Näkökulma: Tällainen on uusi keskustajohtaja – ”Kulmunissa on jotain sellaista, että hän saa ihmiset puolelleen”

Torniolainen Katri Kulmuni edustaa monella tavalla jotain aivan muuta kuin edeltäjänsä Juha Sipilä, toimittaja Meri Alaranta-Saukko kirjoittaa näkökulmassaan.
Näkökulma

Keskusta tarttui lauantaina Kouvolassa järjestetyssä ylimääräisessä puoluekokouksessaan toivonkipinään.

Kannatusalhossa kyntävä puolue osti torniolaisen elinkeinoministerin ja toisen kauden kansanedustajan Katri Kulmunin ajatuksen keskustasta epätoivon vastarintaliikkeenä.

Kulmunin poliittinen urapolku on edennyt tasaisesti ja varmasti etapilta toiselle.

Legendaarisen ja monta muutakin nuorta suosioon nostaneen Paavo Väyrysen lehdistöavustajan pestistä alkoi taival, jonka viimeisin etappi on nyt keskustan vaativa puheenjohtajuus.

Kulmuni nousi eduskuntaan toisella yrittämällä vuonna 2015 hurjalla äänisaalilla. Sillä hän peittosi mennen tullen myös Väyrysen. Kehno ei ollut tulos neljä vuotta aiemminkaan, vaikkei polku Arkadianmäelle tuolloin vielä auennutkaan.

Kulmuni valittiin keskustan varapuheenjohtajaksi Seinäjoen puoluekokouksessa vuonna 2016, valtavalla äänimäärällä silloinkin.

– Kulmunissa on jotain sellaista, että hän saa ihmiset puolelleen, eräs keskusta-aktiivi totesikin.

Tätä todistettiin taas kuluneena viikonloppuna: Marimekkoon pukeutuva, hymyilevä ja maalaisemäntämäistä juurevuutta edustava Kulmuni saa ihmiset puolelleen, uskomaan sanomaansa ja kykyihinsä.

Kulmunilla on taustallaan myös tehokas tukiverkosto. Se näkyi puheenjohtajakampanjoinnissakin. Sanomaa levitettiin ympäri maan ammattimaisin ottein.

Helsingin Sanomien politiikantoimittaja Marko Junkkari piti kolumnissaan suorastaan hämmästyttävänä sitä, miten Kulmunista onnistuttiin luomaan mielikuva tuoreena ja raikkaana uuden alun mahdollistajana, vaikka hän tosiasiassa oli olennainen osa vaalitappioon sukeltaneen keskustan johtoa.

Joka tapauksessa on kiistämätöntä, että Kulmuni edustaa monella tavalla jotain aivan muuta kuin edeltäjänsä Juha Sipilä. Laaja joukko keskustalaisía ajatteli kenties, että riittävän erilaisen puheenjohtajan vetämänä keskustan on mahdollista karistella menneisyyden haamut kintereiltään.

Mitä keskusta sai valitessaan Kulmunin? Hän itse on korostanut useaan otteeseen olevansa äärikeskustalainen.

Hän on liberaali, mutta sopivasti konservatiivi. Herttainen ja hymyilevä, mutta tarvittaessa piinkova neuvottelija ja tahtopoliitikko.

Viimepäivien analyyseissa häntä on luonnehdittu myös ”yllättävän epäsosiaaliseksi”. Monen mielestä Kulmuni on kuitenkin myös helposti lähestyttävä naapurintyttö, johon ihmisten on helppo luottaa.

Kulmuni on syntynyt Torniossa, kasvanut maalla ja kitkenyt perunamaansa, kuten hän runollisessa esittelypuheessaan Kouvolassa kuvasi.

Kaupunkilaistunut nuori nainen on vaalinut juuriaan kotiseudun mullassa ja on onnistunut tekemään sen uskottavasti.

Kulmunin puheenjohtajakampanjassa ehkä keskeisimmäksi teemaksi nousi juuri aluepolitiikka. Kesken kampanjoinnin hän julkisti elinkeinoministeriössä vahvoin keskustalaisvoimin alulle polkaistavan alueellistamisselvityksen.

Kulmuni on käynyt koulunsa ruotsiksi ja ui kuin kala vedessä Pohjoismaisen yhteistyön kuvioissa. Kielitaitoa Kulmunilla on muutenkin kehuttavaksi asti. Muun muassa Pietarissa opiskelleen naisen kieli vääntyy venäjän lisäksi ranskaan ja englantiin. Kansainvälissiä yhteyksissä häntä ei varmasti tarvitse hävetä.

Kulmunin valinta myös nuorentaa keskustan ulospäin näkyvät kasvot. Keskustan airuena on nyt nainen kolmatta kertaa puolueen koko historiassa.

Ukkopuolueeksi moitittu puolue otti Kulmunin ja hänen tilalleen varapuheenjohtajaksi valitun Petri Honkosen myötä askeleen uuteen suuntaan.

Niinikään 32-vuotiaan Honkosen nousu varapuheenjohtajistoon tarkoitti puoluejohdon keski-iän heilahtamista alaspäin. Perjantaina se oli lähes 48 vuotta, lauantai-iltaan mennessä se nuorentui reiluun 41 vuoteen.

Nuoret toki pitävät valtaa muissakin eduskuntapuolueissa. Vanhin johto on nyt sosiaalidemokraateilla, joiden puheenjohtajiston keski-ikä on 46,5 vuotta. Lähes samaan yltävät perussuomalaiset.

Huomionarvoista on, että myös vihreillä ja vasemmistoliitolla puheenjohtajan nuijaa heiluttavat nuoret naiset, Maria Ohisalo on 34-vuotias ja Li Andersson 32-vuotias.

Lisäksi luultavasti moni demari haaveilee jo Antti Rinteen sairauslomaa tuuranneen Sanna Marinin, 33, noususta puolueen veturiksi.

Puheenjohtajatenteissä tullaan jatkossa näkemään varsin nuorekas ja naisellinen kokoonpano. Mainituilla ominaisuuksilla ei enää pääse erottumaan.

Kiitospuheessaan tuore keskustajohtaja painotti, että hänen tärkein tehtävänsä on saada keskusta uuteen nousuun. Tätä Kulmuni toi toistuvasti esiin myös kampanjansa aikana.

Varmaa on, että juuri sitä myös keskustalaiset uudelta ykkösnaiseltaan odottavat. Vaikka moneen kertaan on todettu, ettei yksi ihminen pysty puoluetta pelastamaan, ainakin jonkinasteisen messiaan viitta on jo aseteltu Kulmunin hartioille.

Tehtävä ei ole helppo. Yksinkertaisia niksejä takaisin suurten puolueiden joukkoon ei ole. Eiliset ongelmat ovat Kulmunia vastassa huomennakin.

Keskeinen kysymys on, miten Kulmuni onnistuu suoristamaan keskustan rivit ja eheyttämään viimeisinä kampanjapäivinä repiväänkin keskusteluun äityneen porukan yhteen hiileen puhaltavaksi joukoksi.

Antti Kaikkonen vakuutti loppupuheenvuorossaan tukeaan. Samaa ehättivät tekemään sosiaalisessa mediassa myös monet Kaikkosen taakse ryhmittyneet eturivin keskustapoliitikot.

Nähtäväksi jää, onnistuuko Kulmuni nuoruuden voimalla esimerkkiensä Esko Ahon ja Kyösti Kallion tavoin kampeamaan keskustan pystyasentoon.

Tulkoon vielä kerran todetuksi; yksin siihen ei kykene kukaan. Tarvitaan jokaikisen keskustalaisen panosta.