Nuori nainen haudattiin kahden pienen lapsen väliin – muinaiset haudat toivat uutta tietoa sukulaisten merkityksestä
Jo 5 500 vuotta sitten eläneet metsästäjä-keräilijät tunsivat sukujensa haarat tarkasti, uusi DNA-tutkimus osoittaa. Haudoista löytyneet vainajat eivät olleetkaan aina lähimpiä perheenjäseniä, vaan tärkeitä olivat myös kaukaisemmat sukulaiset.
Oulun ja Uppsalan yliopistojen tutkijat ovat tehneet harvinaislaatuisia löytöjä tutkiessaan Ruotsin Gotlannissa sijaitsevaa Ajviden kivikautista hautausmaata.
Perinteisesti on oletettu, että samaan hautaan lasketut ihmiset ovat olleet vanhempia ja lapsia. Tutkimus kuitenkin kumosi tämän käsityksen.
– Yllättäen analyysi osoitti, että monet yhdessä haudatuista olivat toisen tai kolmannen asteen sukulaisia eivätkä ensimmäisen asteen eli vanhempi ja lapsi tai sisarukset, kuten usein oletetaan, arkeogeneetikko Helena Malmström Uppsalan yliopistosta kertoo tiedotteessa.
Tutkijat löysivät haudoista useita koskettavia esimerkkejä muinaisista suhteista:
- Nainen ja kaksi lasta: Noin 20-vuotias nainen oli haudattu kahden pienen lapsen väliin. Lapset olivat sisaruksia, joista toinen oli nelivuotias ja toinen puolitoistavuotias. Nainen oli todennäköisesti heidän isänsä sisko eli täti tai vaihtoehtoisesti lasten sisarpuoli.
- Serkukset vierekkäin: Tyttö ja nuori nainen, jotka olivat todennäköisimmin kolmannen asteen sukulaisia. Yksi mahdollisuus on, että he olivat serkuksia.
- Isä ja tytär: Eräästä haudasta löytyi tyttö sekä aikuisen miehen jäänteet. Mies oli siirretty tyttärensä kanssa samaan hautaan myöhemmin.
Tutkijat selvittivät sukulaissuhteet ja vainajien sukupuolen kymmenen yksilön hampaista ja luista. Koska lasten sukupuolta on mahdotonta nähdä pelkistä luurangoista, se määritettiin tarkastelemalla kromosomeja: tytöillä on kaksi X-kromosomia ja pojilla X- ja Y-kromosomit.
Sukulaisuuden aste selvisi mittaamalla, kuinka paljon yhteistä DNA:ta vainajilla oli. Esimerkiksi serkukset jakavat perimästään kahdeksasosan, kun taas vanhempi ja lapsi jakavat puolet.
Ajvide on yksi Skandinavian tärkeimmistä kivikautisista kohteista. Siellä eli 5 500 vuotta sitten yhteisö, joka sai elantonsa pääasiassa kalastuksesta ja hylkeenpyynnistä. Vaikka maanviljely oli jo saapunut Eurooppaan, nämä pohjoisen asukkaat säilyttivät oman elämäntapansa ja pysyivät geneettisesti erillisinä viljelijöistä.
Tutkimus on vasta alkua. Arkeologit ja geneetikot aikovat tutkia vielä yli 70 muuta hautausmaalta löytynyttä vainajaa. Tavoitteena on ymmärtää entistä paremmin, millaista oli kivikauden ihmisten arki, sosiaalinen elämä ja tapa hyvästellä läheisensä.
Tutkimus on julkaistu arvostetussa Proceedings of the Royal Society -tiedejulkaisussa.