Nuori isäntä haaveilee omasta biovoimalasta – "Lompakon pitäisi olla kunnossa, jos laitoksen aikoisi perustaa"

Omalta tilalta saatava lietelanta kierrätetään navetan yhteydessä toimivaan biotuotelaitokseen. Siellä se mädättyy biokaasuksi ja erotellaan esimerkiksi erilaisiksi lannoitteiksi.

Biokaasulla voi tankata tilan ajoneuvot, traktorit ja jopa lämmittää. Puhumattakaan laitoksen aiheuttamasta huomattavasta säästöstä tavaran määrässä ja ympäristön kuormittamisessa.

Oululaisen Lambergin tilan nuoren isännän Rikhard ”Riki” Lambergin kohdalla yllämainittu visio on vasta haaveilun tasolla. Mutta ei välttämättä enää kaukana tulevaisuudessa.

Parikymmentä kilometriä etelämpänä Heikkisen tilalla Kempeleessä on nimittäin jo parin vuoden ajan ollut koekäytössä kyseinen laitos.

Nuori viljelijä sanoo seuranneensa biovoimalan mukanaan tuomia mahdollisuuksia suurella mielenkiinnolla yhdessä samanikäisen kollegan Petteri Heikkisen kanssa.

– Muutenkin jutellaan Petterin kanssa aika paljon kaikesta viljelyyn liittyvästä. Oman tilat menetelmät ovat aika pitkään olleet samoja. Mitä nyt muokkausmenetelmiin on tullut jotain uusia välineitä.

– Mutta jos isommista investoinneista puhutaan, niin oman biovoimalan hankkiminen on jonkinlainen tulevaisuuden haave, Lamberg pohtii.

Ihan lähiaikoina biotuotelaitosta tuskin silti ollaan Lambergin tilalle pystyttämässä. Vaikka uusi konsepti kuuluu jo edellisen hallituksen biokierrätystä edistäviin kärkihankkeisiin, biokaasua ei ole vieläkään lupa hyödyntää edes koelaitoksen tarpeisiin.

– Lompakon pitäisi olla kunnossa, jos laitoksen aikoisi perustaa. Tämänhetkisten
laskelmien mukaan laitos voisi maksaa itsensä takaisin kymmenessä vuodessa, Lamberg miettii.

Lambergin tilan peltopinta-ala on yhteensä 120 hehtaaria. Valtaosa on nurmea oman lypsykarjan tarpeisiin, ja lisäksi viljelyssä on jo pitkään ollut ohraa.

Tilan läheisyydessä on myös muiden viljelijöiden omistamia peltolohkoja, joita Lamberg vuokraa ja hoitaa. Viime vuonna ohralla olleista pelloista osa on nyt menossa nurmelle.

– Tämä on hiukan tämmöistä tukipolitiikkaan liittyvää järjestelyä. Mutta minullekin se sopii hyvin, kun lohkot ovat näin lähellä.

Uudemmista lajikkeista Lambergilla on ollut testissä myös hernehärkäpapuseosta. Tänä vuonna kyseinen valkuaiskasvi jäi kuitenkin väliin.

– Hyvin se toimi myös karjan rehuna. Viime vuoden kuiva kesä aiheutti nurmen kanssa kuitenkin sen verran hankaluuksia, että nyt härkäpapuseos jätettiin tarkoituksella väliin. Mutta saatetaan ottaa jatkossa vielä ohjelmaan.

Lambergin mukaan kuluvan kevään peltotöiden suhteen ollaan hyvin normiaikataulussa. Edes toukokuun alun pari päivää kestänyt ”takatalvi” ei aiheuttanut sen kummempaa viivästymää.

– Lunta tuli, mutta aika nopeasti se suli sitten pois.

MTK:n vilja-asiamiehen Max Schulmanin havaintojen mukaan missään päin Suomea ei ole ollut isompia ongelmia tai poikkeamia pitää kiinni normaaleista kylvösuunnitelmista.

– Joillakin seuduilla routaa on ollut normaalia pitempään. Vastaavasti lumi suli
sitten normaalia nopeammin. Kokonaisuutena arvioiden nyt voidaan kyllä odottaa ihan hyvää satokautta edellisen kesän kuivuuden ja heikon kasvun vastapainoksi.
Onneksi suomalainen viljelijä on sadon suhteen ikuinen optimisti, hän naurahtaa.

Viljelijän arki on Schulmanin mielestä tänä päivänä melkoista tasapainoilua omien toiveiden ja odotusten sekä nopeasti muuttuvien sääolosuhteiden ristipaineessa.

– Sitä se todellakin on. Toisaalta pitää saada tarpeeksi sadetta, mutta ei saa sataa liian paljon. Pilvipoutainen sää ja lämpötila siinä kahdenkympin kieppeillä sekä sopivasti sateita. Sellainen olisi viljelijän toivesää, hän toteaa.

Pro-Agrian laatiman katsauksen mukaan Etelä-Suomen rannikkoalueella ja osassa Keski-Suomea sateet hidastivat peltojen kuivumista ja siten kylvötöiden etenemistä, mutta muualla pellot ovat kuivuneet hyvin ja olleet hyvin muokkautuvia.

Viime aikojen lämmin sää on kuitenkin  nopeuttanut kasvua. Niinpä kevätkylvöt
ja talvehtineiden kasvustojen kehitys ovat Etelä-Suomessa jopa viikosta kahteen edellä keskimääräisestä. Maan keski- ja pohjoisosissa ollaan suunnilleen normaalissa aikataulussa.

Samalla on tullut näkyviin se tosiasia, kuinka suuri ja monimuotoinen maa Suomi
on. Kun kevätviljelyn painopistealueilla Varsinais-Suomessa sekä Länsi-Uudellamaalla pellot on jo pääosin kylvetty, Lapissa ollaan vasta aloitusvaiheessa.

Varsinaista satopotentiaalia muodostuu yleensä kesäkuun loppupuolelle asti.

Suosittujen lajikkeiden osalta valkuaiskasvit kuten härkäpapu tulevat Max
Schulmanin mukaan pitämään edelleen pintansa.

– Härkäpapua menee nykyään paljon myös rehuteollisuuteen, hän muistuttaa.

Perinteisistä viljalajeista Schulman uskoo vehnän ja ohran menestymisen lisäksi erityisesti kauran nostavan reippaasti suuttaan.

– Tämä voi näkyä positiivisesti myös suomalaisessa elintarvikeviennissä. Kauraa on viime aikoina mennyt paljon ihan uusille alueille, ja uskon tämän suuntauksen myös jatkuvan.