Ohjaajat eivät havainneet, että matkustajakone oli eksynyt reitiltään – Neuvostoliiton vastaus oli tyly
Elokuun viimeisenä päivänä vuonna 1983 yhdysvaltalainen Hans Ephraimson-Abt oli hyvästellyt 23-vuotiaan tyttärensä Alicen John F. Kennedyn lentokentällä New Yorkissa.
Alice nousi Korean Airin lennolle 007 Souliin Etelä-Koreaan. Isä Hans Ephraimson-Abt kertoi hyvästien hetkestä vuonna 2013 CNN:lle.
Alicen lentomatkasta tuli kuitenkin kohtalokas. Boeing 747 -mallinen matkustajalentokone putosi lähtöä seuraavana päivänä 1. syyskuuta 1983 mereen Neuvostoliiton ja Japanin välisellä meriosuudella. Tapauksesta on kulunut nyt tasan 40 vuotta.
Neuvostoliitto oli luullut matkustajakonetta Yhdysvaltain vakoilulennoksi ja ampunut sen alas. Tapaus kiristi Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen välejä, jotka muutenkin olivat vuonna 1983 hyvin kireät.
Elettiin kylmän sodan vuosia. Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan oli kutsunut maaliskuussa 1983 Neuvostoliittoa pahan valtakunnaksi. Jättiläisvaltion varustelivat kilpaa ydinasearsenaaliaan, maailma pelkäsi kauhun tasapainon järkkyvän.
New Yorkista lähtönsä jälkeen Korean Airin lento 007 oli tehnyt suunnitellun välilaskun Anchoragessa Alaskassa.
Kun kone oli noussut jälleen ilmaan Anchoragesta, kytkivät ohjaajat autopilotin päälle. Lentäjät eivät kuitenkaan kytkeneet INS-järjestelmää eli inertianavigointijärjestelmää päälle.
CNN:n artikkelissa arvellaan, etteivät lentäjät välttämättä huomanneet tilannetta. Koska INS-järjestelmä ei ollut päällä, kone alkoi pian poiketa suunnitellusta reitistään.
Korean Airin lennon oli tarkoitus välttää Neuvostoliiton ilmatilaan joutumista. Lento kuitenkin poikkesi suunnitellulta reitiltään 500 kilometriä. Lopulta se saapui Neuvostoliitolle kuuluvan Kamtšatkan niemimaan yläpuolelle.
Koneen ohjaajat ja miehistö eivät tienneet virheestä mitään. He luulivat loppuun saakka lentävänsä suunnitellulla reitillä. CNN kertoo, kuinka lennolla kuulutettiin normaaliin tapaan pian tarjoiltavasta aamiaisesta.
Neuvostoliiton ilmavalvonnassa tilanne oli kuitenkin huomattu.
Alueella oli aiemmin lentänyt tiuhaan Yhdysvaltojen vakoilulentokoneita. Sellaisen arveltiin olevan kyseessä tälläkin kertaa.
Neuvostoliitto lähetti hävittäjänsä lentokoneen perään. Korean Airin lennolle yritettiin antaa ilmassa kansanvälisiä merkkejä siitä, että he ovat tunkeutuneet Neuvostoliiton ilmatilaan. Koneelle ammuttiin myös varoituslaukauksia.
Korean Airin lento ei kuitenkaan reagoinut merkkeihin tai varoituslaukauksiin. Lentäjät eivät mitä ilmeisemmin havainneet vierellä lentäviä neuvostohävittäjiä.
Neuvostoliiton hävittäjät eivät kuitenkaan yrittäneet ottaa Korean Airiin yhteyttä radioliikenteen välityksellä, vaikka kansainvälisissä käytännöissä se oli suositus.
Lopulta neuvostoliittolainen lentäjä Gennadi Osipovitch sai käskyn tuhota ilmatilaan tunkeutuneet vieraskoneen.
Osipovitch kertoi vuonna 1998 CNN:lle, että ennen ampumista hän oli havainnut vieraassa lentokoneessa olevan kaksi riviä ikkunoita, joista osa oli valaistuja.
– Mietin, oliko se siviililentokone. Sotilasrahtilentokoneissa ei ole sellaisia ikkunoita, Osipovitch sanoi CNN:n mukaan.
Lentäjä ei kuitenkaan kertonut havainnoistaan eteenpäin.
Osuman saanut Korean Airin lentokone ei tuhoutunut heti ilmassa. Ilmatorjuntaohjukset rikkoivat koneen runkoa ja vahingoittivat sen hydrauliikkajärjestelmää. Matkustamon ilmanpaine alkoi laskea.
Matkustajia kehotettiin laittamaan happinaamarit kasvoilleen. Rajusti korkeutta menettävä kone valmistautui hätälaskuun.
Kone liiti ilmassa vielä jonkin aikaa ampumisen jälkeen. Lopulta se kuitenkin putosi Japaninmereen lähellä Neuvostoliitolle kuuluvaa Moneronin saarta.
Kaikki 269 matkustajaa ja miehistön jäsentä saivat surmansa. Heidän joukossaan oli myös 23-vuotias Alice Ephraimson-Abt. Tunnetuimpia uhreja oli Georgian edustajana Yhdysvaltain kongressissa toimiva Lawrence McDonald.
Neuvostoliitto pyrki salaamaan kadonneen korealaiskoneen todelliset tapahtumat, mutta pian ne alkoivat paljastua kansainväliseen tietoisuuteen.
Tapauksesta tuli iso poliittinen selkkaus. Reagan syytti Neuvostoliiton tehneen rikoksen ihmisyyttä vastaan. Neuvostoliitto raivosi Washingtonin suuntaan syyttäen Yhdysvaltoja provokaatiosta.
Suurvaltojen hyiset välit kiristyivät entisestään.
Neuvostoliitto pyrki salaamaan koneen todellisen putoamispaikan. Neuvostoliitto ei myöskään paljastanut, oliko se löytänyt etsinnöissään koneen hylkyä, matkustajien ruumiita tai koneen mustia laatikoita.
Kahdekan vuotta onnettomuuden jälkeen Neuvostoliitto romahti ja kylmä sota päättyi.
Venäjän presidentiksi noussut Boris Jeltsin paljasti vuonna 1992, että alasammutun Korean Airin lennon mustan laatikon ääninauhat ovat venäläisten hallinnassa.
Ääninauhat tutkittavakseen saanut kansainvälinen siviili-ilmailualan järjestö ICAO totesi myöhemmin raportissaan, että onnettomuuden monista syistä keskeisin oli se, ettei Neuvostoliitto noudattanut kansainvälisiä käytäntöjä tunnistamattomien lentokoneiden tunnistamisesta ja pidättämisestä. Iso vaikutus oli myös Korean Airin lennon ohjaajien tekemällä navigointivirheellä.
