyyden.
Siihen, miten Eurooppa-neuvostossa suhtaudutaan mahdolliseen Ukrainan jäsenehdokkuuteen, tutkija ei ota kantaa. Yleensä nettomaksajamaat ovat vastustaneet laajentumisia.
Oma kysymyksensä on, miten Ukrainan jäsenyys tai edes jäsenehdokkuusasema vaikuttaisi unioninin päätöksenteon dynamiikkaan.
Ronkainen arvelee, että yksimielisyysperiaatteesta luopuminen olisi yksi ennakkoehto unionin merkittävälle laajentumiselle, jotta unionin päätöksenteko ei jumiutuisi.
– Määräenemmistöpäätöksentekoon siirtyminen vaatisi perussopimusten avaamista ja se olisi vuosia vievä projekti.
Ronkainen jatkaa, että unioni ei voi kohdella yhtä maata toisella tavalla kuin muita.
– Unionin itälaajentuminen epäonnistui ja Balkanin maita on pidetty porstuassa vaikka kuinka kauan. EU ei voi tietenkään antaa erityiskohtelua Ukrainalle, vaan kaikki hakemukset pitää katsoa samojen periaatteiden mukaisesti, Ronkainen kuvaa.
Tilannetta hankaloittaa sekin, ettei kukaan tiedä, kauanko Ukrainan sota kestää, tuleeko siitä uusi Syyria vai mitä tapahtuu.